Tyttö sukkahousuissa

Kaupallisessa yhteistyössä Vogue, sisältää arvonnan

Olen sukkahousujen suurkuluttaja, kyllähän te tiedätte. Huitelen minimittaisissa mekoissa ja hamosissa ympäri vuoden: koleimpina talvikuukausina siitä selviytyy villasukkisten avulla, muina vuodenaikoina tyyli on onneksi vähän vapaampi. Laatusukkiksistaan tunnettu Vogue haastoi minut poimimaan kevään valikoimista omat suosikkini ja sehän olikin ihan huippuhaaste, koska löysin sieltä vaikka mitä ja inspiroiduin vähän leikittelemään. Oma mielikuvani merkin sukkiksista oli aika klassinen, siksi yllätyin vähän siitä kuinka ajankohtaisia juttuja Voguesta löytyykään jatkuvasti valikoimissa olevien vakiomallien ohella. Käytän ehdottomasti eniten melko peittäviä, mattamustia sukkahousuja (ja siihen tarpeeseen Voguella on aivan loistavia vaihtoehtoja) mutta kevään tullen vaihtelu todellakin virkistää.

Kerron heti kärkeen, että kaikki kuvissa vilahtavat sukkikset ovat kevään mallistoa ja hankittavissa paraikaa esimerkiksi Stockmannilta tai Sokokselta. Linkit vievät suoraan verkkokauppaan, mutta toki tuotteita löytyy tavaratalojen hyllystäkin – sinne vaan hipelöimään. Valikoima on laaja, joten jokaiselle löytyy jotain. Seuraavaksi esittelyssä omat suosikkini.

Näistä kuvista oli tarkoitus tulla kohtalokkaat, mutta huomionkipeät mäyräkoirat änkesivät taas kameran eteen ja pilasivat suunnitelman.

Muotilehdet julistavat, että verkkosukkahousut ovat tehneet näyttävän paluun – minä vaan ihmettelen, että olivatko ne joskus muka poissa? Omasta kaapistani niitä on löytynyt siitä saakka kun olin viisitoista. Silloin yhdistin ne puhkipotkittuihin maihinnoususaappaisiin ja naruolkaimisiin alusmekkoihin, sittemmin olen keksinyt sofistikoituneempia tapoja käyttää niitä. Eipä sillä, että maihareissa olisi vieläkään mitään vikaa – ja nyt kun 90-luku on muodissa, tuo look menisi varmaan ihan täysillä läpi kenenkään kohottelematta sen kummemmin kulmiaan.

Mutta jos unohdetaan hetkeksi 90-luku, tässäpä kolmekymppisen kaupunkilaisen kikka numero yksi: pue verkkosukat housujen alle, sillä lahkeiden alta vilahtavat verkkosukkisten peittämät nilkat ovat jollain pariisilaista rokkidekadenssia huokuvalla tavalla ihanat. Kikka numero kaksi: valitse Voguen 20 denierin Diamond, jonka verkkokuvio on tavallista suurempi eikä pinta ole itseasiassa verkko ollenkaan, vaan kokonaan peittävä. Superkaunis – ja salonkikelpoinen! Diamondia saa sekä sukkahousuina että polvisukkina, joista etenkin jälkimmäiset toimivat ihan loistavasti paljettihousujen tai pillifarkkujen alla näin keväällä ja alkukesästä, kun sukkahousujen lämmittävää vaikutusta ei (välttämättä) tarvita.

Diamondista löytyy myös nudeversio, joka on mustaa hiljaisempi ja elegantimpi – mutta tulee siihenkin särmää, kun sen yhdistää kapeisiin nahkahousuihin ja korkoihin. Ohuet sukat ovat ihan täydellinen valinta juuri tähän aikaan vuodesta, kun tekee mieli unohtaa puuvillasukat kaappiin, mutta aamuisin on oikeasti vielä aika koleaa paljaille nilkoille. Tänäkin aamuna +2 astetta… Hyrrrrr.

Jatketaanpa vielä hetki verkkosukkisten saralla. Nest 3D on vinoruutukuviolla varustettu 50-denierinen verkkosukkis, joka tarjoaa urbaanimman ja graafisemman vaihtoehdon perinteiselle verkkosukkahousulle. Verkko on tiheä, pehmeä ja tuntuu päällä tosi hyvältä – ei pureudu ikävästi ihoon kuten ne halpaversiot, joissa kuljin vallan tyytyväisenä 90-luvulla tietämättä paremmasta. Yhdistäisin nämä yksinkertaisiin mustiin luottomekkoihin, joihin turvaudun niinä päivinä kun en keksi mitään muuta päällepantavaa. Erilaisilla sukkiksilla saa helposti potkua simppeleihin asuihin.

