Alkusyksyn ihanimmat

Kaupallisessa yhteistyössä Nanso, sisältää arvonnan

✖ ESTHOLMEN, SUVISAARISTO

Vietimme ystävien kanssa muutama viikko sitten viikonlopun Suvisaaristossa, pienellä saarella nimeltä Estholmen (sivusinkin sitä sattumalta eilen). Siitä on tullut jo perinne: käymme siellä joka kesä, joinakin vuosina vielä syksylläkin. Nukumme pitkään saaren pikkumökeissä ja päätalon makuukammareissa, valmistamme ruokaa venevajassa, saunomme ja uimme, loikoilemme riippumatossa, käymme soutamassa tai melomassa kanootilla, notkumme rantakallioilla ja kuuntelemme musiikkia. Tänä vuonna meillä oli jopa livemusiikkia, sillä veneeseen kannettiin ruokakassien, kirjojen ja koirien lisäksi akustinen kitara. Lisää kuvia on tulossa pian, mutta ihan ensimmäiseksi on vuorossa saarella kuvattu syysmuotispektaakkeli! Nanson syysmalliston ensimmäiset herkut ovat nimittäin saapuneet myymälöihin ja verkkokauppaan. Poimin mallistosta omat suosikkini ja pakkasin ne mukaani saareen.

Tästä mallistosta oli itseasiassa vähän vaikeaa valita lemppareita, iski runsaudenpula. Väriskaala on niukka eli kovin näköiseni, mustaa ja harmaata, joita maustaa muutama murrettu sävy. On mustavalkoista raitaa jota rakastan aina vaan, pari kaunista retroprinttiä. Pidin kuitenkin ennen muuta materiaaleista: puuvilla- ja merinovillaiset vaatteet tuntuvat päällä pehmeiltä, keveiltä ja lämpimiltä, juuri siltä mitä kesän jälkeen janoaa kun viilenevät säät saavat kaivamaan kerroksia päälle. Moniin malliston vaatteisiin on myös saatu erilaisilla neuloksilla ja kudontatekniikoilla eläviä pintoja, jotka tekevät yksinkertaisista vaatekappaleista heti kiinnostavampia.

Lato-paita on malliston rennommasta päästä – tulee mieleen retrohenkinen collegepaita, joka toimii niin kotona, mökkireissulla ja hoidellessa arkiasioita kaupungilla. Ohut paita on lämmin, istuu päällä kevyesti ja puristamatta. Hihat ovat ihanasti inasen ylipitkät, itse tosin käärin niitä jokatapauksessa. Pehmeän puuvillan pintaan on kudottu pörröistä raitaa. Tälläisiä vaatteita tehtiin joskus 70-luvulla! Tykkään! Kaapistani löytyy sama paita mustana ja harmaana.

Viistasku-pillifarkut ovat vilahtaneet blogissa ennenkin. Ratkoin kesän tullen polvet auki, tuuletusaukot tekivät niistä kesäisemmät. Marraskuussa saattaa vähän kaduttaa, mutta no, sittenpä puen alle mustat sukkikset (tai jos olisin supertrendikäs enkä armoton vilukissa, vetäisin niiden alle verkkosukkikset).

Villis-neuletunika taisi olla itsestäänselvä valinta. Hei, se on harmaa, siinä on taskut ja 55% merinovillaa. Mitä muuta voi villatunikalta kaivata? Leikkaus on rento ja väljä, näyttää kivalta paljaiden säärten kanssa nyt ja sukkisten kanssa sitten myöhemmin. Toimisi hyvin myös kapeiden nahkahousujen kanssa! Menee testiin kun kelit viilenevät tarpeeksi.

Kuviot eivät hallitse syysmallistoa, mutta on joukossa kuitenkin jokunen printtivaate.
Pouta-paidassa tykästyin retrohenkiseen kuosiin, helman pieniin halkioihin ja siihen miten järisyttävän pehmeä tuo puuvilla-modaalisekoitus on. Mallistoon kuuluu myös samasta printistä tehty tunika, jonka helma levenee a-linjaisesti.

