8 x klassikko kevääseen

Kaupallisessa yhteistyössä Nanso, sisältää arvonnan

Kuljin eilen ensimmäistä kertaa ulkona ilman sukkia, joten uskottava se on – kaikkien räntämyrskyjen ja raekuurojen jälkeen on viimein virallisesti kevät! Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, asteet ovat kivunneet yli kymmeneen ja pukeutuminen pitkästä aikaa taas kiinnostaa, kun voi jättää vihdoin paksummat tamineet kaappiin ja kaivella tilalle kevyitä kerroksia. Seuraa lista klassikoista, joista innostun kroonisesti joka kevät, varsinaisista vaatekaappini kulmakivistä, kuten aina sanotaan – siksi, että se on totta. Hyvin leikatuista, laadukkaista ja toimivista perusvaatteista saa koottua vaivattomia ja tyylikkäitä kokonaisuuksia vaikka pommiinnukutun aamun lähtöpaniikissa ennen ensimmäistäkään kahvikupillista, on testattu. Asusteilla, kengillä ja näyttävämmillä vaatekappaleilla saa maustettua asuja eri tilanteisiin ja tunnelmiin: sama simppeli pillifarkkuasu näyttää ihan toisenlaiselta, kun sen yhdistää sandaalien ja hatun sijaan vaikkapa paljettijakkuun ja korkeisiin korkoihin.

Käytän sanaa kevät nyt väljästi, painelen näillä lemppareillani nimittäin kevään läpi alkukesään ja siitä elokuuhun asti, sillä Suomen kesässä lämpötilat harvoin huitelevat hellelukemissa ihan joka päivä. Monet näistä palvelevat tietysti tavalla tai toisella ihan vuoden ympäri. Valitsin teemaan sopivat suosikkini Nanson kevään valikoimista. Kotimainen klassikkomerkkimme tunnetaan ehkä parhaiten kuoseistaan, mutta sieltä löytyy (vähän minullekin yllätyksenä) vaikka kuinka paljon yksinkertaisia, ajattomia perusvaatteita juuri niissä kaikkein käyttökelpoisimmissa perusväreissä. Ja kyllä, Nansolla on nykyisin muutakin kuin trikoota! On neuleita ja jakkuja, farkkuja, kauluspaitoja… Viime syksynä alkaneen yhteistyömme mittaan on lisäksi selvinnyt, että merkin hinta-laatusuhde on ihan loistava. Ei valitettavasti ole ollut enää pitkään aikaan mikään itsestäänselvyys, että vaate kestäisi hyvänä yhtä tai kahta kautta kauemmin, mutta Nanson vaatteet on suunniteltu kestämään niin aikaa kuin käyttöä. Suurella ilolla voin suositella näitä seuraavia poimintoja – ehkäpä niistä löytyy teillekin luottovaatteita, jotka palvelevat (ja pelastavat) päivästä toiseen.

Valkoinen t-paita. Kuolematon klassikko, joka näyttää raikkaalta ja uudelta joka kevät. Toimii asussa kuin asussa, pukee jokaista, mahdotonta mokata. Mutta tiedättekö: en olisi uskonut kuulevani tätä omasta suustani, mutta alan olla vähän kyllästynyt pellavaisiin t-paitoihin. Katseltuani rennonryppyisiä pellavapaitoja Helsingin katukuvassa jokaisen suunnilleen ikäiseni naisen yllä viime vuodet, puhtaat ja sileät puuvillapaidat ovat alkaneet tuntua tosi freesiltä. Nansolla onkin aivan huippu peruspaita nimeltä Tasku, johon tykästyin heti kun puin sen päällle ensimmäisen kerran: malli on poikamaisen suora, mutta solisluut paljastava kaula-aukko tuo siihen siroutta. Puuvillan ja modaalin sekoitus pysyy napakkana ja hyvännäköisenä pesusta pesuun. Mikä parasta, t-paita irtoaa reilulla kolmellakympillä. Muitakin värejä löytyy tummansinisestä punaiseen, itse ajattelin hankkia paidan myös mustana. Suunnittelutiimille terveiset, että tumma hiilenharmaa olisi oiva lisäys valikoimaan! Tämä paita on onneksi pysyvä osa Nanson mallistoa.

