Stella Harasek
Stella Harasek ~

Kansallisleivoksia ja kirottu loska

10

Ah, Runebergin päivä on täällä! Naurattaa edelleen se kerta, kun tuttu kuvitteli minun intoilevan päivästä siksi, että entisenä kirjallisuustieteilijänä tahtoisin juhlistaa kansallisrunoilijamme syntymäpäivää. Imartelevaa, mutta kyllä se on runoilijan mukaan nimetty kansallisleivos, joka herättää intohimoni. Toisaalta sehän menee synttärihulinoiden piikkiin.

Torttu ei tosin ole erityisen juhlavan näköinen ilmestys, vaan kuivannäköinen kikkare, jonka päällä keikkuu nokare hilloa ja kapoinen sokerikuorrutus. Jutun juju on tietysti kostea sisus, jonka mantelinen maku kruunaa. Ei mitään turhaa koreilua – kuinka suomalaista! Ja kuinka symbolista, että kaikista aikansa suomalaisen kirjallisuuden voimahahmoista se sai nimensä juuri siltä tyypiltä, jonka työllä oli tärkeä rooli kansallisaatteen syntymisessä. Samantekevää miten asiaa lähestyy, suomalaisuuden ytimestä näyttää löytyvän aina se sama vaatimattomuus.

Tortun luultiin pitkään olevan peräisin runoilijan vaimon, Fredrika Runebergin reseptikirjasta. Pari vuotta sitten kävi ilmi, että porvoolainen kondiittori nimeltä Lars Astenius valmisti niitä jo aiemmin. Se osa tarinaa, että Runeberg nautti niitä aamuisin punssin kanssa, pitää ilmeisesti paikkaansa. Vähän harmi, että tänä aamuna ei ollut punssia käden ulottuvilla. Olisi tuntunut soveliaalta nauttia leivos runoilijan syntymäpäivänä samaan tapaan kuin hän. Amarettoa eli karvasmantelilikööriä olisi ollut, rakastanhan kaikkea missä on mantelia. Helmikuu on kaltaisilleni erityinen juhlakuukausi, sillä leipomoiden hyllyt notkuvat myös mantelimassalla täytetyistä laskiaispullista.

Vuoden parhaan leivossesongin (ja Runebergin syntymäpäivän) ohessa ei ole muita mainittavia syitä juhlaan. Elämä on tällä hetkellä yhtä loskassa tarpomista, köhää ja selviytymistä. Suonette anteeksi, että rajasin kuvista esteettisistä syistä pois c-vitamiini-sinkki-nenäsuihkeeni, rutatut räkäpaperit ja läppärin, jossa on kahvitahra. On/off-flunssaputki jatkuu yhä ja töihin keskittyminen tällä tukkoisella päällä tuntuu vähän samalta kuin yrittäisi ottaa valokuvan perunalla.

Ulkona liikkuminen se vasta urakka onkin, kun lumikinokset ovat muuttumassa sohjoksi ja kaikki on vaikeaa. Matalia koiria vituttaa jos mahdollista vielä enemmän kuin minua, ymmärrän kyllä. Kun maavaraa on vain kymmenen senttiä, loska yltää kainaloihin.

Tekisi mieli vaan nukkua ja lukea ja syödä runebergintorttuja. Mutta miksi vain porvoolaiset ovat tarpeeksi neroja myydääkseen niitä ympäri vuoden!? Jos olisin helsinkiläinen kahvilanpitäjä, haistaisin tässä markkinaraon.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Jarno Jussila
Jarno Jussila ~

Mitä tulikaan luvattua

18

Uusi vuosi on puhdas valkoinen pinta, joka huutaa värejä. Kaikki on vasta edessä. Ennen ensimmäisiä siveltimen vetoja pitää suunnitella ääriviivat, miettiä värit. Päättää aihe tai vähintäänkin hahmotella teemaa.

Olen aina rakastanut tehdä uuden vuoden lupauksia, mutta vain harvoin kyennyt pitämään niistä kiinni. Niin monesti olen suunnitellut tulevaan vuoteen kuut ja tähdet, maalannut tauluun kokonaisen avaruuden, mutta mahtipontiset aikeet ovat hautautuneet jonnekin vanhojen tapojen alle. Tänä vuonna kokeilen itselleni vieraampaa aikuismaista lähestymistapaa: jospa muuttaisinkin ensin ajatteluni? Ehkä kaikki muu seuraa silloin perässä.

Vuoden tärkein päätös on nimittäin prokrastinaation lopettaminen. Olen vitkuttelun mestari, välillä ihmettelen miten olen edes saanut elämässäni mitään järkevää aikaan. Syitä voi hakea seikkailevan sielun etsikkoreissuista ja sitoutumiskammosta, josta kärsin kauan, mutta suurin syy asioiden lykkäämiseen on ollut omien taitojeni vähättely. Jos ei edes yritä, ei voi myöskään epäonnistua.