Yllätin itseni vähän tämän vaatekappaleen kohdalla, sillä Hyrrä-hameen muoto ja pituus eivät ole tyypillistä minua ollenkaan. Tykkäsin silti sen viboista, tuli mieleen ne syksyt kun aloitin yliopistossa ja oikeasti laahustin taideaineiden laitoksella reikäisissä farkuissa ja vanhoissa villatakeissa, mutta omissa mielikuvissani olin skarppi ja söpö baskerityttö suoraan 60-luvun yliopistoleffoista. Hameen ryhdikkäässä, vuoritetussa puuvillakankaassa on kennomainen kohopinta ja leveät laskokset tuovat hameeseen kuohkeutta. Kiinteä vyötärökaistale saa hameen istumaan täydellisesti – rakastan vaivattomia, hyvin leikattuja vaatteita, joita ei tarvitse nykiä ylös eikä alas. Syksyn helpoin hame.

Mallistoon kuuluu myös samasta materiaalista valmistettu pitkähihainen Hyrrä-paita – se ei päätynyt saarikuviin, mutta sopisi siron ja ryhdikkään leikkauksensa ansiosta täydellisesti toimistolle tai oikeastaan mihin tahansa alkusyksyiseen ryhtiliikkeeseen. Jos palaisin vielä yliopistoon (juuri tähän aikaan vuodesta alan aina salaa haaveilla siitä) pukisin ehdottomasti juuri tuon paidan päälle syksyn ensimmäisille luennoille. Ylläolevissa kuvissa hameen parina on siis musta Lato-paita.

Latolinjalla jatketaan! Varoituksen sana Lato-housuista – jos puet ne kerran päälle, peli on menetetty etkä halua enää käyttää kotona mitään muuta. Et myöskään iltakävelyillä. Tai kauppareissuilla. Mökillä nautit, kun ei tarvitse selittää kenellekään miksi hiihtelet kaiket päivät olohousuissa. Ihan kohta huomaat miettiväsi saisiko nämä loman loputtua jotenkin huijattua kaupunkikelpoiseksi. Jos niihin yhdistäisi vaikka skarpin valkoisen t-paidan ja rennon mustan bleiserin, yksinkertaiset korot? Hmm?

Raidallinen Kemut-tunika on yksi malliston lempivaatteistani! Suoralinjaisessa, rennossa tunikassa on taskut, pitkät hihat ja niin eläväpintainen, pörröinen puuvillaneulos, että sitä tekee mieli silittää koko ajan. Äskeisissä kuvissa vilahti samaan sarjaan kuuluva Kemut-pusero. Jos puuvillatrikoo on makuusi liian takertuvaa ja valuvaa ja kaipaat raitapaidoiltasi ja tunikoiltasi enemmän ryhtiä, käypä sovittamassa tai ainakin hypistelemässä näitä.

Muisto-paitapuserossa on simppeli printti, tykkäsin sen veikeästä ajattomuudesta. Kangas tuntuu niin kevyeltä, ettei paitaa haluaisi riisua ollenkaan. Saaressa yhdistin siihen pelkät farkkushortsit, mutta kaupunkiolosuhteissa pukisin sen seuraksi mustat pillifarkut ja sandaalit, syksyn tullen korkeakorkoiset nilkkurit. Siihen ei tarvitakaan enää kuin niukka musta jakku ja toimistoasu on valmis! Rentoa vapaapäivää varten vaihtaisin jakun villatakkiin. Puserosta on muuten myös tunikaversio.

Tunikahullua ilahduttaa, että Nanson valikoimissa on aina useampi kauniisti leikattu tunika! Harmaa Lumo-tunika on oikeasti ehkä hiukan liian lyhyt mekoksi, mutta saarella sellaisella ei ole niin väliä. Kaupungissa pukisin sen alle nahkahousut, syksymmällä mattamustat sukkahousut ja saappaat.

