Joka päivässä on jotain hyvää. Kun sunnuntaina on kerran tehtävä töitä, ainakin ne saa tehdä a) sängyssä b) syöden sitruunasuklaata ja c) seuranaan kaksi pikkupatteria, jotka lämmittävät viluisia varpaita.
Omahyväiset ilmeet molemmilla onnekkailla! Niiden ei esimerkiksi tarvitse täyttää excel-taulukoita, pinota taksikuitteja tai vastata sähköposteihin, joissa kysytään vaikeita kysymyksiä. (Onko kunpa tietäisin, kultaseni hyväksyttävä vastaus työmaailmassa?)
Nappasin sitruunalla maustetun valkosuklaan mukaani Pinosta viime viikolla. Jos sattuu rakastamaan sekä sitruunaa että valkosuklaata, yhdistelmää on mahdoton vastustaa. Nyt maistettuani voin kertoa, ettei kannata edes yrittää. Oli niin kallis että kirveli, mutta eipä suklaata joka kuukausi viikko päivä ostetakaan.
Kiehl’sin perushuulirasva on ihana. Sulaa huuliin, eikä tahmaa tai tahraa. Kestää ikuisuuden, kun pikkutippa riittää pehmentämään huulet. Hieron sitä joskus myös käsiin ja kynsinauhoihin. Kuka jaksaa kantaa monta putiloa jatkuvasti mukanaan? En minä ainakaan.
Kaikenlaisiin manipulointiyrityksiin tottuu asuessa mäyräkoiralauman kanssa, mutta yksi niistä onnistuu joka kerta. Ihan muina pikkukoirana pidän tässä siskosta kiinni, näin vaan pienellä tassullani. Vähän pesen toisen korvaakin. Jos haluaisit silittää masuamme, emme pahastuisi.