Ihan alusta ei tarvitse onneksi aloittaa, olen päässyt viimeisen kolmen vuoden aikana enemmän eteenpäin kuin koko elämäni aikana yhteensä. Teen jo kaikkea mistä olen aina haaveillut, en vaan täydellä potentiaalilla. Tänä vuonna haluan keskittää vitkastelusta vapautuneen energian erityisesti kolmeen asiaan.

Ensimmäinen liittyy työhöni. Olen onnekas, kun saan valokuvata työkseni. Se tarjoaa sopivassa suhteessa tuttua tekemistä ja haastetta, jotka kehittävät osaamista. Kuvaan paljon asiakastöitä (ja tietysti tähän blogiin) mutta en ole vielä aloittanut yhtään omaa valokuvaprojektia. Sellaista, jota tekisin ihan puhtaasti omaksi iloksi. Nyt on sen aika, sillä päässä muhii monenlaisia ideoita, jotka haluan laittaa alulle.

Henkilökohtaisia projekteja löytyy myös musiikin saralla, jonka suhteen olen kaikkein itsekriittisin. Musiikin tekemistäkin aion tänä vuonna viedä eteenpäin. Kaikella tällä on jo ääriviivat, enää täytyy vaan tehdä.

Toinen asia liittyy fyysiseen kuntooni. Myönnän, olen rapakunnossa. Hengästyn jo ajatellessani liikuntaa, vaikka samalla uskottelen itselleni, että pystyn fyysisesti samaan kuin kymmenen vuotta sitten. Paljon mukavampaa elää valheessa ja olla liikkumatta kuin alkaa treenata ja kohdata oma rapistuminen. Reilu vuosi sitten aloitin joogan, mutta viime syksynä sille “ei ollut enää aikaa”. Tänä vuonna uusi yritys, sillä tykkäsin siitä kyllä. Tarkoitus on myös elvyttää vanha skeittiharrastus, joka on yllättävän tehokas tapa liikkua.

Nyt kun tätä energiaa tuntuu olevan, ilmoittauduin myös modernin tanssin tunneille. Jos jotain vuodet ovat ovat opettaneet, niin sen, että kehoni rakastaa liikkua. Tavan vaan pitää olla tarpeeksi mielenkiintoinen. Alan myös tajuta, että mun ei tarvitse olla kaikissa lajeissa paras. Että voi liikkua myös itseään varten, eikä tehdä kaikesta kilpailua.

Kolmas asia on parisuhde. Teemme paljon töitä yhdessä ja välillä unohtuu, että olemme silti ensisijaisesti pariskunta emmekä työtiimi. Olemme tietysti onnekkaita, kun saamme viettää usein työpäiviä yhdessä, mutta on tärkeää myös elää yhdessä työn ulkopuolella. Loma muistutti siitä kuinka hauskaa on hengata yhdessä ilman mitään agendaa, ja sitä haluan tältä vuodelta enemmän. Kävelyretkiä, keikkoja, leffailtoja – ihan mitä tahansa. Koska kaikista maailman ihmisistä nautin eniten juuri hänen seurastaan. Olkoon 2019 myös hempeilyn ja hellien tunteiden vuosi.

Koiraa huolettaa riittääkö sillekin helliä tunteita.

Listassa ei oikeastaan ole mitään uutta. Tuntuu vaan, että nyt on oikea aika syventää näitä asioita. Viime vuosina on ollut paljon kaikkea uutta ja mielenkiintoista tekemistä, mutta kaikkea on varjostanut tunne, etten ole päästänyt vielä itseäni irti, kuin ajaisi käsijarru päällä moottoritiellä. Nyt täytyy vaan antaa mennä, päättää että olen riittävä. En ole valaistunut tai valmis, päinvastoin, olen kaiken alussa ja tuijotan pensseli kädessä tuota tyhjää taulua. Mutta just tässä hetkessä olen paras mahdollinen versio itsestäni ja se on tarpeeksi.

Aikuisuus ja suunnitelmallisuus on hyvästä, mutta ystäväni on oikeassa, sen lisäksi tarvitaan ripaus anarkiaa, jotta asiat alkavat edetä. Väriläiskä sinne, roiskaisu tuonne, kunnes kuva alkaa elää.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Stella Harasek
Stella Harasek ~

IVALO – sijoita eettiseen muotiin

28

Kaupallinen yhteistyö: IVALO

Uusi vuosi, uusi bisnesuutinen: minusta on tullut eettisen muodin sijoittaja, ja aion kannustaa teidätkin mukaan! Mutta aloitetaanpa alusta. Viime vuonna otsikkoihin aiempaa isommin noussut ilmastonmuutos on selvästi herättänyt ihmiset sankoin joukoin pohtimaan arvojaan ja kulutustottumuksiaan, sillä eettinen muoti on tällä hetkellä yksi muodin nopeimmin kasvavista osa-alueista. Onneksi. Pikamuotiin perustuva kertakäyttökulttuuri on tutkimusten mukaan yksi maapallon pahimmista saastuttajista, joten uudenlaista ajattelua ja konkreettisia tekoja kohti kestävämpää muotimaailmaa todella tarvitaan silläkin saralla.