Mustat pillifarkut. Vaatekaappini kirkkaasti käytetyin vaatekappale, jossa kuljen vuoden ympäri. Keväällä pillifarkkuihin tulee kuitenkin ihan uutta eloa, kun niihin saa yhdistää paljaat nilkat ja kevyemmät kengät ja – aaaaah – lahkeitakin saa vihdoin kääräistä! Nanson Viistasku-pillifarkut ovat hyvännäköiset ja napakat, istuvat hyvin eivätkä purista tai kiristä. Erityisesti peppu sai kuvaajalta kiitosta ja tuumasinpa itsekin, että kestää katsetta – taskut on aseteltu oikeisiin kohtiin ja hitusen korkeampi vyötärö imartelee monen kroppaa.

Niukka musta jakku. Jakku pelastaa – paitsi monilta asukriiseiltä – ne päivät, kun pelkällä t-paidalla ei vielä tarkene, mutta ei huvita enää pukea varsinaista takkiakaan. Nanson napakasta neuloksesta tehty Milano-jakku on vaivaton vaihtoehto perusbleiserille: tarpeeksi ryhdikäs töihin, mutta riittävän rento puistossa maleksimiseen tai baariin. Käytän jakkuja usein juuri edellämainittujen vaatekappaleiden eli t-paidan ja pillifarkkujen kanssa: se on pomminvarma trio, josta tulee rento yhdistämällä siihen tennarit tai skarppi pukemalla seuraksi korot. Takuutoimiva univormu tuo olemukseen ryhtiä ja näyttää hyvältä aina, siksi se onkin parhaimmillaan huonosti nukutun yön tai viinin äärellä valvotun illan jälkeen, flunssassa tai siihen aikaan kuusta, kun turvottaa, kiukuttaa ja tekee mieli kirk… jäädä kotiin. Suosittelen jakkua jokaiselle naiselle.

Valkoinen kauluspaita. Mikään, siis mikään ei tunnu raikkaammalta pitkän talven jälkeen kuin rapea, valkoinen kauluspaita! Nanson Justiinsa-paitaa tehdään valkoisena ja mustana, kaapistani löytyy molemmat. Tykkään sen pitkästä, väljästä mallista ja siitä, että hihat ovat kuitenkin sirot ja kapeat – olen melko kapeaharteinen enkä halua hukkua vaatteisiini. Yhdistän pitkät kauluspaidat useimmiten pillifarkkuihin tai kapeisiin nahkahousuihin ja käärin hihat niin, että ranteet näkyvät. Jos sää sallii, puen seuraksi simppelit sandaalit. Tämä kauluspaita toimii muuten ihanasti myös farkkushortsien seurana, sillä halkiot paljastavat lyhyetkin lahkeet.

Tunika. Oma henkilökohtainen klassikko! Kun perustin blogin melkein kymmenen vuotta sitten, taisin leimautua puolivahingossa blogimaailman viralliseksi tunikamuijaksi, sillä perusunivormuni koostui monen vuoden ajan mustasta tunikasta, prätkäsaappaista ja mustista sukkahousuista. Prätkäsaappaat löytyvät kaapista yhä, mutta lempitunikani olen rakastanut rikki jo ajat sitten. Ilokseni bongasin Nansolta korvaajan, musta tunikan joka on siro, kauniisti leikattu ja hyvin laskeutuva – siinäpä oikeastaan tunikan tärkeimmät ominaisuudet. Toki siis sen ohella, että se on (kuten oikeastaan nämä kaikki muutkin) maailman pehmein ja mukavin vaate, jossa ei tarvitse pingottaa. Halkiot nousevat sen verran korkealle, että edes minimitoistaan kuulu meikäläinen ei käytä sitä pelkkien sukkisten seurassa, vaan puen alle pillit tai nahkahousut.