Tummanharmaa on ollut lempivärini mustan ohella siitä saakka kun täytin kahdeksantoista. Ylläolevaan kuvaan tiivistyy yksi niistä asioista, joita rakastan tummanharmaassa: en saa tarpeekseni siitä miten ruskettunut iho ja auringossa haalistuneet vaaleat latvat hohtavat tummanharmaata vasten. Musta on joskus niin kova, tummanharmaa luo omille väreille paljon pehmeämmän taustan. Kun vaatteiden värit eivät hallitse habitusta vaan ihmisen omat värit – iho, hiukset, silmät – saavat tilaa, tuntuu että persoonakin loistaa enemmän.

Villis-neuletakki on samaa pehmoista merinovillan ja puuvillan sekoitusta kuin ensimmäisten kuvien neuletunika. Se on vaivatonta mallia nimeltä “vedä niskaan ja unohda” – kauniisti laskeutuva, ohut villakerros, joka sopii minkä tahansa asukokonaisuuden päälle tuomaan lämpöä. Käytän vastaavia vaatteita pitkin syksyä ja talvea, niitä tarvitaan ihan koko ajan niin kotona, työtapaamisissa kuin ulkona liikkuessa, kun takin alle on saatava vielä yksi välikerros.

En tiedä oletteko huomanneet, mutta Nanson retrohenkiset yöpaidat ovat aivan mahtavia kesämekkoja! Tykkään niiden kapeista leikkauksista, pitkistä hihoista, pyöreistä päänteistä ja superlaadukkaasta viskoosineuloksesta, joka pysyy hyvänä pesusta toiseen ja tuntuu päällä niin mukavalta, että niissä voisi nuk… ainiin. Tämä keksintö ei ole tosin uusi, sillä käytin jo teini-ikäisenä äitini kaapista löytämiäni (juurikin Nanson) yöpaitoja mekkoina sandaalien ja nahkalaukun kanssa. Laadusta kertoo paljon, että 70-luvulla valmistetut vaatteet olivat tiheästä käytöstä huolimatta säilyneet loistokuntoisina.

Palatakseni tämän syksyn mallistoon, yöpaitasuosikeistani toinen on ehdottomasti mustavalkoinen Pilkut-yöpaita: simppelin printtivaatteen kaunis ja kapea malli tekee siitä vallan hyvän mekon. Mökillä, saaressa ja rannoilla pyöriessä mutkaton mekko on toki täysin elementissään, mutta siitä saa taiottua vaivattomasti myös kaupunkikelpoisen, kun yhdistää siihen lierihatun, nahkalaukun ja vaikka kiilakorkosandaalit. On kokeiltu, tuli kehuja! Ja yllätyksiä. Vau, sanoi tuttu, en ole ollenkaan tajunnut että yöpaitoja voisi käyttää tällä tavoin. Niin! Siksi ei kannatakaan tuijottaa liikaa sitä mihin vaate on alunperin ehkä tarkoitettu, vaan katsoa sitä avoimin silmin ja nähdä sen potentiaali. Sen toisen yöpaitasuosikin näette vasta myöhemmin, koska se ei ole vielä saapunut kauppoihin.

Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä (ja monet muut) tuotteet saa tällä hetkellä Nanson verkkokaupasta ja myymälöistä 15% alennuksella ensi viikon keskiviikkoon eli 23. elokuuta saakka. Varoituksen sanana muuten, että osa malliston vaatteista saattaa loppua verkkokaupasta nopeastikin! Lisää on tulossa kyllä lähiviikkoina, mutta jos haluaa hyödyntää kampanjahintaa, kannattaa olla nopea. Myymälöistä voi löytyä niitäkin jotka loppuvat verkkokaupasta, joten suosittelen piipahdusta paikan päällä, jos vaan mahdollista. Samalla pääsee hypistelemään noita ihania materiaaleja, joista kuvat valitettavasti antavat vasta kalpean aavistuksen.

