Tänään toistolla tätä. Pehmeitä ja pimeitä päiviä viikkoonne, kaunokaiset!
☊ SHURA – TOUCH
All I wanna do
6
Singing after dark
Matkan jälkeen tuntuu aina kestävän tovin palata raiteilleen. Kuljeskelen huoneesta toiseen muistamatta mitä kuvittelin olevani tekemässä. Soittelen vanhoja lempilevyjäni ja hyräilen mukana, niiden sanat muistan kyllä vaikken ole pysynyt kärryillä päivämäärästä viimeiseen kolmeen viikkoon. Kävin kaupassa ostamassa ruokaa koirille vaan en itselleni, kuin en oikeasti olisi vielä tullut takaisin. Hiekan, hien ja aurinkorasvan raidoittamat vaatteet ovat yhä samassa kasassa eteisen lattialla, johon ne kumosin kun tyhjensin tullessa reppuni.
Samalla kun omaan arkeen palaaminen ei tunnu täysin todelliselta, pari päivää paluun jälkeen on vaikeaa uskoa olleensa reissussakaan. Olinko tosiaan paikalla kun tuo ja tämä kuva otettiin? Matka tuntuu enemmän todentuntuiselta unelta, josta havahduttuaan tuntee vielä hetken uneen kuuluneen tuoksun tai kosketuksen.
Kyselen kuulumisia huonekasveilta, niiltä joita Mikko on kastellut poissaoloni aikana kuten oikeastaan aina muulloinkin. Niiden asiat ovat tyynnyttävällä tavalla ennallaan. Sinnikäs tassutus seuraa minua huoneesta toiseen. Juno-koira haluaa olla lähellä aivan koko ajan, kuin imisi läsnäoloa ja lämpöä niidenkin päivien edestä kun olin kaukana. Heti kun istahdan aloilleni edes hetkeksi, se kipuaa syliin ja tahtoo jutella. Luna on peiton alla kuumalla kerällä, korvat rutussa. Se ei taaskaan ehtinyt omilta koirankiireiltään tajuta, että joku kävi jossain.
Kun olen hortoillut ja haahuillut tarpeeksi, teen saman kuin aina kun tunnen itseni eksyneeksi tai poissaolevaksi tai selittämättömällä tavalla surulliseksi, vaikka kaikki on enemmän kuin hyvin. Avaan tietokoneen, sivuutan painostavasti pullistelevan sähköpostin ja kalenterin, ja alan kirjoittaa. Päänsisäinen kohina on pakko sovittaa sanoiksi ennen kuin siellä alkaa kiehua ja tulvii yli. Soittelen vanhoja lempilevyjäni ja hyräilen mukana, niiden sanat kiteyttävät monta asiaa paremmin kuin itse osaisin. Sometimes I want to say to myself, sometimes I say, oooh oooh oooh oooh oooh oooh oooh.
Kuvat Anni Taimisto
☊ THE ROLLING STONES – MISS YOU
Raksapäiväkirja, osa 4
Keittiöremontti toteutettu yhteistyössä Kitzenin kanssa
Seuraavat kuvat ovat omistettu teille kärsimättömille, jotka olette kainosti toivoneet (lue: kovaäänisesti vaatineet) keittiökuvia. Tilassa on kaikenlaista viilattavaa ja viimeisteltävää, jota emme ole ehtineet vielä tehdä, mutta varsinainen keittiökaapisto on tietysti valmis – mitä suotta sitä siis panttaamaan!
Keittiön valaistus on yksi niistä, köh, pikkuasioista, joiden suhteen emme ole vielä tehneet lukkoonlyötyjä suunnitelmia. Tähän saakka tilaa on valaissut musta arkkitehtivalaisin ja ystävältä nyysitty seinälamppu, joka noudattelee samaa muotokieltä. Koko kohtalaisen suurta huonetta ne eivät riitä varsinkaan talviaikaan valaisemaan, joten kattoon pitäisi keksiä vielä jotain. Keijuvalot kiinnostelevat konventionaalisempien ratkaisujen sijaan, katsotaan miten neuvottelut kotona sujuvat.
Keittiömme toteutti Kitzen, jonka valikoimasta oli helppo koota omannäköinen kokonaisuus. Valitsimme pinnat, altaan ja hanan, mutta varsinaisen kaapiston suunnittelun jätimme ammattilaisten harteille, sillä luotimme siihen, että he tietävät siitä huomattavasti enemmän kuin me. Kaapistosta löytyy vetolaatikoiden ja allaskaapin lisäksi integroitu astianpesukone – koneet ovat harvoin kauniita, joten mitä enemmän niitä saa piiloon sen parempi.
Keittiön mattamustat ovet on tehty Fenix-nanolaminaatista, jonka pehmeä pinta on osoittautunut käytössä tosi toimivaksi. Se pysyy siistinä ja on todistetusti helppo puhdistaa silloinkin kun siihen on läikyttänyt litran mustikkakeittoa (tarinoita tosielämästä).
Musta kivitaso on kvartsikomposiittia (jos joku haluaa tietää tarkan sävyn, sen nimi on Gobi Black). Rosoisen pinnan nimi on Slate, joka tuntuu kämmenen alla pehmeältä ja elävältä. Tykästyimme siihen Kitzenin myymälässä näkemämme pienen palan perusteella, yllätyksenä tuli silti kuinka käsittämättömän hyvältä se näyttää isossa koossa. Taso leikattiin käsin keittiömme mittoihin sopivaksi, onneksi, sillä vanhassa asunnossa ei ole yhtään suoraa pintaa eikä mikään standardikokoinen taso olisi toiminut tilassa.
Valitsimme Tapwellin valikoimista kuparisen Evo-hanan, jonka harjattu pinta patinoituu ajan mittaan. Olimme alunperin kelailleet mattamustaa hanaa, mutta kupari iski silmään Kitzenin showroomilla eivätkä mitkään muut vaihtoehdot enää kiinnostaneet sen jälkeen. Tykkään hulluna siitä miten elävä kuparinen pinta istuu hienosti tiiliseinään kaapiston takana. Pesuallas puolestaan on antrasiitin värinen Silgranit-allas, superkestävää kivimassamateriaalia, jonka neliskulmainen muotoilu on tarpeeksi syvä ja tilava jopa meikän kaltaiselle tunarille.
Musta kaasuliesi seisoo eri seinällä eikä nyt osunut näihin kuviin, seuraaviin sitten. Liesituuletin ja lieden takaseinälle suunnitellut laatat uupuvat vielä.
Tasolla ajelehtii sekalainen kokoelma tärkeitä asioita, kuten keko kananmunia ja lempigini. Naurattaa. Mutta mitäs tykkäätte keittiöstä? Lisää kuvia luvassa koko tilasta, kunhan saamme kaiken (tai ollaanpa realisteja, edes olennaisimmat) valmiiksi.
Aiemmat raksajutut löytyvät Remontti-tunnisteen alta.