Harmaa villatakki. Toinen vaatekaappini ikiklassikko, jonka monet blogia alusta asti lukeneet varmasti muistavat. Käytän harmaita villatakkeja vuoden ympäri, mutta keväisin niistä tulee (kuten jakustakin) oivia takin korvikkeita. Nanson harmaa Milano-neuletakki on napakkaa puuvillaneulosta, mikä tekeekin siitä kevääseen ja alkukesään sopivan suosikin, kun paksut villakerrokset alkavat olla liikaa. Tässä on vähän samaa fiilistä kuin 90-luvun leffoissa, joiden naisilla on isot tukat, tervehenkinen rusketus ja miehen kaapista lainattu, pehmoiseksi käytetty oversized blazer. Tykkään.

Herrainhousut. Rakastan herrainhousuja yli kaiken, mutta käytän niitä vain niinä kuukausina, kun ulkona tarkenee ilman sukkia, sillä ne ovat ehdottomasti parhaimmillaan paljaiden nillkkojen seurassa. Nansolla on valikoimissaan superhyvät herrainhousut, joista löytyy kaikki mitä kuuluukin: nilkan paljastavat vajaamittaiset lahkeet, viistoon leikatut taskut joihin on helppo työntää kädet ja mattapintainen materiaali, jonka ansiosta housuista saa tarpeen mukaan asustettua rentumman tai salonkikelpoisemman. Itse kääräisen lahkeista vielä hitusen lyhyemmmät. Minkäs sille mahtaa, minusta on äitini myötä kasvanut krooninen käärijä.

Valitsin kokoa isommat housut, jotta ne roikkuisivat rennosti lanteilla. Pieni lökötys on hyvä, koska tykkään yhdistää herrainhousuihin kesäisin vähän lyhyempiä paitoja, jotka jättävät kaistaleen alavatsaa näkyviin. Nämä herrainhousut näyttävät kyllä hyvältä istuvampanakin, kokeiltu on. Lookista tulee asteen naisellisempi (ja pepusta tosi hyvä).

Raidat. Koska kevät! Mustavalkoraidalliset paidat kuuluvat ikisuosikkeihini ja ilahduin kun tajusin, että Nansolla on aina valikoimissa ainakin yksi tai kaksi loistavaa vaihtoehtoa – täydellisiä raitapaitoja on nimittäin vaikea löytää. Kuvissa on venekauluksella varustettu Lanka-paita ja samasta pehmoisesta puuvillatrikoosta tehty rinkulahuivi. Raidoilla saa taiottua raikkautta mihin tahansa asuun, eikä klassisella mustavalkoisella tasaraidalla voi mitenkään mennä vikaan. Rakastan kaikkia asioita, joita ei voi mokata, koska toisina päivinä on keskittymiskyky niin hakusessa, että sellaisia totisesti tarvitaan.

Arvonta on päättynyt, kiitos kaikille osallistuneille! Onnetar valitsi voittajiksi nimimerkit Kati J, SallaH ja Pin. Voittajiin ollaan henkilökohtaisesti yhteydessä.

Lopuksi arvonta! Kerrohan, mikä kuvissa näkyvistä vaatekappaleista on suosikkisi? Vastanneiden kesken arvotaan kolme lahjakorttia, joilla saa lunastaa itselleen vapaavalintaisen tuotteen Nanson myymälästä. Vastausaikaa on ensi viikon sunnuntaihin 14. toukokuuta saakka. Muista sähköpostiosoite! Arvontailoa!

