Kärkisijoilla kiinnostavien asioiden listalla: kotona oleminen, pikkuvaimoilu ja pesänrakennushulluus. Ensimmäistä kertaa aikoihin kiinnostaa miltä nurkissa näyttää, siis niin paljon, että olen valmis tekemään jotain sen eteen. Olemme kierrelleet kirppareita ja romukauppoja, siirtäneet kalusteita, haaveilleet uudesta sohvasta, suunnitelleet millaisia valokuvia ripustaisi tyhjille seinille. Tehneet ruokaa, kutsuneet kavereita kylään. Siivonneet, sotkeneet ja siivonneet uudestaan. Ennen otti päähän jos piti siivota, vaikka just kolme viikkoa sitten siivosin. Viime aikoina olen alkanut nauttia hatarista rutiineista, joihin ei ole aiemmin ilmeisesti ollut aikaa tai kärsivällisyyttä – tai jotka suoritettiin hampaat irveessä vasta äärimmäisen pakon edessä.
Ostin viimeisistä alennusmyynneistä mustat mokkaiset hapsukorot. Näin ystävänpäivän juhlissa jollakulla samanlaiset, ne jäivät mieleen, viimeksi tänään mietin mistä löytäisin itselleni vastaavat. Pari tuntia myöhemmin piipahdin päähänpistosta kotimatkan varrella pieneen kenkäkauppaan, jossa en ole käynyt moneen vuoteen. Siellä ne odottivat, minun koossani ja kahteen kertaan alennettuina. Tilataan: lämmin ja kuiva syksy täynnä mokkakoroilla kipittämiseen sopivia tilaisuuksia.
Ikkunat ovat olleet auki koko kesän. Rakastan tuulettamista melkein yhtä paljon kuin sukatonta elämää. Ilman ja ajatusten on saatava liikkua. Sitäpaitsi basilikat viihtyvät hennossa vireessä. Sukat ja ikkunoiden sulkeminen ovat syksyn merkkejä, en suostu vielä kumpaankaan.
Katja vietti kuukauden Balilla ja toi sieltä pussillisen simpukoita! Suloinen sekamelska löysi paikkansa sohvapöydältä. Matkoilta tuotuja simpukoita on asunnossa muutenkin siellä sun täällä, syytetään vaikka sitten rannalla vietettyä lapsuutta siitä etten kyllästy niiden kauneuteen.
Kannoin kaupasta eilen kassillisen salviaa. Puolet siitä meni voisalviapastaan jonka teimme eilen ystäville, loput odottaa huomista ja niitä, jotka eivät perjantaina päässeet. Melkein koko viikonlopun mittainen pastaspektaakkeli, ei se väärin ole.
Aivan hyväksyttävää myös kulkea sisällä uusissa mokkakoroissa ja ihailla hapsuja, jotka valuvat pitkin nilkkoja. Joku juuri valaisi minua Instagramissa siitä, että hapsut ovat niin 2013. Mutta mitä jos on tykännyt hapsuista teinivuosistaan saakka eikä ole vieläkään päässyt niistä yli?! Onneksi ei tarvitse.
Työn alla G&T. Onhan lauantai. Tänään ei tosin jaksa lähteä mihinkään, koska viime yönä meni aamuneljään sen voisalviapastasta notkuvan pöydän äärellä. Onneksi ei tarvitse.
PHOTOS BY STELLA HARASEK