Arvonta on päättynyt, kiitos kaikille osallistuneille! Onnetar valitsi voittajiksi nimimerkit Malla, HannaS ja Pia Hassinen. Voittajiin ollaan henkilökohtaisesti yhteydessä.

Seuraa tuttuun tapaan arvonta! Kerrohan kommenteissa mikä kuvissa näkyvistä vaatekappaleista on suosikkisi – ja miksi. Toki saat halutessasi valita suosikkisi myös Nanson verkkokaupasta. Vastanneiden kesken arvotaan kolme lahjakorttia, joilla saa lunastaa itselleen vapaavalintaisen tuotteen Nanson myymälästä. Vastausaikaa on ensi viikon torstaihin 24. elokuuta saakka, muista sähköpostiosoite. Arvontailoa ja aurinkoa elokuuhun!

PS. Kiitos kaikille edelliseen arvontaan osallistuneille – teitä oli valtava määrä! Voittajat on arvottu ja heihin ollaan yhteydessä.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Kuvauspäivä kotona

Meillä kävi yksi päivä kylässä yksi tuttu valokuvaaja. Hän on entinen kämppäkaverini ja nykyinen ystävä, joka kyläilee koiransa kanssa yhtenään, joten se ei ole sinänsä uutinen – mutta tällä kertaa hän tuli kameran kanssa ja kuvasi kotimme tulevaa lehtijuttua varten. Edellisestä kerrasta onkin vähän aikaa, silloin myös asuimme vielä yhdessä. En vielä tiedä milloin juttu tulee ulos, mutta kerron kyllä sitten.

Jännittää vähän! Kuvaan tietysti itsekin näitä samoja huoneita ja nurkkia, julkaisen ottamiani kuvia blogissa ja Instagramissa enkä lotkauta korvaani. Se tuntuu silti erilaiselta: omissa kuvissa päätösvalta pysyy aina tiukasti omissa käsissä. Saa keskittyä juuri siihen mihin haluaa, rajata kuviin asiat joista eniten pitää ja jättää kuvan ulkopuolelle kaiken mikä tuntuu epäolennaiselta. Valokuvien ottaminen omasta kodista on tavallaan viimeinen vaihe oman visuaalisen ympäristönsä sommittelua, sen nitomista aikaan ja paikkaan: tältä haluan kaiken näyttävän. Ainakin juuri nyt, ennen kuin saamme taas keskiöisen sisustuskohtauksen, vaihdamme kalusteiden paikkaa ja pistämme kaiken mullinmallin.

Toisaalta juuri se tekee toisen valokuvaajan kuvista kiinnostavia. Hän näkee nämä samat asiat eri tavalla, kiinnittää huomionsa erilaisiin nyansseihin kuin minä. Hän poimii tilassa leijuvan tunnelman omalla tavallaan ja taltioi sen omalla tyylillään. Kuvat kertovat toisenlaista tarinaa kuin minä olisin kertonut, mutta ne ovat aivan yhtä totta – näkökulma vaan on toinen.

Nappasin nämä kuvat kuvausten tiimellyksessä. Nauratti nuo elukat, joiden oli aivan pakko päästä taas kuviin manaamaan ja mököttämään. Jos olette joskus ihmetelleet kun olen puhunut korppikotkista, tästä ylläolevasta ruudusta näette mitä tarkoitan: korppikotka viittaa mäyräkoiraan, joka on kavunnut mahdollisimman korkealle päivystyspaikalle kaula pitkällä paheksumaan. Uskon, että kaikki mäyräkoirien omistajat tuntevat ilmiön. Paheksuttavia asioita: isojen esineiden liikuttelu ilman lupaa. Mäyräkoiran siirtely ilman lupaa. Epäilyttävien äänien aiheuttaminen (liittyy sitäpaitsi usein isojen esineiden liikutteluun). Mäyräkoirien mallipalkkion unohtaminen (olkoonkin, että mallit ovat aivan oma-aloitteisesti ilmoittautuneet palvelukseen).

