Pari nopeaa Pietarista

✖ ST. PETERSBURG, RUSSIA

Mikäs tässä Pietaria valloittaessa, villapaidassa jonka alle mahtuu lämpimiä kerroksia vaikka kuinka monta ja nilkkasaappaissa, joissa kymmenen sentin koroista huolimatta jaksaa taittaa kaupungin loputtomia kortteleita. Kaupungista – ja matkan varsinaisesta tarkoituksesta – luvassa lisää pian, kunhan ehdin istahtaa alas pidemmäksi kuin oluen ajaksi.

2013-10-stellaharasek-stpetersburg-chetvert-12013-10-stellaharasek-stpetersburg-chetvert-22013-10-stellaharasek-stpetersburg-chetvert-3

The most beautiful urban decay I’ve ever seen. Also: a black chandelier ready to come crashing down any day now and a girl in black wishing she was still an art student and could spend all day wandering around in places like this.

PHOTOS BY KAIJA ROSSI

Levoton laivamatka Pietariin

✖ ST. PETERSBURG, RUSSIA

Hei hohtavan valon kaupungista! Laivamatka Pietariin oli keskimääräistä mielenkiintoisempi. En ole ehkä maininnut, että minuun iskee silloin tällöin selittämättömiä päähänpistoja, siis äkillinen tarve tietää jostain satunnaisesta aiheesta kaikki mahdollinen. Pakkomielteiden vakavuus vaihtelee lievästä vaikeaan. Yhden yön vietin selvittäen miten suomalainen postijärjestelmä toimii. Kerran käytin viikonlopun tutustuen Naisten linjan päivystäjien sielunelämään ja siihen millaista on työskennellä pahoinpideltyjen naisten kanssa. Pysyvänsorttinen pakkomielle minulla on Helsingin maanalaisesta tunneliverkostosta. Olen harkinnut liittymistä puolustusvoimiin päästäkseni tutustumaan siihen paremmin, mutta lähipiirin mielestä motiivini liittyä maanpuolustuksen riveihin ovat kyseenalaiset.

2013-10-stellaharasek-stpetersburg-12013-10-stellaharasek-stpetersburg-2

Mutta asiaan. Uusin päähänpisto liittyy vuosia sitten uponneeseen Estoniaan ja kaikkiin sen ympärillä velloviin salaliittoteorioihin, joista olen tähän saakka ollut autuaan tietämätön. Olen toisinsanoen miettinyt koko alkuviikon olennaisia asioita kuten mitä oikeastaan tapahtui ruorimies Vahtrasille, selannut läpi Onnettomuustutkintakeskuksen 1500-sivuista onnettomuusraporttia ja tajunnut vasta torstai-iltana Jätkäsaaren satamassa, ettei välttämättä ollut paras mahdollinen ajoitus hankkia itselleen keskivaikea pakkomielle yhdestä lähihistorian tuhoisimmasta laivaonnettomuudesta.

Olen siis matkakumppanini Stellageen iloksi puhunut taukomatta Estoniasta, rakennellut erilaisia onnettomuusskenaarioita ja ollut joka kolahduksen kohdalla varma, että nyt on KGB pommittanut keulaportin palasiksi. Samaan aikaan lähtöpäivänä tatuoidun selkäni rasvaustehtävästä innostunut matkakumppani on siteerannut taukoamatta elokuvaklassikko Uhrilampaita ja hihitellen hokenut it puts the lotion on its skin or else it gets the hose again. En ole varma onko Venäjällä tarpeeksi vodkaa tätä kaikkea varten. Mutta pidän saavutuksena, että sain pidettyä suuni kiinni siinä vaiheessa kun pääsimme tutustumaan M/S Princess Marian komentosiltaan kapteenin kanssa.

2013-10-stellaharasek-stpetersburg-32013-10-stellaharasek-stpetersburg-4

Matkaraportti jatkuu myöhemmin, kuullaan kaunokaiset.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Sometimes I feel I’ve got to get away

Älkää antako seesteisen ilmeen hämätä, selkäni takana – tai kirjaimellisesti selkänahassani – tapahtuu Legacysta otetussa kuvassa kaikenlaista. Tähtikarttani viivottimensuoria viivoja vihaavan Antonin teki varmasti yhtä kovasti mieli tintata minua kuin minun häntä siinä vaiheessa kun niitä hakattiin alaselän arkaan ihoon kolmatta tuntia, mutta kyllä kannatti. Kuvia lopputuloksesta luvassa, kun selkä paranee.

2013-10-stellaharasek-tattoo-legacy

Tainted love, baby! Blood, sweat and black ink. And just a few swear words.