PS. Kiitos kaikille edelliseen arvontaan osallistuneille! Voittajat on arvottu ja heihin ollaan yhteydessä.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Saarivappu 2017

Taivaalta tuli rytinällä rakeita, kun olimme vappuaattona lähdössä kohti Suomenlinnaa. Piipahdin parvekkeella tutustumassa vallitseviin sääolosuhteisiin ja olin jo hetken perua koko vapun, kunnes muistin, että on harvinaislaatuinen vapaapäivä, josta on otettava kaikki irti. Ei ollut aikaa epätoivolle, joten napsautin päälle pohjoissuomalaisen survival moden ja kiskoin ylle kaikki lämpimät, sateenkestävät asiat, jotka osuivat eteen. Paksupohjaiset nahkasaappaat ja villasukat, villapaita ja pipo, paksu nahkarotsi isolla lammaskarvahupulla, hupun ympärille vielä villahuivi. Perillä selvisi, että muut olivat selvinneet perille vähän vähemmälläkin – puutalo oli täynnä ihmisiä kimaltavissa kaftaaneissa ja silkkimekoissa, hiukset kiharrettuina ja korot jalassa. Ja sitten oli *KÖH KÖH* kaksi mustaan villaan verhoutunutta myrsky-yön ratsastajaa, mutta no, eipä tullut kylmä mennessä eikä tullessa.

Masentuneet mäyräkoirat märällä Kauppatorilla.

Mustanpuhuva matkaseurueeni lähdössä meriseikkailulle.

On se vappu koirillakin. Mäykkyjen matkaevääksi ostetut höyrynakit maagisesti paransivat masennuksen.

Lumipyryn, räntämyrskyn ja raekuuron jälkeen saimme sentään ujon auringonlaskun! Kelpasi.

Hilpeä vappukeko. Kyllä, kaikilla oli kimaltavat hatut.

Pitkätukkainen vappuheilani (joka muuten kirjoitti hänkin sanasen viikonlopusta).

Saarivappu on tehnyt meikäläisestä, siis PAATUNEESTA VAPUNVIHAAJASTA vaaleanpunaisista ilmapalloista intoilevan vappuihmisen eikä ihme, sillä konsepti on yksinkertaisuudessaan nerokas. On puutalo, siellä kolme kaunista kotia ja niiden yhteinen sisäpiha, jossa vietimme suurimman osan viime vapusta. Tällä kertaa ei sattuneista syistä tehnyt mieli notkua pihalla, mutta resepti toimii onneksi sisätiloissakin: safkaa ja skumppaa, YouTube-disko ja ystäviä. Tänä vuonna jopa ehdimme lauttaan emmekä jääneet siskonpetiin nukkumaan koiralauman keskelle, vaikka eipä sekään olisi huono vaihtoehto ollut.

Kiitos Dorit ja rakkaat Anu, Mari ja Santtu Mellakalta! Unohtamatta tietenkään Anun skeittaavaa ja moottoripyöräilevää puoliskoa, jonka kanssa Jarnolla ei taida loppua puheenaiheet kesken.

◎ Mayday ◎

Vappu on jälleen juhlittu. Tuhansia korkkeja on poksauteltu ilmaan ja kaupungissa leijuu krapulainen katumuksen tunne. Koiranomistajat kiroavat kaduille rikottuja pulloja ja porttikongeissa nenään pistää vieno urean tuoksu. Paluu todellisuuteen on alkanut, vaikka uskon, että monet siirtävät sen huomiselle. Voi vain arvailla paljonko vapun jälkeinen työpäivä tulee kustantamaan työnantajille sairastapausten takia.

 

Juhlimme vappuaaton ystävien luona Suomenlinnassa. Tarpeeksi kaukana haalarimassoista, täyteen ammutuista baareista, kaupoista ja liian hitaasti liikkuvista ihmisistä. Rauhallinen sijainti ja ystävien seura sai unohtamaan mikä kaaos mantereella oli meneillään. Monet vaput juhlineena sitä alkaa arvostamaan rauhaa ja omaa tilaa (keski-ikäisin lause, mitä olen ikinä sanonut).

Maanantaina kävimme Kaivopuiston rannassa kävelyllä. Tuli yllätyksenä ihmisten kisakunto, sillä Kaivarissa oli tuhansia ihmisiä viettämässä aurinkoista vappupäivää. Iloiset ihmiset ja upea keli oli kuin lupaus kesästä. Ulos katsoessa huomaan, että luonto koittaa lunastaa sen. On jälleen loppuelämän ensimmäinen päivä ja se on kaunis.


PHOTOGRAPHY BY STELLA HARASEK