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Loppukesän Helsinki-vinkit

Laadin alkukesällä mielessäni listaa ihanista asioista, joita haluaisin tänä kesänä tehdä. En tehnyt varsinaisia suunnitelmia, koska en halunnut aikatauluttaa kesää tukkoon, vaan heittelin ilmaan pienempiä ja suurempia toiveita ja luotin siihen, että ainakin osa niistä toteutuu kun hetki on oikea. Kuluneisiin viikkoihin onkin mahtunut kaikenlaista kivaa – ja paljon on onneksi vielä edessä! Jos pitäisi valita yksi kuukausi ylitse muiden, se on ehdottomasti elokuu, joka on tiheänä tunnelmasta, kun kesän raukeus on vielä läsnä mutta alkavan syksyn odotus poreilee jo ilmassa. Ja heti sen jälkeen saapuu syyskuu, toinen ihanaakin ihanampi kuukausi, kun alkaa olla jo syksy, mutta aurinko vielä lämmittää, ulkona tarkenee vielä uida ja kaikkialla on pökerryttävän kaunista. Itsehän lasken sen vielä loppukesäksi, syksy alkaa vasta sitten kun sukat kaivetaan kaapista.

Turha pantata tätä listaa vain omana ilona! Seuraa siis yhdeksän Helsinki-vinkkiä, joihin ehtii vielä hyvin loppukesän ja lämpimän alkusyksyn aikana. Monet näistä ovat pidempään blogia lukeneille varmasti tuttuja, mutta nytpä nekin tuli koottua yhteen paikkaan. Saa vapaasti lisätä lisää listan jatkoksi tuonne kommenttilootan puolelle.

1 ~ Heittäydy juhlahumuun

Helsingin Juhlaviikot ovat alkamaisillaan! Ohjelmiston määrä on aiempien vuosien tapaan hengästyttävä, mutta jos Huvilateltan konsertit jännittävät, alkuun pääsee tsekkaamalla esimerkiksi 17. elokuuta (eli huomenna) alkavan Art Goes Kapakan keikat: ravintoloihin, kahviloihin ja kapakkoihin on helppo mennä yksin tai ystävien kanssa nauttimaan esityksistä teekupin tai viinilasillisen ääreen. Kaikkiin tapahtumiin on ilmainen sisäänpääsy ja tarjonnasta löytyy kaikkea taiteesta rokkiin ja räppiin, mutta melkein parasta on silti tunnelma, kun raflat ja terassit ovat täynnä elämää, ihmisiä ja musiikkia. Korkeavuorenkadun Maxillissa on yleensä niin hyvät kemut, että ne ulottuvat kadulle asti.

Juhlaviikoilla järjestetään muutakin ilmaista ohjelmaa: haluan ehdottomasti osallistua ainakin Salaiseen puutarhaan, joka on auki kaupunkilaisille 24. – 25. elokuuta. Luvassa on kuulemma historiallisten puutarhojen henkeä ja pikniktunnelmaa, kiinnostaa! Otan mukaan ihania ihmisiä, viltin ja piknik-eväät.

Helsingin Juhlaviikot 17.8. – 3.9.
Art Goes Kapakka 17. – 26.8.

