Elämämme sohva saapuu

Kaupallinen yhteistyö BoConceptin kanssa

Kirjoitin tovi sitten kuinka aloimme viime syksynä metsästää elämämme sohvaa. Kiitos kaikille kommentoineille! Sohvat ovat selvästi itse kullekin sydäntä lähellä, eikä ihme. Sohva on sentään kaluste, jolla monet meistä (lue: ainakin minä ja kaikki ystäväni) vietämme eniten aikaa heti sängyn jälkeen. Toisin kuin sänky, sohvaa ei pedata käytön jälkeen piiloon. Se saisi toisinsanoen mielellään kestää käytön lisäksi katsetta.

Haussa oli elämäni ensimmäinen sohva, joka ei olisi enää väliaikaisratkaisu tai parempaa odotellessa -kompromissi – ja se löytyi. Tilasimme tanskalaiselta BoConceptilta kaikkien toiveidemme täyttymyksen: kauniin, käytännöllisen ja ihan takuulla kestävän Istra-sohvan konjakinruskealla nahalla. Tilaus toimitettiin tehtaalle Liettuaan, josta kuusi viikkoa myöhemmin kotiimme saapui suurin paketti, jonka olemme koskaan vastaanottaneet. Sen sisältä kuoriutui jotain vielä ihanampaa kuin olimme uskaltaneet odottaa. Kas tälläinen!

Loikkelehtivat sohvanvaltaajat eivät tulleet sohvan mukana.

Sohva on siro ja selkeälinjainen retromausteilla, jotka uppoavat meidän makuun kuin kuuma veitsi voihin. Metallijalat tekevät kokonaisuudesta kuitenkin modernin ja hyvä niin: kontrastia kaivattiin, sillä lähes kaikki muut kalusteet kotonamme ovat vuosikymmeniä vanhoja kirppis-, romukauppa- ja antiikkilöytöjä. Tykkään myös tyynyistä, jotka asettuvat väljästi sohvan selkämystä vasten, ne tuovat isokokoiseen sohvaan ilmavuutta ja rennon fiiliksen. Taaemmat tyynyt on kiinnitetty paikoilleen (ovat toki liikuteltavissa, jos siltä tuntuu) ja edessä olevat pienemmät tyynyt nojailevat vapaasti milloin nyt mihinkin sattuvat unohtumaan. Useimmiten niitä pinotaan pään alle tai selän taakse sohvan päihin.

Minä en valitettavasti ollut paketin hartaasti odotetulla saapumishetkellä kotona, vaan Balilla. Jarno sai siis koeajaa sohvaa arvovaltaisen mäykkyraadin kanssa kaksi viikkoa ennen paluutani. Sanotaanko, että koeajo suoritettiin perusteellisesti, sillä hän nukkui uudella sohvalla koira kainalossa melkein jokaisen yön kunnes tulin takaisin. Suuressa sängyssä oli kuulemma liian yksinäistä eikä koirilla ole sinne lisenssiä, joten sohva ja kainaloon sopiva karvapatteri veivät voiton. Ymmärrän, olisin tehnyt täysin samoin itse. Mies ja koira olivat siis palatessani jo solahtaneet vaivattomaan symbioosiin uuden sohvan kanssa.

Kirjoitin viimeksi siitä kuinka olimme päättäneet, että tulevan sohvan materiaali on nahka, mutta värivalinta tuotti päänvaivaa. Musta nahka olisi ollut klassinen valinta, mutta meillä alkoi olla melko monta mustaa kalustetta. Melkein kaikki kodin pinnat ovat valkoiset emmekä halunneet, että koko asunnosta tulee mustavalkoinen, vaan toivoimme sohvan tuovan olohuoneeseen väriä ja elämää. Siksi päädyimme konjakinruskeaan, joka toimii nahassa vielä paremmin kuin musta, jos sattuu meidän laillamme tykkäämään siitä kuinka ruskea nahka kuluu ja patinoituu kauniisti ajan myötä. Nahkahan muutenkin vain paranee ajan mittaan, joten voin vaan kuvitella miten ihanalta tuo sohva näyttää viiden tai kymmenen tai viidentoista vuoden jälkeen.