Loistavia tapoja tehdä viisaampia valintoja on ostaa vähemmän ja harkitummin, pitää huolta ja korjata kaapista löytyviä vaatteita, käyttää vaatteitaan mahdollisimman kauan ja suosia vaateostoksilla vastuullisia brändejä. Vastuullista muotia suosimalla voimme vaikuttaa koko teollisuuteen: sillä tavoin kannamme pukeutumiseen käyttämämme eurot yrityksiin, joiden arvomaailmaa ja toimintatapoja haluamme tukea.

Vastuullisen muodin ostaminen ei ole valitettavasti aina ihan mutkatonta. Moni mielellään tekisi viisaampia valintoja vaateostoksilla, mutta ei tiedä miten. Mistä todella tietää missä ja miten vaate on valmistettu? Viherpesua vilisevässä maailmassa on vaikea tietää kestääkö tuote oikeasti kriittisen tarkastelun. Ja mikä tärkeintä: mistä vastuullista muotia edes löytyy? Yllättävän moni ei tiedä, eikä ihme, sillä kauppapaikkoja ei ole liikaa: putiikki siellä, toinen täällä. Kuin etsisi neulaa heinäsuovasta, eikä kaikilla ole aikaa tai energiaa etsiä.

Juuri tähän markkinarakoon syntyi eettiseen muotiin keskittyvä verkkokauppa nimeltä IVALO, jossa alkuperää tai tuotantotapojen kestävyyttä ei tarvitse arvailla, sillä mukaan on valittu ainoastaan tarkan seulan läpäiseviä brändejä. IVALO on tullut parin vuoden aikana tutuksi erityisesti nousevien suomalaisten suunnittelijoiden verkkokauppana, joka toimii niin selaimessa kuin kännykässä. Pienillä merkeillä ja suunnittelijoilla on harvoin mahdollisuus perustaa taipaleensa alussa omaa putiikkia ja IVALO on tarjonnut monille tärkeän (toisille jopa ainoan) jälleenmyyntikanavan, josta me kuluttajat löydämme saman katon alta paljon kiinnostavaa suomalaista muotia.

Kullattu rannekoru on kuvauslainassa kotimaiselta hyväntekeväisyyskorumerkiltä Guardian of The Baltic Sealta. Korut valmistetaan Suomessa käsityönä käyttäen laadukkaita ja eettisesti tuotettuja materiaaleja. 

Vuonna 2016 lanseerattu IVALO on maailman laajin eettisen muodin kauppapaikka, kun mitataan brändien määrässä: mukana on nimittäin melkein 350 muotibrändiä, joista suomalaisia on vajaa sata ja loput 17 eri maasta. Globaalisti toimiva palvelu toimittaa tilauksia 22 eri maahan. Kuulostaa kunnianhimoiselta ja sitä se onkin, mutta homma toimii hyvin, koska IVALO ei tarvitse omaa varastoa, vaan tuotteet lähtevät tilaajilleen suoraan brändeiltä. Valikoimissa on monia kotimaisia brändejä, joiden tekemisiä olen itse seurannut kiinnostuneena, kuten Lovia ja Hálo, jonka mekko vilahtaa näissä kuvissa.

IVALOlla on tällä hetkellä käynnissä joukkorahoituskampanja, johon lähdin sijoittajaksi – ja kannustan teitäkin mukaan.

Joukkorahoituksella tähdätään nopeaan, kansainväliseen kasvuun: siihen, että IVALO kasvaisi seuraavan viiden vuoden aikana maailman suurimmaksi eettisen muodin kauppapaikaksi. Suunnitelman suhteen näyttää hyvältä, sillä joukkorahoitus on lähtenyt hienosti käyntiin: kasassa on tällä hetkellä jo yli 270 000€ ja minimitavoite rahoituksen toteutumiselle on 350 110€, joka ei ole enää kaukana.

Miksi lähdin mukaan?

Vastuullinen sijoittaminen kiinnostaa, sillä se on konkreettinen tapa muuttaa maailmaa kestävämpään suuntaan. IVALO on täydellinen sijoituskohde: selvään markkinarakoon kehitetty, teknisesti edistyksellinen konsepti, jota tekevät joukko aidosti innostuneita ihmisiä juuri sellaisella filosofialla, jota tahdon tukea. IVALOn ydinajatus on, että vaatteen tulee kestää käyttöä ja aikaa, laatu on aina tärkeämpää kuin määrä ja vastuullisten valintojen tekeminen pitää olla kuluttajille mahdollisimman helppoa.

Ilahtuisin myös suunnattomasti, jos maailman suurin eettisen muodin kauppapaikka olisi suomalainen! Se on paitsi vastavoima pikamuodille ja kertakäyttökuluttamiselle, myös innovaatio, jolla on globaalilla tasolla paljon annettavaa.

Marta Valtovirta ja Jukka Puljujärvi perustivat kaksi vuotta sitten yhden tämän hetken kiinnostavimmista suomalaista merkeistä, Hálon, jonka vaatteiden inspiraationa toimii Lapin erämaat ja pohjoinen luonto. Merkki ei usko sesonkiajatteluun, vaan panostaa laadukkaisiin vaatteisiin, joita haluaa käyttää kauan. Monet malliston vaatteista ovat pysyvästi valikoimissa.  

Sijoitus on luonnollisesti myös mahdollisuus tehdä rahaa, sillä parhaassa tapauksessa sijoituksensa saa takaisin moninkertaisena. IVALOn tavoitteena on nousta viidessä vuodessa maailman suurimmaksi eettisen muodin markkinapaikaksi ja siitä eteenpäin maksaa omstajilleen joko vuotuista osinkoa, tai myydä yhtiö isommalle yhtiölle sellaisella summalla, joka takaisi omistajille 50-200-kertaisen tuoton.

Miten mahtava yhdistelmä se olisikaan – kartuttaa omaisuuttaan sijoittamalla kestävämpään tulevaisuuteen! On hyvä muistaa, että start upit ovat aina riskisijoituksia: siksi on tärkeää sijoittaa vain sen verran ettei oma talous kärsi kolausta, jos hanke epäonnistuu. Start up -maailmasta kuitenkin ponnistaa moni supermenestys, joka on onnistunut luomaan maailman mittakaavassa jotain aivan uutta: esimerkiksi Airbnb ja Uber aloittivat start up -yrityksinä.

Reidar-minimekko on osa hálo x Reidar Särestöniemi -mallistoa, joka on saanut innoituksensa kittiläläisen Reidar Särestöniemen (1925–1981) säkenöivästä taiteesta. Taskuilla varustetun minimekon hohtava printti on maalauksesta ‘Yössä Kukkii Kummat Kukat’. 

IVALOsta minulla on valtavan hyvä kutina. Muotimaailman murrokseen osuva konsepti on kahdessa vuodessa osoittautunut enemmän kuin toimivaksi ja viime vuoden aikana IVALO lähes tuplasi myyntinsä joka kvartaalilla – se on uskomaton saavutus! Enkä suinkaan ole ainoa IVALOn konseptiin ja kasvupotentiaaliin uskova. Sijoittajien joukossa on muitakin vaikuttajia, kuten Aamukahvilla-Henriikka, Ida365, Pupulandian Jenni ja Viena K. Mukana on myös nimekkäitä ammattisijoittajia Peter Vesterbackasta Leena Harkimoon, Eduard Pauligiin ja Pekka Mattilaan – ja heidän lisäkseen yli 20 muuta start-up -sijoittajaa. Taustavoimista voi päätellä paljon sijoituksen potentiaalista.

Miten voi sijoittaa?

IVALOn joukkorahoituskampanjaan voi osallistua helmikuun loppuun eli 28.2. asti. Minimisijoitus on 223€ ja joukkorahoituksen järjestää FundByME. Jos minimisummaa ei saada kasaan kampanjan aikana, kampanja peruuntuu ja saat sijoittamasi summan takaisin. Mutta jos minimisumma tulee täyteen, sinusta tulee IVALOn osakkeenomistaja minun ja muiden sijoittajien lailla. Hyvältä näyttää, sillä minimitavoitteesta on kerätty tammikuun aikana jo 78% ja aikaa on jäljellä vielä reilu kuukausi.

Yhtiön osakkeenomistajana saa osuuttaan vastaavan summan osinkoa jos ja kun osinkoja jaetaan, tai siivun yhtiön myynnistä, jos yhtiö päätetään myydä.

Sijoittaminen on yksinkertaista ja onnistuu helposti netissä: lue tarkat ohjeet IVALOon sijoittamiseen. Jos innostut mukaan, ilmoittaudu ihmeessä kommenttilootaan – olisi hauska tietää ketkä teistä lähtevät kanssasijoittajiksi!

PHOTOS BY JARNO JUSSILA