2 ~ Lähde vesille

Helsingin rannat ovat täynnä paikkoja, joista voi vuokrata kajakin, kanootin, soutuveneen tai SUP-laudan – kaikki aivan mahtavia tapoja viettää kesäpäivää veden äärellä eikä tarvitse todellakaan olla aiempaa kokemusta, maalaisjärki riittää! Pue farkkushortsien ja t-paidan alle bikinit, tee eväsvoileivät ja lähde päiväretkelle. Suosittelen Vuosaaren Melontakeskusta – melontamaisemat saariston keskellä ovat ihan mielettömät – sekä Töölössä sijaitsevaa Cafe Regattaa, mutta monia muitakin löytyy. Muista sujauttaa puhelin vedenkestävään pussiin, niitä saa useimmista paikoista vuokrattua parilla lantilla, jos et omistaa omaa. Olen itse ollut liikenteessä tähän mennessä lähinnä kanooteilla ja kajakeilla, mutta juuri nyt kiinnostaisi superiisi souturetki. Ja kun sanon souturetki, tarkoitan että vahva poikaystäväni soutaa, minä imen aurinkoa veneen perällä ja sitten rantaudumme johonkin saareen syömään juustokurkkuvoileipiä. (Jos ette ole jo huomanneet, voin kertoa, että kaikkiin vinkkeihini liittyy eväät.)

3 ~ Painele päiväksi saareen

Helsingin edusta on aivan täynnä saaria ja ihania päiväretkikohteita riittää: Suomenlinna on tietysti klassikko, mutta joko olet käynyt Lonnassa, entisellä miinanraivaussaarella josta löytyy nykyisin kaikkea saunasta vohvelibaariin, tai vastikään vieraille avatussa Vallisaaressa? Molempiin pääsee Kauppatorilta alle 20 minuutissa. Vallisaari on minullakin vielä näkemättä, onneksi tänä kesänä vielä ehtii. Sinne ajattelin varustautua kameralla ja tukevilla kengillä, koska villinä rehottava saari on kuulemma täynnä kauniita patikointireittejä.

Lonnan ja Vallisaaren lautta liikennöi Kauppatorilta 30.9. saakka – katso tarkat aikataulut.

Pihlajasaaressa on jylhien rantakallioiden, kaikille avoimen grillipaikan ja saunan lisäksi pitkät hiekkarannat, joilta voi ihailla ohilipuvia laivoja. Elokuussa siellä on hiljaista ja tunnelma vanhojen huviloiden keskellä on epätodellinen, joten kannattaa suunnata sinne, jos haaveilee seesteisestä saaristotunnelmasta, aaltojen äänistä ja tuulen huminasta. Keskellä saarta on terassilla varustettu ravintola, josta saa kylmän oluen tai purtavaa, jos ei jaksa pakata omaa grillattavaa.

Pihlajasaaren lautta lähtee Cafe Carusellin takaa, kulkee päivittäin 3.9. saakka ja vielä välillä 9. – 10.9. Katso tarkat aikataulut.

Lempipaikkani auringonlaskun väijymiseen on Liuskasaaren kallio, sillä sieltä näkee avomerelle ja nykyisin HSS Paviljonkina tunnetun Boathousen terassille on vain muutaman metrin matka, jos eväät loppuvat kesken. Aina voi myös kipittää siltaa pitkin Liuskaluotoon, sillä Skifferin pizzat ovat moderni kesäklassikko ja terassilla on ihana letkeä tunnelma. Jos ette tienneet, Liuskaluodossa on myös tynnyrinmallinen sauna, jonka voi vuokrata oman porukan käyttöön.

Liuskaluodon ja Liuskasaaren lautta liikennöi kahdenkymmenen minuutin välein 30.9. saakka – katso tarkat aikataulut.

4 ~ Mökkireissulle saaristoon

Jos haluat viettää saaristossa päivän sijaan kokonaisen viikonlopun, et tarvitse siihen omaa saarta tai edes läheisiä suhteita niihin onnekkaisiin, jotka sellaisen omistavat – senkus pirauttelet Estholmeniin ja tiedustelet vapaita päiviä. Jos nimi kuulostaa tutulta, se johtuu todennäköisesti siitä, että olen maininnut saaren monta kertaa aiemminkin. Kaupungilla olet tuskin kuullut Estholmenista, koska se on Helsingin parhaiten pidetty salaisuus – olin siitä itsekin pitkään hiljaa, kunnes tajusin, että toiminnan jatkumiseksi saari tarvitsee muitakin kuin vuosikausia käyneitä vakiovieraitaan. Tsekkaa siis myös Vienan ja Artun saarikuvat ja varsinkin Artun superhieno saarivideo! Haa, sen saankin liitettyä tähän alle.