Mutta ei se valinnanvaikeus siihen vielä loppunut! BoConceptin valikoimista nimittäin löytyy laskutavasta riippuen kolme tai neljä erilaista konjakinruskeaa tai siihen vivahtavaa vaihtoehtoa. Valitsimme lopulta Cognac-sävyisen Chester-aniliininahan eli mahdollisimman käsittelemättömän nahan, jossa näkyy nahkaan luonnostaan tulleet arvet ja elämän jäljet. Olisi löytynyt myös semianiliininahkaa, josta niinsanotut virheet on hiottu, mutta meistä nahka on kauneimmillaan kun sen pinta on aito ja elävä eikä siitä ole tehty liian täydellistä. Nämä ovat niitä kuuluisia makuasioita, kerrankin vaihtoehtoja löytyi yllin kyllin.

Sohva näyttää joka kuvassa vähän erisävyiseltä. Väri elää livenäkin valon ja sen määrän ja suunnan mukaan, joskus se näyttää tummemmalta, välillä kirkkaammalta. Nyt kun maalasimme olohuoneesta yhden seinän vaaleanpunaiseksi sohvakin näyttää asteen lämpimämmältä. Olen näin jälkikäteen onnellinen siitä, ettemme päätyneet mustaan sohvaan, sillä se ei olisi heijastellut yhtään mitään vaan päinvastoin imenyt kaiken valon ympäriltään.

Taisitte jo bongata kuvista rahin! Sohva ei tosiaan saapunut yksin, vaan tilasimme sen seuraksi samasta nahasta tehdyn suuren rahin. Se on loistava jatke sohvalle niinä iltoina kun olohuone täyttyy ystävistä (ja koirista, jotka luonnollisesti viihtyvät sohvalla ihan yhtä hyvin kuin ihmisetkin). Muulloin se toimii jalkojen lepuuttelupaikan lisäksi laskutilana vähän sohvapöydän tapaan, on nimittäin sen verran napakka että kahvikupit ja viinilasit pysyvät tuolla suurella tarjottimella ongelmitta pystyssä. Kyllä ne pysyvät nahankin päällä, mutta en halua päästä testaamaan kuinka helposti punaviinin saa hangattua irti nahasta, vaikka BoConceptilla mainostivatkin, että onnistuu. Toivotaan, ettei tarvitse koskaan kokeilla, mutta elämällä on taipumus tapahtua, joten palataanpa asiaan, jos ja kun se on ajankohtainen.

Sohvan koosta sananen: olohuoneemme on tilava ja sohva on käytännössä sen ainoa kaluste, joten halusimme siitä suuren. Sellainen siitä tuli yhdistämällä kaksi kahden hengen moduulia. Nyt sillä istuu virallisesti neljä, mutta sopu antaa sijaa – muistelen, että siihen on mahtunut enimmillään jopa seitsemän kaveria ja kasa koiria. Niistä puheenollen: Juno ja Luna ovat mielissään siitä, että suurelle sohvalle mahtuu kaikki tärkeät ihmiset yhtäaikaa. He etsivät ihmisten seasta sopivan kolon polvitaipeesta tai kainalosta, joskus villapaidan sisältä. Kaikki hyvin valtakunnassa, kunhan on peitto. Tätä elämänfilosofiaa ei voi olla ihailematta.

Ihan mahtavaa kuinka yksi ainoa (olkoonkin valtava) kaluste voi tehdä asunnosta kodin. Olohuoneesta, joka oli ennen kaikessa valkoisuudessaan hiukan kaikuva ja kolkko, on tullut rento ja viihtyisä. Ylläolevassa kuvassa vilaus lopputuloksesta, pian luvassa lisää kuvia kokonaisuudesta!

Sisustushankintoja suunnitteleville vielä muistutukseksi, että BoConceptilla, Vepsäläisellä, Hästens Storessa ja Republic of Fritz Hansen -myymälöissä saa tällä hetkellä Nousukausi-kampanjan kunniaksi 100 euron alennuksen yli 500 euron ostoksesta!

Myymälässä saat alennuksen, kun näytät Nousukausiseteliä ostosta tehdessäsi. Etu koskee normaalihintaisia tuotteita, eikä sitä voi yhdistää muihin etuihin tai aiemmin tehtyihin kauppoihin. 1 seteli/ostokerta. Seteli on voimassa 28. toukokuuta saakka.

