Kas, keskiviikko! Päivät ovat kuluneet yskien, niistäen ja vastustaen vimmaa raapia silmät päästä. Kuume on sentään selätetty. Olen menettänyt mielenkiintoni siihen riivaako minua allergia vai helvetin hanakka flunssa. Sama se, kunhan kämppäkaverin keittämä sitruuna-inkivääritee tekee elämästä elettävän. Yrittäjän sairasloma kun kestää tasan niin kauan kuin viikonloppu- ja pyhäpäiviä piisaa. Kaikeksi onneksi tulin kätevästi kipeäksi vappuaattona.

Limantäyttämässä päässä pyörii niin monta ajatusta, etten tajua miten ne mahtuvat sinne. Jotkut selkeitä, toiset sekavia, loput siltä väliltä, kaikki matkalla johonkin. Kun tarttuu yhtä hännästä ja seuraa, löytää kolmetoista uutta. Ei aamulla tiedä mistä solmusta itsensä illalla löytää. Voi johtua vuodenajasta, keväisin ajatukset kiihtyvät sataan kilometriin minuutissa. Onneksi ohituskaistalla on tilaa. Pienistä peltikolareista viis kunhan pääsee eteenpäin, tyylipisteitä ei tässä kuussa jaeta.

Olkoon kaikki muu kesken, yhden päätöksen olen onnistunut sentään tekemään. Tänä kesänä lomailen enkä laadi lomaa varten ainuttakaan suunnitelmaa. Kokonaiset kuusi viikkoa lorvimista, torkkumista ja tyhjäntoimittamista. Ehkä matkustan, ehkä en. Rapsuttelen koiria ja katselen kärpäsiä. Juhannuksesta jään lomalle, saa kivittää jos kirjoitan heinäkuun aikana sanankaan työstä ja todo-listoista.

Keveys ja kimallus kiinnostelee sekä konseptina että konkreettisesti. Aloitan paljettijakusta, eiköhän se muu seuraa perässä.

Thinking about sequins – one of the easiest ways to reflect a little light in one’s life.

Photos by Dorit Salutskij

☊ DEPECHE MODE – WORLD IN MY EYES