Saarella voi majoittua joko mökeissä tai päätalon kammareissa, tai halutessaan vuokrata saaren kokonaan omalle porukalle, kuten meillä on tapana, jolloin käytössä on yösijoja yhteensä noin 14 hengelle. Koko saaren viikonloppuhinta ei ole nimittöin kovin kummoinen kun sen jakaa isomman porukan kesken. Tänä syksynä on tarkoitus lähteä saarelle vielä kerran ihan kauden lopussa, kun on virallisesti jo syksy. Tänäkin viikonloppuna olisi ollut tilaa ja mietin jo hetken saarikuumeessani peruisinko viikonlopulle varatun Rooman matkan.

Estholmenin sivuilta löytyy tietoa toistaiseksi vain ruotsiksi, mutta ei hätää, saaren intendentit Tim ja Kaj vastaavat tiedusteluihin myös suomeksi. Kerrataanpa kuitenkin vastaukset useimmiten kysyttyihin kysymyksiin: saarelle voi saapua omalla veneellä, mutta jos sellaista ei ole, perille pääsee helposti bussilla, autolla tai taksilla – matka Suvisaariston satamaan vie Helsingistä vain puolisen tuntia. Timi ja Kaitsu saapuu saaren veneellä noutamaan, kymmenen minuuttia myöhemmin olet jo perillä. Saaresta löytyy kaikki mitä ihminen voi kaivata rantasaunasta, nuotiopaikoista ja kallioista riippumattoon ja maailman tunnelmallisimpaan venevajaaseen, jossa pitää grillibileet tai rapujuhlat. Saarella on myös superkiinnostava historia, josta saa varmasti kuulla vaikka kaiken, jos vaan kysyy.

Estholmen, Suvisaaristo, Espoo
Venekuljetus Suvisaariston satamasta
Mökkejä/huoneita tai koko saari varattavissa syyskuun loppuun saakka, tiedustelut numerosta 044 015 3465 tai sähköpostitse calonius.tim@gmail.com

5 ~ Pitele sadetta Birgittassa

Hernesaaren ja Kaivopuiston väliseen rantaviivaan on avautunut viime vuosina useita kivoja paikkoja: Löylyssä pääsee saunaan ja pulahtamaan mereen ja Mattolaiturissa on parasta maanantai-illan ulkoilmaleffat. Oma suosikkini on kuitenkin Birgitta Hernesaari, jonne voi polkea aamupalalle, lounaalle, iltaviinille tai vaikka päivän ajaksi tekemään töitä. Otsikkoni on nyt hiukan harhaanjohtava, koska Birgitan valtava terassi heti meren äärellä on aivan mahtava paikka aurinkoisella säällä, mutta Birgitta on rantapaikoista myös kivoin sateen sattuessa, sillä sisätila on tunnelmallinen ja sieltä löytyy takka. Lempipaikkani on takan lähellä halkopinon vieressä, kääriydyn vilttiin ja tilaan ison kupin teetä. Muutenkin paras paikka etätoimistolle, sillä aurinko ei häikäise, sade ei kastele ja tietokoneen takaa näkee suoraan merelle. Sopii myös myrskypilvien bongaukseen.

Birgitta Hernesaari, Hernesaaren ranta 2
Auki joka päivä 9-22 syyskuun loppuun saakka

6 ~ Lähde uimaan

Helsingissä tapahtuu nykyisin niin paljon, että aivan kaikkeen ei millään ehdi! Allas Sea Pool kuuluu uutuuksiin, joita en ole edes ehtinyt vielä testata, mutta onneksi se ei ole menossa mihinkään. Kauppatorin kupeessa sijaitseva merikylpylä on ollut tänä kesänä monen ystäväni suosikkipaikka: merimaiseman ääreltä löytyy niin merivesiallas kuin lämminvesialtaita sekä tietysti sauna ja terassilla varustettu kahvila ja ravintola.