Kuulutko heihin, jotka haluaisivat kulkea paljain säärin heti kun sää sallii, mutta eivät kehtaa paljastaa kalvakkaita kinttujaan ennen kuin ne ovat saaneet aimo annoksen aurinkoa? Tai oletko kironnut, kun kaupasta ei löydy kevyeen kesämekkoosi sopivia sukkahousuja? Nyt kannattaa olla kuulolla, sillä Voguella on valikoimissaan monta ohuenohutta sukkista, jotka ovat lähes huomaamattomat. Esimerkiksi nämä allaolevien kuvien kahdeksan denierin Super Sheer 3D -sukkahousut ovat todellakin nimensä mukaisesti super sheer – niin henkäyksenohuet, ettei niitä näe ellei osaa katsoa. Ihosta vaan taianomaisesti ilmestyy täydellisen sileä pinta ja tasainen sävy, katsokaa vaikka. Nämä kuvat on napattu iltavalossa eikä niille ole tehty muuta kuin lisätty kontrastia – arvaisitteko, että jalassa on sukkahousut? Vain varpaat saattavat paljastaa, jos katsoo tarpeeksi tarkkaan. Nämä ovatkin siis täydelliset kesäsukkikset, koska huomaamattoman kärkivahvikkeensa ansiosta ne sopivat sandaaleihinkin. Kaltaisilleni sähläreille tiedoksi, että nämä on kudottu kestävästä lycra fusio -langasta, joten vastoin omia ennakko-odotuksiani en olekaan saanut niitä samantien hajalle.

Merkin superohuista sukkiksista löytyy muuten myös 15 denierin versio, joka kimaltaa aavistuksen – ei siis kiillä tai hohda, vaan hennosti kimaltaa, kun valo osuu siihen oikeasta kulmasta. Aivan ihana sekin. Täydellinen kevään kemuihin, tai tuomaan vähän taikaa ihan tavalliseen arkipäivään.

Hei, oletteko te kaikki muut koko tämän ajan tienneet miten seksikkäät ohuet polvisukat ovat? Minä en! Ihastuin päätäpahkaa näihin mustiin himmeäkiiltoisiin 20 denierin polvisukkiin. Jos ollaan ihan tarkkoja, ne ovat tukisukat, joiden hierova vaikutus parantaa verenkiertoa. Hyvä homma, mutta pakko myöntää, että tykästyin niihin puhtaasti siitä syystä, että ne ovat hot. Ja helpot, koska pehmeä, leveä resori pitää sukat puristamatta paikoillaan. Mustan lisäksi polvisukista löytyy pari eriasteista nudesävyä, kuumat nekin (jep, tilasin itsellenikin). En tiedä kuinka on kestänyt näin kauan tajuta, että näillä sukilla pelastetaan kaikki ne loppukevään ja alkukesän riennot, kun haluaa vetää paljain säärin tai vähintään paljain nilkoin, mutta on vielä sen verran viileää, että varpaita alkaa nipistää illan tullen.

15 denierin mattapintaisista pilkkusukista tulee mieleen Andy Warholin Factory, Edie Sedgwick ja 60-luvun taideskene. Tykkään siitä, että pilkut ovat vähän sinnepäin – ihan kuin blurratut – eivätkä symmetrisen muotoisia palloja. Näissä sukkahousuissa on muuten muotoileva tukihousuosa, joka ryhdistää vatsan, pepun ja lantion seudun. Tykkään sen napakkuudesta: ei tarvitse vetää vatsaa sisään sen toisenkaan jälkiruoan jälkeen. Varsinkin näissä siis voisi painella kaupungille Edien tyyliin pelkissä sukkahousuissa ja pörröisessä neulepaidassa, mutta ehkä itse pukisin kuitenkin niiden väliin vielä niukan nahkahameen.

Sellainen setti, mitäpä tykkäsitte? Potkaistaanpa samalla käyntiin sunnuntaiskaba! Kertokaapa, mistä kuvien sukista tykkäätte eniten ja miksi? Kommentoineiden kesken nimittäin arvotaan kolme 100 euron arvoista sukkapakettia. Skaba on voimassa ensi sunnuntaihin 14. toukokuuta saakka. Arpaonnea, lokoisaa sunnuntaita ja muistakaa taas se sähköpostiosoite!

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Ahvenanmaa odottaa

Meidän viikonloppu koittaa tällä viikolla vähän viiveellä – nimittäin vasta nyt! Olemme paiskineet koko viikon töitä lauantaiyön pikkutunneille saakka, mutta tänä aamuna kello viisi nakkasimme matkalaukun laina-autoon ja huristelimme Turun laivaterminaaliin. Edessä on parin päivän pituinen retki Ahvenanmaalle, työmatka kyllä, mutta tavallista rennommalla agendalla. Tarkoituksena on relata ja nauttia laivamatkasta, tutkia Maarianhaminaa ja sen lähikulmia, syödä hyvin ja toivottavasti nukkua tosi, tosi pitkään. Sen tarkempia suunnitelmia emme ole Smakbynin ravintolavarausta lukuunottamatta vielä tehneet, joten Ahvenanmaa-aiheisia vinkkejä saa vapaasti pudotella kommenttilootaan, jos niitä löytyy hihasta.

