
Asioita, joita voi oppia koiralta nimeltä Nella:
1. Murehtiminen ei maksa vaivaa – maailma menee kuitenkin menojaan.
2. Älä ikinä sano ei kainalopaikalle.
3. Aina on hyvä hetki ottaa torkut.
Siltä varalta ettette ole vielä kuulleet, Kasarmintorin laitaan on noussut uusi ravintola! The Cockista kohistiin jo kauan ennen avajaisiaan, sillä sen takana on mm. Sandron ja alkuperäisen Shanghai Cowboy’n perustanut Richard McCormick yhdessä kaupungin entisen ruokastrategi Ville Relanderin kanssa. Entisen Kellarikrouvin tiloihin remontoidusta ravintolasta on tehty rento korttelikapakkahenkinen rafla, josta saa niin aamupalaa, lounasta, pitkän kaavan illallisia kuin kylmän tuopillisen tai viinilasillisen. Kuulostaa enemmän kuin hyvältä – Kasarmintorille onkin kaivattu uutta säpinää.

Kävimme kokeilemassa pari päivää ennen virallisia avajaisia. Halusimme alakertaan ja saimme ilokseni aivan perimmäisen nurkan viimeisen pöydän. Primitiivivaistoni elävät ja voivat hyvin: viihdyn parhaiten pöydässä, josta näen kaiken muun eikä kukaan pääse yllättämään takaa. Ensimmäinen havainto: tila on aivan valtava! Toinen havainto: täällähän on kemut käynnissä, vaikka kello on vasta yhdeksän. Kolmas: ihanat keijuvalot katossa. Pakko rakastaa tunnelmaa, jonka Richard onnistuu lataamaan kaikkiin ravintoloihinsa.


Yläkerrassa on baarilista, josta löytyy yksittäisiä, rentoja ruoka-annoksia. Alakerran ruokalista on selvästi rakennettu enemmän jaettavaksi kaverin tai kokonaisen seurueen kesken. Valitsimme menun, johon on yhdistelty sulassa sovussa niin ostereita, salaatteja kuin kukonsiipiä. Toinen menu oli koottu kasviksista, mutta valitsimme nälkäisinä sen ruokaisamman. Kun ruoka-annoksia alkoi virrata pöytään, niitä vaan tuli ja tuli. Eipä tarvinnut jännittää pitääkö mennä nakkikioskin kautta kotiin.

Ravintolassa on myös rotisserie, siis varrasuuni, jossa The Cockin herkuista suurin osa paistetaan. Kuten ne kukonsiivet, joista ravintola on saanut nimensä. Maistuivat ja kaikki meni – ei valittamista.

Jälkiruokapöytä ilahduttaa makean ystäviä: jälkiruokaa ei valita listalta, vaan noudetaan itse pingispöydälle katetusta buffetista. Juustokakkuja, sitruunapiirakoita, suklaamousse tuoreilla marjoilla… Olisin ottanut kuvan, ellei keskittymiskyky olisi kadonnut sen valikoiman edessä.

Kun lähdimme yhdentoista aikaan, yläkerta oli täyttynyt musiikista ja juhlijoista. Mitä, onko kaupungissa vihdoin ravintola, johon voi safkan jälkeen jäädä drinkille ja – uskallanko edes sanoa – ehkä tanssia? Mahtavaa. Harmi, että olimme sillä hetkellä aivan liian vanhoja ja väsyneitä (Mikko kiljuisi tässä kohtaa SENKIN KESKI-IKÄISET SAATANA).

Puoli kahdeksalta aamuisin alkava aamiainen on vielä kokeilematta, mutta eiköhän se tule testattua kevään aikana. Paljon lisäpisteitä vielä siitä, että koirat ovat The Cockiin kuulemma kovin tervetulleita. Taidan jonain aamuna herättää nääpät ennen aikojaan ja painella niiden kanssa Kasarmintorille aamukahville.

The Cock
Fabianinkatu 17, Helsinki
Ma-ke 07:30 – 24:00
To-pe 07:30 – 2:00
La 10:00 – 2:00
En taida kasvaa koskaan niin aikuiseksi, ettei minusta kuoriutuisi kevään tullen hupparityttö. Hupparityttö on huoleton urbaani, joka maleksii kaduilla, kirjakaupoissa ja kahviloissa ilman painavaa laukkua tai päämäärää. Jos murheita oli, ne on unohdettu matkan varrelle. Huppu pujotetaan päähän sateen sattuessa. Maailma on auki ja odottaa valloittamistaan. Mistä hupparitytölle tuleekin mieleen, että taskuissa on juuri sopivasti kolikoita vielä yhteen takeaway-kahviin.


Tämän kevään uutuus on tosin se, että hupparityttö on ystäviensä aivopesemä (Eeva Kolu ja Mikko Rasila, puhun teistä) ja kuuntelee huppunsa suojassa repeatilla räppiä. Tekee mieli heilua, hytkyä ja riehua julkisella paikalla. Hirveän vaikeaa on pysyä paikoillaan, kun kevät tulee, huppari tekee taas kuolemattomaksi ja Kanye huokaa korvaan uh baby you’re makin’ it harder, better, faster, stronger.
Kuvista kiitos Mikko Rasila
☊ KANYE WEST – STRONGER