Allas Sea Pool, Katajanokanlaituri 2a, Kauppatorin kupeessa
Auki joka päivä alkaen 6:15, tarkista päivittäiset aukioloajat

Vielä useampi ystävistäni kannattaa tosin yhä perinteistä Stadikkaa eli Uimastadionin maauimalaa, jonne pääsee uimaan ja saunomaan, tai ihan vaan lojumaan aurinkoon. Uimastadion rakennettiin aikoinaan vuoden 1940 olympiakisoille, jotka peruttiin sodan vuoksi (onneksi se vihittiin lopulta kilpa-areenakäyttöön vuoden 1952 olympialaisissa). Pakkaa kassiin uikkareiden ja pyyhkeen lisäksi eväät, kirja ja aurinkorasva, koska loppukesänkin aurinko kärventää.

Uimastadionin maauimala, Hammarskjöldintie 5
Auki joka päivä 17. syyskuuta saakka

7 ~ Ulkoilmaleffa on paras leffa

Kaupungin tunnelmallisin elokuvateatteri löytyy kesäkuukausina Cafe Engelin sisäpihalta: Kino Engel tarjoilee leffaelämysten lisäksi ruokaa, viiniä ja uniikin miljöön Kauppatorin historiallisten kortteleiden keskellä. Mene yksin, ystävän tai rakkaan kanssa – tai vaikka porukalla, kunhan ette hölise näytösten aikana! Engelissä on nimittäin timanttisella maulla valitut leffat ja ohjelmistossa usein myös menneiden vuosien aarteita. Loppukesä on oikeastaan paras ajankohta ulkoilmaelokuville: kuvittele viltti, lasi punaviiniä ja ympärille lämmin musta yö.

Kino Engelin kesänäytökset jatkuvat 3.9. saakka – kurkkaa ohjelmistossa olevat elokuvat ja näytöspäivämäärät

8 ~ Vedä lounaaksi torilätty

Lättylounas päivän lehden kera kruunaa vapaapäivän, mutta tarjoaa myös loistavan tekosyyn livetä työpöydän ääreltä! Lätty Helsinki myy Fredantorilla sijaitsevasta punaisesta teltastaan suolaisten ja makeiden lättyjen lisäksi aamupuuroa, tuoretta pullaa ja tietysti kahvia. Samuli Simula poimii ainekset lähitilojen tuottajilta, suosii luomua, testaa kanta-asiakkailla uusia makuyhdistelmiä ja tykkää koirista. Se aamupuurokin on muuten ihan hiton hyvää.

Lätty Helsinki, Fredantori
Auki säävarauksella joka päivä 8-18 paitsi sunnuntaisin

9 ~ Hengaa Hietsussa

Hietsun kirppis on ollut tänä kesänä yksi lempipaikoistani, olen käynyt siellä monta kertaa viikossa ja istahtanut usein torikahveille tai lounaalle kirppiskierroksen jälkeen. Jos olet tositarkoituksella liikenteessä, parhaat ajat osua paikalla ovat joko varhain aamulla kahdeksan jälkeen kun myyjät saapuvat, tai sitten iltapäivällä siinä kolmen korvilla kun päivä alkaa olla pulkassa ja löytöjä tekee pilkkahintaan. Hietsun kauppahallista löytyy myös loistavia safkapaikkoja: suosittelen nuudelibaari Fat Ramenia ja ranskalaishenkistä bistroa Le Marchéa, jolla on terassi kauppahallin kupeessa. Talon rosé tarjoillaan matalista laseista ja lounaslistalla on aina hyvät salaatit, joista lempparini on jokirapu-avokadosalaatti.

Hietalahden torin ulkoilmakirppis, Lönnrotinkatu 34
Auki joka päivä syyskuun loppuun asti

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA