Perustin melkein kaksi vuotta sitten yhden parhaimman ystäväni kanssa yrityksen nimeltä Mellakka Helsinki. Sen jälkeen monikin teistä on halunnut kuulla lisää siitä millaista on elämä yrittäjänä. Ehkä kirjoitankin siitä jonain päivänä, mahdollisesti näkökulmasta “10 mokaa, jotka me teimme, jotta teidän ei tarvitsisi”. Vahvalla ykkössijalla olisi juuri nyt neuvo nimeltä “älä hanki halpaa kirjanpitäjää”. Heti toisena tulisi “älä tee vuoden verran töitä ilman ainuttakaan kunnollista lomaa”. Lomaksi ei siis tässä tapauksessa lasketa päiviä, joiden aikana vastataan vain muutamaan työsähköpostiin ja -puheluun ja käydään vain yhdessä tai kahdessa työpalaverissa.
Tuli vaan mieleen, kun kävin tänään kaupassa. Kauppareissun ainoa tarkoitus oli hakea kahvimaitoa, sillä ennustan, että huomisaamusta(kaan) ei tule mitään ilman isoa kupillista kuumaa kofeiinia. Ehkä pitäisi keskittyä enemmän ja haahuilla umpiväsymyksissään vähemmän. Hukkasin nimittäin maidon matkalla kotiin. Miten on edes mahdollista viidenkymmenen metrin matkalla kadottaa litran purkin punaista maitoa? Kysyn vaan. Miettikääpä sitä, että tälläisellä havaintokyvyllä varustetuille ihmisille myönnetään ajokortteja.
Suomalaissaksalaisella sisulla tai pikemminkin sinnikkyydellä siunattu yrittäjä ei valita. Kyllä tämä tästä. Viikonlopuksi tämä vatipää vaihtaa onneksi maisemaa eikä agendalla ole mitään töihin liittyvää: määränpäänä häämöttää jälleen tuo täydellinen kaupunki nimeltä Turku. Matkakumppanini on turkulainen, joka uskoo nukkumaan menemiseen iltaisin ennen yhtätoista – luvassa lienee siis unta, ehkä hyvä kirja tai kaksi. Ehkä jopa kahvia maidolla, kuka tietää. Kalenterin jätän kotiin. Tietokoneen ehkä pakkaan, miten muuten pääsen jakamaan teille näitä viisauksiani? Ja ehkä vastaan pariin työsähköpostiin. Tai kymmeneen. Toivottavasti matkakumppani ei lue tätä, tai kohta tulee tekstiviesti “LÄPPÄRI JÄÄ KOTIIN, NAINEN.”
True story. Went to the store, bought milk and lost it somewhere on the way home. I guess this can be considered as some sort of achievement. A scatterbrained mind and sleep-deprivation is a winning combination, telling you.
