Melkein viikonloppu

Takana taas yksi pikakelattu viikko, edessä toivottavasti hiukan hitaampi viikonloppu. Mitään sovittua ohjelmaa ei onneksi ole, mutta vipellystä varmasti riittää, sillä meille tulee tänä iltana hoitoon ei vain yksi vaan kaksi mäyräkoirapentua. Iiiiiiiiih! Sydämeni on jo valmiiksi sykkyrällä. Kelasin viettää koko viikonlopun lattialla mäyräkoirakasan alla, varautukaa kuvatulvaan. Jos haluatte seurata tätä spektaakkelia reaaliajassa, kannattaa ottaa Instagramissa seurantaan meikäläisen (eli @stellaharasek) Instastory-videot.

Kuvat ovat joltain menneeltä aamulta. Mies käy hiilihydraateilla ja rakastaa leipää, paras on kuulemma Levainin nimikkoleipä ja toiseksi paras Anton & Antonin lähes samanniminen Petit Levain. No, lähikaupan halvin patonkikin menee kyllä alas yhtä iloisesti, joten tärkeintä taitaa olla, että leipää on. Minäkin rakastan leipää, mutta syön sitä huomattavasti maltillisemmin, jotta mahtuisin jatkossakin pillifarkkuihini.

Viime viikkoina on ollut ajatukset ihan muissa asioissa kuin kukkasissa enkä ole edes vilkaissut kukkakauppaan päin. Mutta sitten oli kuvaukset ja sitten yhdet syntymäpäivätkin, molempia varten tarvittiin jotain kaunista ja muistin hortensiat. Syksyisen sinivioleteissa hortensioissa on jotain villiä. Ne eivät suostu sulautumaan seinään, vaan ovat läsnä joka terälehdellään, värisevät kaiken keskipisteenä ja vaativat huomiota.

En olekaan vielä kertonut, että meillä on upea uusi jääkaappi – sen nerokkaasta salaluukusta ovat kaikki ystävät kateellisia. Samsungilta saatu jääkaappi on musta, kiiltävä ja näyttää vähän Darth Vaderilta, on tosin hiljaisempi. Esittelen sen paremmalla ajalla – ja ajattelin samalla täyttää jonkun teidän esittämän toiveen ja paljastaa mitä jääkaapistamme löytyy. Juuri nyt siellä ei tosin ole muuta kuin valkoviinin pohjat, suolakurkkuja ja vähän juustoa, mutta siitähän saa vallan hyvän välipalan tähän perjantaihin ennen kauppareissua.

Emme oikein jaksaneet kesällä viihtyä keittiössä – taisimme elää Via Tribunalin pizzoilla ja voileivillä. Ikkunoiden takana pimenevä syksy on saanut taas kummasti kiinnostumaan kotona olemisesta ja kokkaamisesta, tekee jopa mieli kokeilla uusia ohjeita. Saa nähdä mitä kaikkea keksitään. Palataan keittiöaiheisiin pian. Nautitaan perjantaista, kuullaan huomenna! Tai Instagramin puolella jo illalla heti kun ne pienet pentuset saapuvat. En malta odottaa.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Savoy, vuosi sitten

Olemme menossa tänä iltana pienellä porukalla syömään Savoyhin – ravintolaan, jota monet ruoan ja viinin iloja arvostavista ystävistäni pitävät kirkkaasti kaupungin parhaana paikkana. Olen odottanut tätä iltaa viikkotolkulla, sillä en ole koskaan aiemmin käynyt siellä syömässä! Olen piipahtanut paikalla aiemmin vain kerran, vuosi sitten myöhäisillan viinillä Silverin kanssa. Komea seuralaiseni on tulossa tänäänkin, ihanaa nähdä pitkästä aikaa ajan kanssa.

