Brittitrio London Grammarin Hey Now kuuluu niihin kappaleisiin, jonka videolinkin ovela poikaystäväni on lähettänyt minulle arvaten, että kohta se soi luupilla. Vähän pelottavaa, että joku tuntee minut niin hyvin. Sunnuntai-iltaan se sopii paremmin kuin mikään hetkeen, joten laitetaanpa jakoon.
Kavinskyn ystävien kannattaa kurkata myös London Grammarin versio Nightcallista. En ole vieläkään ihan varma onko se tavallaan aika ihana vai ihan kaamea.
☊ LONDON GRAMMAR – HEY NOW
Pakko myöntää, että kunnianhimo pukeutumisen suhteen on – tyypillisesti tähän vuodenaikaan – harvinaisen kuollut. Villakerrokset ja lumikinokset on niin nähty, kevät kiinnostelee. Sitä odotellessa on onneksi lempivaatteita, jotka toimivat motivaation määrästä riippumatta päivästä toiseen, kuten ne silkkipaidat ja nahkahameet. Olen niin laiska, että hävettäisi, jos jaksaisi hävetä.
Villakangastakki Filippa K
Huivi on matkatuliainen
Nahkalaukku Samuji
Nilkkurit ovat Style Snobin ja saatu Dotsista
Sukkahousut Wolford Velvet Deluxe 66
Kapeat hopeasormukset Pernille Corydon
Nahkahame, silkkipaita ja -toppi on hankittu Sofinah Shopista
Harmaan villaloimen toin viime syksynä Santorinilta. Kreikan saaristossa se palveli rantavilttinä, Helsingin loskassa huivina. Molempi parempi, vaikka Santorinin hiekkarantoja onkin kieltämättä juuri nyt vähän ikävä.
Tiedän, että päivät pitenevät jo, mutta silmät saa silti tiirikoida aamuisin auki tammikuisessa hämärässä. Joka kerta kun herätyskello alkaa hytkyä ja piristä, olen saada raivarit siitä, että se soi keskellä yötä – kunnes katson kelloon. Vielä on vähän aikaa valoisiin aamuihin, mutta onneksi lauantaisin ei tarvitse sentään herätä pirinään. Toiset meistä eivät ole vielä edes nousseet sängystä.
Go away.
Mikäs siinä ollessa muina mäyräkoirina. Ei tarvitse tehdä töitä tai maksaa laskuja, käydä kaupassa, pestä pyykkiä. Senkun käpertyy untuvapeittojen alle siskon kyljenmutkaan ja näkee unta juoksemisesta. Se on yksi lempiasioistani koko maailmassa: koira pysyy kyljellään, mutta tassut sutivat menemään.