Joulukuu! Tervetuloa, kun kerran eteen tupsahdit. Ei tunnu kovin talviselta, mutta en valita. Jos päättynyt marraskuu oli vuosituhannen harmain, eipä ole varsinaisesti liikaa värejä näissä kuvissakaan – mutta niihin päätyivät viime viikkojen käytetyimmät lempiasiat.

Just Femalen pörröisestä villapaidasta on tullut lohtuvaate: mitä vaikeampaa aamulla on nousta sängystä, sen varmemmin kiskon sen päälle. Oikeastaan olen pukenut sen itseltäni salaa niinäkin aamuina, kun oli tarkoitus pukea jotain aivan muuta. Se on niin lämmin, etten mahda itselleni mitään. Kaikeksi onneksi lyhyt ja laatikkomainen malli on suht skarppi ja sopii niin nahkahameeseen kuin pillifarkkuihin (muunlaisia alaosia ei tässä taloudessa ollakaan viime aikoina nähty). Tanskalaismerkkiä myy esimerkiksi Dots, josta sain neuleen muutama kuukausi sitten.

Sofinah Shopista hankittu hame on pehmeää lampaannahkaa ja mitä sopivinta seuraa potkua kaipaavalle pörröneuleelle. Olen tullut tänä syksynä samaan tulokseen kuin kaikkina muina syksyinä aiemmin: ei ole olemassa asua, johon nahkahame ei sopisi.

Balmuirilta saamani tummanharmaa Helsinki-huivi on vilahtanut kuvissa useita kertoja aiemminkin ja syy siihen on selvä: mikään maailmassa ei ole yhtä suuri ja pehmeä. Viima ei osu kaulaan tai kasvoihin, kun käärii itsensä valtavankokoiseen huiviin ennen ulkomaailman kohtaamista. Siinä on jotain symbolista.

Päätin viime elokuussa, että punaoranssi kynsilakka ei ole vain kesää varten. Elämä on liian lyhyt ja punaoranssi kynsilakka liian kaunis. Ohuet hopeasormukset ovat tähtiriipuksen ja kapean rannerenkaan ohella olleet viime kuukausien ainoat korut – ne ovat kauniit ja vaivattomat, kärsivällisyys ei nyt riitä koruihin jotka vaativat jatkuvaa huomiota.

Stay warm, darlings.