Viimevuotiset kuvat unohtuivat jonnekin arkistoihin, mutta nytpä onkin hyvä hetki palata niihin. Musta mekko tälläkin kertaa päällä – ja ehkä tänäänkin saamme katsella kuinka aurinko laskee Helsingin horistonin taakse. Mutta mitähän sitä söisi?! En taida olla ainoa tätä odottanut, sillä illan ruokalistaa on spekuloitu seurueen kesken koko viikko. Aina sanotaan että ei nyt tehä tästä numeroo mutta joskus on kyllä ihan parasta tehdä jostain pieni spektaakkeli. Mutta, näiden kuvien myötä ihanaa iltaa, teille ja meille!

PHOTOS BY STELLA HARASEK & VESA SILVER

Mokkaunivormu

Jakkupuvut eivät ole minun juttuni, mutta mokkanahkainen kokoasu voisi olla! Hiekan värinen mokka vaatii tumpelolta vähän varomista kahvikupin kanssa, mutta noin muuten se on minusta superfreesi syyskuisilla kaduilla. Lämpiminä päivinä tarkenee vielä paljain säärin, aion ottaa siitä kaiken irti niin kauan kuin sitä vielä kestää. Kipittää mokkahameessa ja rennoissa koroissa, käyttää niukkoja pikkutakkeja ja rotseja hihat työnnettynä kyynervarsiin. Takki auki syyskuuhun, huiveihin ja villapaitoihin ehtii kääriytyä sitten kun on pakko.

Vaaleat värit kiinnostavat tällä hetkellä: juuri tuo auringon haalistama hiekka, harmaan vaaleimmat sävyt, vaaleaksi kulunut khakinvihreä ja tietysti puuterinen vaaleanpunainen, joka vaan jatkaa vuodesta toiseen lempivärinäni mustan ja tummanharmaan ohella. Jopa keltainen on alkanut kiehtoa: pastelliseksi haalistunut sitruksenkeltainen, josta tulee mieleen 60-luvun lomakuvat ja eteläranskalaiset aurinkovarjot. Illat pimenevät sellaista tahtia, että väriterapiaa kohta tarvitaan.

Kuvien tummat silmät eivät suinkaan ole omaa käsialaani – en varmaan osaisi edes tehdä noin pehmeää jälkeä. Minulle tehtiin meikki aiemmin päivällä työtilaisuuden yhteydessä ja ihmettelin koko loppupäivän vastaanosuvista peileistä kuka sieltä oikein katselee takaisin. En osaa oikein katsoa itseäni vahvasti meikattuna, tulee vähän itsestä vieraantunut olo vaikka jälki olisi kuinka kaunista. Kevyt arkimeikki kyllä kiinnostelee nyt kun aurinko ei enää helli ihoa ihan päivittäin – ehkä voisi pikkuhiljaa kaivaa kesäksi peilikaappiin unohtuneet purnukat takaisin esiin.

Nahkaiset sandaalit ovat kesän kirppislöytö, jotka vilahtivatkin täällä tovi sitten. Harvoja korkokenkiä, joita olen jaksanut viime aikoina käyttää: puinen korko on tukeva ja lesti loistava. Jauhan aina siitä miltä mitkäkin kengät tuntuvat jalassa, mutta se on oikeasti aina ensimmäinen asia, jonka uusia kenkiä harkitessani selvitän. Jos niissä ei ole kiva kävellä, ne eivät tule päätymään jalkaan kuitenkaan, joten sellaisia on turha kerätä kaapin perään pölyä keräämään. Mikko aina haaveilee näkevänsä jalassani Saint Laurentin neljäntoista sentin stiletot – jotka ovat kieltämättä superkauniit – mutta veikkaan, että haaveeksi jää, koska en jaksaisi kävellä niissä metriäkään.

MOKKATAKKI* & HAME* TIGER OF SWEDEN JEANS SS17
MUSTA KASMIRNEULE* SAND
NAHKALAKKI MATKAMUISTO ROOMASTA
SANDAALIT & KUPARISORMUS KIRPPIS
RANNEKETJU LAHJA YSTÄVÄLTÄ
*SAATU

Mutta mitäs sanotte vaaleasta mokasta – hot or not? Entäs mitkä sävyt hallitsevat teidän vaatekaapissa tänä syksynä?

PHOTOS BY JARNO JUSSILA