Kaupallinen yhteistyö Familon ja Asennemedia
✖ TORNIONJOKILAAKSO, LAPPI
Hirsitalon hissuksiin etenevässä kunnostusprojektissa on tapahtunut tänä vuonna pieniä ja suuria edistysaskeleita, joista merkittävin on se, että olemme saaneet kuntoon omaksi makuuhuoneeksemme kaavailemamme kammarin. Lähtötilanne ei ollut houkutteleva: varaston tehtävää toimittaneessa huoneessa oli kulahtaneet tapetit, kellertävä muovimatto ja vanha uuni, jonka rapistunut laasti varisi lattialle. Huoneeseen säilötyn tavaravuoren alla lymyili raskaita lastulevykalusteita, jotka olivat nähneet parhaat päivänsä jo joitakin vuosikymmeniä sitten.
Ensin tyhjensimme huoneen, ei mikään pieni tai nopea operaatio. Sitten kaivoimme esiin huoneen alkuperäisen 150-vuotiaan lankkulattian muovimaton alta, irroitimme vanhat pinkopahvit huonokuntoisine tapetteineen hirsiseinien päältä, jynssäsimme ja soodapuhalsimme hirsiseinät kalkkimaalista ja rapsutimme uunista haperon pinnan irti. Ikkunaseinään asensimme eristelevyt pitämään Lapin pakkaset ulkopuolella ja liisteröimme päälle makulatuurin, maalattavan tapetin. Lattian ja listat maalasimme pellavaöljymaaleilla, katon savimaalilla.
Huusin pari vuotta sitten Bukowskilta keraamisen vintagevalaisinparin, joista toinen asuu pirtin puolella ja toinen päätyi liinavaatekaapin päälle.
Huone ei ole toki vielä valmis, mutta mikäpä nyt tällaisessa ikuisuusprojektissa ikinä olisi. Ovilistat odottelevat vielä maalausvuoroaan, makulatuuri kaipaa savimaalikerrosta ja mietimme vielä käsittelemmekö hirsiseinät esimerkiksi perinteisellä kahvi- tai teesekoituksella aavistuksen tummemmiksi ja tasaisemmiksi, vai annammeko niiden olla sellaisenaan (tällä hetkellä kallistumme jälkimmäiseen, koska ei kaiken tarvitse aina olla niin täydellistä).
Matkan varrelta on otettu paljon työvaihekuvia ja jaan niitäkin pian, koska tiedän että joukostanne löytyy monia remontista kiinnostuneita! Mutta tänään loikkaamme suoraan lopputulokseen, siihen miltä huone näyttää nyt.
Kammarin ikkunan takana on pihlajarivistö, joka värjää huoneeseen tihkuvan luonnonvalon kesäisin viileäksi ja vihreäksi. Rakastan huoneen tunnelmaa. Kauneimmillaan huone onkin juuri kesäisin, kun valo siivilöityy lehtien läpi, pohjoispuolen huone pysyy päivän hämäränä ja auringon säteet kurottavat huoneen takaseinään vasta kymmenen aikaan illalla. Tähän aikaan vuodesta valo on kalpeampaa ja vähäisempää, riittää juuri kuvaamiseen päivän kirkkaimmalla hetkellä.
Makuuhuoneen kalustus on niukka. Yöpöytinä on kaksi vanhaa jakkaraa. Kiinnitimme seinälle vintiltä löytyneen shaker-henkisen naulakon, johon on kätevä ripustaa aamutakit ja puolipidetyt vaatteet. Muut tavarat asuvat 50-lukulaisessa liinavaatekaapissa, joka on tarkoitukseen turhan pieni, etsiskelemme laiskasti isompaa kaappia tilalle. Kattovalona on sama kupu, joka on ollut katossa niin kauan kuin äitini muistaa. Messinkinen yövalo on kirppislöytö, samoin seinää vasten sijoitettu tuoli. Tärkein huonekalu on tietysti sänky.
Ajattelin hirsitaloprojektimme alussa, että ei sen sängyn kanssa ole niin justiinsa. Veimme pohjoiseen vanhan sänkymme, joka oli jäänyt ylimääräiseksi kaupunkikodista. Se tuntui hetken lähes ylelliseltä, koska talossa ei ollut siihen mennessä ollut koskaan laveria tai patjalla varustettua puusänkyä kummempaa petipaikkaa. Mutta heti ensimmäisen siellä nukutun yön jälkeen muistin miksi olimme hankkineet kaupunkikotiin uuden sängyn – vanha oli meille molemmille mahdollisimman epäsopiva, aivan liian pehmeä ja upottava kahdelle, jotka molemmat kaipaavat sängyltä napakkuutta.
Oikeastaan aika absurdi ajatus, että lomakodissa oleva sänky olisi jotenkin vähempiarvoinen kuin se kotona oleva. Lomalla se vasta onkin olennaista saada nukkua hyvin! Emme toki ole aina lomalla, kun olemme täällä, mutta sitä suuremmalla syyllä – palautuminen on tärkeää ja sängyllä on todella merkitystä varsinkin kun emme vietä täällä satunnaisia öitä siellä ja täällä, vaan asumme täällä viikkoja kerrallaan, yhteensä useamman kuukauden vuodesta.
Jos kaikista elämäni varrella oppimistani asioista pitäisi valita tärkein, sanoisin, että hyvät yöunet ovat oman hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta kaikkein tärkeintä. Ihminen selviää hetkellisesti stressistä, kiireestä, sipseillä elämisestä ja liikunnan puutteesta, kunhan nukkuu tarpeeksi. Kaikki te, joiden yöunet ovat syystä tai toisesta vähissä: I feel you. Jos pystytte, sijoittakaa ainakin hyvään sänkyyn, että se vähä uni olisi mahdollisimman laadukasta.
Saimme alkukesästä Familonilta juuri valmistuneeseen makuuhuoneeseen uuden sängyn, älypehmusteella varustetun Familon Ergo-sängyn. Lämmön ja painon mukaan muotoutuva älypehmuste rentouttaa ja sen alla oleva erikoispehmuste tukee ja mahdollistaa selkärangan luonnollisen asennon. Rungossa on hengittävä sälepohja.
Olemme nyt nukkuneet sängyssä pohjoisen reissuillamme kesän ja syksyn ajan ja tykänneet hulluna. Sänky on juuri sellainen kuin toivoimme, napakka tuntumatta kovalta, rentouttava olematta upottava ja tukee selkää niin, että aamulla on levännyt ja virkeä olo eikä mikään ole jumissa, puutunut tai kipeä. Huono puoli on, että aamuisin ei tee mieli nousta.
Sängyn päällä on Ergo Smart -sijauspatja, joka vähentää puutumista ja kääntyilyä yön aikana.
Kakkoskodin sänky on asteen yksinkertaisempi ja ehkä aavistuksen napakampi kuin hotellisängyistä inspiroitunut Familon Ergo Hotel, joka meillä on ollut kotona viimeiset pari vuotta. Olemme olleet siihen tosi tyytyväisiä, joten oli selvää, että halusimme juuri Familonilta sängyn myös pohjoiseen. Ehdotimme heille yhteistyön jatkoa, ihanaa että he suostuivat! Yhteistyö on parhaimmillaan silloin kun olemme tuotteista valmiiksi innoissamme ja valitsisimme ne jokatapauksessa, oli yhteistyö tai ei. Myös vierashuoneen sängyt on hankittu Familonilta ja vieraat ovat tykänneet 120-senttisistä joustinsängyistä kovasti, ehkä pitää itsekin testata vierashuonetta joku päivä.
Myös tyynyt ja peitot ovat Familonilta. Olemme vihdoin löytäneet tyynyn, joka on molempien mielestä täydellinen! Ihmisillä on tietenkin erilaisia tarpeita ja toiveita tyynynsä suhteen, meillä vaan sattuu olemaan samanlainen tyynymaku. Nukumme useimmiten kyljellämme ja tyynyn pitäisi tukea kylkinukkujan niskaa, ettei se pääse retkottamaan tai tönötä liian korkealla. Monet tyynyt ovat tuntuneet alkuun hyvältä, mutta vaatineet lopulta massiivista myttäämistä ja möyhimistä ennen kuin ovat oikeasti asettuneet päätä riittävästi tukevaan muotoon.
Ratkaisu kaikkiin tyynyhaasteisiimme on ollut yhteistyössä fysioterapeutin kanssa suunniteltu Lokerikko-niskatyyny, joka ei nerokkaiden lokeroidensa ansiosta menetä muotoaan vaan pysyy ryhdikkäänä, ja mikä parasta, jokaisen lokeron täytteen määrää voi säädellä omaan makuun sopivaksi. Nämä tyynyt saapuivat meille Lappiin, mutta rakastamme niitä niin paljon, että viemme ne aina mukanamme kaupunkikotiin. Ero on iso, uni on syvempää ja niskajumit ovat vähentyneet tuntuvasti. Ne ovat aavistuksen leveämmät kuin tavalliset tyynyt, mahtuvat silti standardikokoiseen tyynyliinaan, istuvuus on vaan naftimpi.
Silver-untuvapeitot ovat kevyet, mutta riittävän lämpimät viileään huoneeseen. Familonin untuvatuotanto on sertifioitua: raaka-aineet tulevat Saksasta ja Tšekistä ja ne saadaan elintarviketeollisuuden ylijäämästä, ei koskaan elävistä linnuista. Traumpass-sertifikaatti tarkoittaa, että höyhenet ja untuvat on kerätty eläinten hyvinvoinnin ehdoilla. Kuvissa vilahtavat lakanat ovat Familonin perkaalipuuvillaa.
Laadukas sänky on sijoitus omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Olemme niin iloisia siitä, että nyt sänkyasiat ovat seuraaviksi vuosiksi kunnossa niin kaupunkikodissa kuin pohjoisessa. Jos sänky- tai sijauspatjahankinnat ovat teillä ajankohtaiset, koodilla STELLA25 saa -25% kaikista normaalihintaisista sängyistä ja sijauspatjoista kuun loppuun eli 31. lokakuuta saakka!
Entä makuuhuone? Rakastan tietysti, pienessä keskeneräisyydessäänkin. Nukun siellä paremmin kuin missään muualla, sinne on ihana mennä iltaisin ja herätä aamuisin. Äänimaisemassakin on jotain rauhoittavaa: yli satavuotiaat lattialankut natisevat jalkojen alla ja vanhat hirret naksahtelevat, kun pakkanen kiristyy ulkona. Peiton alla villasukissa on just nyt paras mahdollinen paikka.
Mitäs tykkäätte?
PHOTOS BY STELLA HARASEK
