Stella Harasek
Stella Harasek ~

Liikkuvan toimiston aamuvuoro

6

✖ SAN JUAN, PUERTO RICO

The Dreamcatcherin vegebrunssi oli niin hyvä, että sitä on vaikea ylittää. Maukas, raikas ja rouskuvan tuore aamupala tuntuu nimittäin olevan näillä leveysasteilla harvinaisuus, josta kannattaa nauttia silloin kun sellaisen saa. Suurimmassa osassa ravintoloita tarjoillaan aamupalaksi paahdettua leipää ja pannukakkuja, jotka ovat ihania herkkuja silloin tällöin syötynä, mutta alkaa maistua puulta, jos niiden voimalla vetää monta viikkoa. Edellisellä reissulla yövyimme myös monissa hotelleissa, joiden tulkinta aamiaisesta oli kahvi, kuivahtanut bagel ja hillonappi. Nam! Pahimpaan nälkään kyllä meni sekin – ja onneksi kuivettuneetkin bagelit voi pelastaa paahtamalla.

The Dreamcatcherissakin oli tietysti pannukakkuja – mutta tuoreilla hedelmillä kuorrutetut banaanipannarit olivat vähän amerikkalaisia sisaruksiaan freesimpi vaihtoehto. Aamiaisen ohella metsästimme momondon hotellihaulla majoituspaikkoja seuraaville öille, sillä edessä oli vielä muutama päivä ennen Viequesiin lähtöä. Matkahakusivusto kulkee kätevän sovelluksen muodossa mukana taskussakin, niin helppoa. Matkakumppanini huutelivat mielipiteitään olkani yli: Semmonen huone jossa on terassi niinku täällä! Tai ainakin parveke! Voisko olla myös ranta tai AINAKIN uima-allas? Matkasesonki on Karibialla kuumimmillaan ja vaihtoehdot majoitusten suhteen aika vähissä, jos on varaustensa kanssa liikkeellä näin viime tingassa, mutta uskon, että teimme hyvät löydöt.

Työmatkalla tehtävät työt ovat töitä ihan samalla tavalla kuin kotonakin, mutta myönnetään, onhan niitä nyt kivempi naputtaa kahdenkymmenenkahdeksan asteen lämmössä varvastossut jalassa. Pakko rakastaa nykytekniikkaa, joka mahdollistaa liikkuvan toimiston pystyttämisen ihan melkein minne tahansa päin maailmaa. Kaikki onnistuu kunhan on wifi ja kuumaa kahvia. Riippumattopaikka terassilla on plussaa.

Taisin ihan turhaan pakata mukaan kokonaisen repullisen vaatteita, en ole edes avannut sitä vielä. Olen käyttänyt monta päivää samoja mammamallisia farkkushortseja ja naruolkaimista toppia, josta olen pessyt hiekan, hien ja aurinkorasvan iltaisin lavuaarin äärellä. Päivisin on aivan liian kuumaa mihinkään muuhun eikä iltaisinkaan tule varsinaisesti vilu. Lämpö saa taas talven kohmettaman sielun hitaasti sulaamaan.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Yhteistyökumppanimme momondo sponsoroi osan matkastamme.

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Arki kaukana

10

Siitä tietää, että alkaa tien päällä tehtävistä töistä huolimatta päästä vähän lomatunnelmiin, kun harmaa maaliskuinen Helsinki tuntuu kovin kaukaiselta ajatukselta. Nämä kotikulmilta otetut ruudut ovat mustavalkoisia, mutta en usko, että ne olisivat merkittävästi erilaisia, vaikka olisivat värikuvia. Kun saapuu maailmasta, josta on pesty värit, Karibian värikylläisyys melkein sattuu päähän. En valita, vaan nautin jokaisesta silmiäkirvelevästä hetkestä.

Mitä Suomeen kuuluu? Olemme kuulleet ristiriitaisia huhuja sekä aurinkoisena koittaneesta keväästä että loskamyrskystä – kumpaan uskoa!? Haluaisimme luottaa ensinmainittuun, mutta olemme vastaanottaneet valokuvia sadetta protestoivista koirista. Vaikka siellä tulisi taivaalta ämpäreittäin sammakoita, voidaanko sopia, että kuun loppuun mennessä on kevät?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Ocean Parkin kulmilla

8

✖ SAN JUAN, PUERTO RICO

Kävimme ensimmäisenä päivänä kuljeskelemassa lähikaduilla. Seuraavasta kuvasarjasta löytyy teemat “Mikko Rasila ensimmäistä kertaa tropiikissa”, “Stella Harasek löytää minuutin sisällä ensimmäisen Jeepin” ja “Jarno Jussilalla kestää keskimäärin viisi sekuntia muuttua rantapummin näköiseksi”.

Ocean Park on hämmentävä yhdistelmä paikallisten rantaparatiisia, hylätyille rantatonteille rapistuvia huviloita, taivaalla säksättäviä koptereita, pastellisävyisiksi maalattuja pikkutaloja ja kaltereilla varustettuja kiskoja, joiden lukitut ovet avataan vasta kun sisäänpyrkivä asiakas on arvioitu luotettavan oloiseksi. Kapeilla kaduilla ajelee sulassa sovussa ränsistyneitä pick-up-autoja, Jeeppejä, joista puuttuu ovia ja valtamerilaivan kokoisia, kiiltäväksi hangattuja maastureita. Kaikkia edellämainittuja kuntoon, merkkiin ja malliin katsomatta yhdistää se, että ne kuulee kuuden korttelin päästä, koska ne ajavat ikkunat auki (tai no, toiset ilman ovea) ja soittavat räppiä sadan desibelin volyymilla.

Edellisellä reissulla kuulin tämän jutun kirjoittamisen jälkeen paikallisilta, että alue on ollut aikoinaan varakkaiden asuinseutu, eräänlainen San Juanin Eira, jonka huviloiden keskelle oli rakennettu kaupungin vuokra-asuntoja siinä toivossa, että merimaisemansa äärellä aamukahviaan juova eliitti oppisi itseään vähävaraisemmilta nöyryyttä ja suhteellisuudentajua, ja eliitin käytöstavat ja kunnianhimo puolestaan tarttuisi tavallisen kansan syviin riveihin. Suunnitelma ei ole mennyt ilmeisesti ihan nappiin. Ocean Park Beachin tuntumassa olevat kadut ovat idyllisen kauniit ja rauhalliset (jos ei ala liikaa miettiä sitä miksi ne kaikkein parhaimmilla paikoilla sijaitsevat huvilat on tyhjennetty ja unohdettu oman onnensa nojaan) mutta parin korttelin päässä alkaa tunnelma muuttua.

Katselin jo viimeksi noita hiekkarannan ääreen hylättyjä huviloita – joista on kaksikymmentä metriä mereen – ja mietin, että saisikohan tästä halvalla itselleen bed&breakfast-projektin, tulisikohan vatsahaava kaupan päälle ja kuinkahan monta mäyräkoiraa pitäisi hankkia vahtimaan tiluksia. Jätetäänpä tämä vielä toistaiseksi ajatuksen asteelle.

PHOTOS BY STELLA HARASEK, JARNO JUSSILA & MIKKO RASILA