Pakko esitellä laina-auto, koska olen niin innoissani, että saatan haljeta. Olen varmaan kirjoittanut muutamaankin (sataan) kertaan jeeppihulluudestani? Isälläni oli siis musta Jeep Wrangler kun olin pieni. Kasvoin sen korkealla keikkuvalla etupenkillä ja kaikissa niissä paikoissa, joihin Jeep meidät vei. Sen jälkeen maailmassani ei ole ollut muita autoja. Ylipuhuin ystäväni ostamaan mustan Jeep Wranglerin, jotta pääsisin sen kyytiin. Tunnistan jokaisen Jeepin, joka liikkuu lähikulmillamme ja suunnittelen säännöllisesti niiden nyysimistä – kunnes aina muistan, etten ole autovaras, vaan humanisti, joka ihan varmuuden vuoksi vapisee syyllisyydestä nähdessään poliisin, vaikkei olisi eläissään tehnyt pahempaa kuin kävellyt punaisia päin. Krooninen jeeppikuume helpottuu nyt hetkeksi, sillä saimme Arita Espoosta kiesin lainaan Ahvenanmaan matkaa varten. Se ei ole Wrangler, koska niitä ei sattunut olemaan, vaan Renegade, mutta yhtäkaikki Jeep! JA MEIDÄN! Siis kolmen päivän ajan, mutta eipä nyt juututa siihen, vaan otetaan tästä kaikki irti.

Olen saanut Jarnonkin lietsottua tähän samaan jeeppikuumeeseen, eikä ollut edes vaikeaa. Siihen ei tarvittu kuin matka Puerto Ricoon, jossa vuokrasimme matkan ajaksi Jeepin, juuri sen mustan Wranglerin, joka kahdessa viikossa vakuutti Jarnon siitä, että paljon liikkuva, säätävä, seikkaileva ja koko ajan jotain roudaava perheemme tarvitsee elämäämme sopivan kulkupelin. Hurmioituneita autokuvia on muuten muistikortit pullollaan, vain heppakuvia taitaa olla vielä enemmän. Siihen on siis syy, miksi Karibian matkakuvien läpikahlaaminen on yhä ns. vaiheessa.

Ainoa paikka, joka on Helsingissä auki viideltä aamulla, on Roban kulmassa päivystävä 24h-kiska. Se on aivan mahtava mesta. Kadut olivat tyhjät ja kaupunki nuokkui, myyjäkin puoliksi torkkui tiskin takana. Samaan aikaan radiosta pauhasi trance niin kovaa, että biitti kuului kadulle asti. Matkaevääksi lähti mukaan kaksi isoa kahvia ja aloe vera -juoma, joka pelastaa krapulan (jota toim. huom. meillä ei ollut) ja sen hyvin samankaltaisen olon, joka seuraa siitä, kun on vetänyt tietokoneen äärellä allnighterin eikä ole toisinsanoen päässyt nukkumaan lainkaan. Ei tuntunut missään kun oli yhdeksäntoista, nykyisin tietää kyllä valvoneensa. Jarno ei tosin valvonut tietsikan vaan rumpujensa äärellä – heillä oli keikka, jolta hän pääsi roudauksen jälkeen kotiin joskus aamukahden jälkeen. Työnsä kullakin.

Jos risteily- ja saarihommat kiinnostavat. Instagramin puolelta (@stellaharasek) löytyy jo matka-aiheisia videoita, kuvia ja infoa. Matka-asiaa on luvassa täälläkin sitten ensi viikon aikana. Nauttikaa beibet sunnuntai-illasta! Me nautitaan nyt meidän viikonlopusta, joka juuri alkoi.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

I want to be with you everywhere

Kuluneen viikon kappaleluuppi, olkaat hyvä. Taloudessamme on aina meneillään jotain musiikillisia pakkomielteitä, nyt Lindsey Buckinghamin ja Stevie Nicksin tuotannosta on siirrytty sujuvasti Fleetwood Maciin, jonka riveihin pari myöhemmin liittyi. Niin se vaan on, että klassikot kestävät niin aikaa kuin kuuntelua – vanha hitti toimii yhtä hyvin tänään kuin kolmekymmentä vuotta sitten. Toivottavasti myös naapurimme ovat samaa mieltä. Suloista surinaa sunnuntaihinne! Palaan pian sukkisasioilla.


FLEETWOOD MAC – EVERYWHERE