Verkkokaupassa lisää koodi NOUSUKAUSI ostoskorin alennuskoodikenttään ja kun ostoskorin normaalihintaisten tuotteiden summa ylittää 500 euroa, loppusummasta vähennetään 100 euroa. Koodi on voimassa 28. toukokuuta saakka.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Miehen kaapilla taas

✖ MAARIANHAMINA, AHVENANMAA

Pikaterveiset täältä tien päältä, on kaunista – ja kylmää! Lisää luvassa loppuviikosta, mutta ajattelin pikaisesti vilauttaa pari kuvaa tältä päivältä, kun kävimme lämmittelemässä ja kahvittelemassa takkatulen äärellä. tavallisesta suodatinkahvista (ja oikeastaan ihan kaikesta) tulee elävän tulen äärellä vähän parempaa.

Olin pakannut mukaan vähän kaikenlaista vaatetta. Kun matkustaa laivalla auton kanssa eikä tarvitse kannella tavaroitaan, on helppo heitellä matkalaukkuun tavallista enemmän valinnanvaraa. Huvittaa, että tähän mennessä olen käyttänyt lähinnä Jarnon kassista lainaamaani Gant Ruggerin villapaitaa, joka on rento, lämmin ja mikä parasta, tuoksuu huumaavasti mieheltä.

Pakko raottaa yhtä vanhaa pakkomiellettä. Olettekohan nähneet viisitoista vuotta vanhan elokuvan nimeltä Unfaithful, jossa Diane Lane näyttelee raiteiltaan suistuvaa vaimoa? New Yorkiin sijoittuva draama teki meikäläiseen lähtemättömän vaikutuksen eikä suinkaan paidattoman Olivier Martinezin tai edes hänen hahmonsa boheemin newyorkilaisen asuntonsa vuoksi, vaan siksi, että Diane Lane näyttää elokuvassa vastustamattoman ihanalta. Puvustus on seksikäs aikuisella, huolettomalla, hivenen ranskalaisella tavalla. Trenssit, minimalistiset mekot ja kauniit korot, isot kauluspaidat, harmaat alustopit, simppelit ja sirot alusvaatteet ja suurin suosikkini: väljä harmaa villapaita ja sen alle puettu valkoinen kauluspaita. Molemmat näyttävät siltä, että ne on lainattu miehen kaapista eikä Diane ole koskaan näyttänyt kauniimmalta, vaikka kohtaus on piinaava.

Poiminta sarjastamme Populaarikulttuuri aivopesee Stella Harasekin, olen viisitoista vuotta ajatellut Diane Lanea joka kerta kun olen pukeutunut suureen valkoiseen kauluspaitaan. Vaikuttaa kuitenkin vähän siltä, että kaikki yritykseni hivuuttaa pukeutumistani dianelanemaisella tavalla aikuiseen suuntaan kaatuvat siihen, että tukkani (tai ihan vaan olemukseni) saa kaiken näyttämään vähän räjähtäneeltä tai ainakin rentulta. Mutta olen tullut tulokseen, että aivan sama! Sillä mennään mitä on. Vähän räjähtäneetkin saavat rakastaa harmaita villapaitoja ja valkoisia kauluspaitoja. Molemmat ovat muuten miesten osastolta, sieltä vaan löytyy ne parhaat.

MOKKATAKKI*, HUIVI* & POIKAYSTÄVÄN VILLAPAITA GANT RUGGER
MIESTEN KAULUSPAITA* TIGER OF SWEDEN SS2017
FARKUT TIGER OF SWEDEN JEANS (SECONDHAND)
HOPEASORMUKSET PERNILLE CORYDON
*SAATU

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Viime kesän lämmöllä

Lunta sataa siellä ja täällä, mutta päätin luottaa siihen, että kyllä se kesä on tähänkin saakka joka vuosi lopulta tullut. Tulee varmasti tälläkin kertaa, toivottavasti ennen heinäkuuta. Eniten odotan pieniä asioita: heräämistä huoneeseen jonka ikkuna on ollut koko yön auki, puistolounaita, pienistä silmuista alkavaa neonvihreää räjähdystä, mansikka-mozzarellasalaattia, auringon tuoksu iholla, viinilasillisia parvekkeella, koiraa joka jahtaa kärpäsiä, lämpöä hohkavaa hiekkaa, avonaisia kenkiä ja arkiaamuja, jotka tuntuvat lomalta, koska kaikki muut ovat mökillä. Sitä, että ulkona on ihanaa vaan olla eikä tarvitse varustautua kuin korkeintaan rantakassilla.

PHOTOS FROM LAST SUMMER BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA