Pakomatka Turkuun

✖ TURKU

Teoriani Turusta rinnakkaistodellisuutena, jossa kaikki on vähän paremmin kuin muualla maailmassa, osoittautuu visiitti visiitiltä todenmukaisemmaksi. Tie vei viime viikonloppuna taas länsirannikolle. Syksy oli sentään saapunut sinnekin, mutta sumu oli sakeaa ja lämmintä, sade lempeää kuin sadussa ja Tintåssa oli taas juuri seurueemme kokoinen kolo odottamassa meitä. Kynttilät paloivat ja hyväntuulisena hyräilevä baarimikko taikoi eteemme lasilliset täydellistä viiniä melkein ennen kuin ehdimme edes tilata. Turkulaiset, nyt paljastatte – kuinka teette sen?

2013-10-stellaharasek-turku-012013-10-stellaharasek-turku-022013-10-stellaharasek-turku-03
2013-10-stellaharasek-turku-042013-10-stellaharasek-turku-052013-10-stellaharasek-turku-062013-10-stellaharasek-turku-072013-10-stellaharasek-turku-08

Palasimme sunnuntai-iltana sateiseen Helsinkiin ja ihmiset kaduilla näyttivät siltä, että olisivat syöneet arsenikkia. Hurmaavaa. Seesteistä syksyä vaan kaikille. Minä aion muina hyvänilmanlintuina virnuilla kaikille koko marraskuun, vaikka kahlaisin polviani myöten loskassa. Pitänee poiketa vielä muutaman kerran Turkuun hakemaan vauhtia tähän krooniseen onnellisuuteen.

I remain convinced everything is just a bit better in Turku. Even the fog is warm and welcoming in a sort of alarming way. “Welcome to the dark side. We have cookies.”

PHOTOS BY STELLA HARASEK

We will never stop

Huh! Takana työviikko, jota ei tule ikävä. Elämä lähti jyrkkään nousuun puoli kuudelta perjantai-iltana, kun suljin tietokoneen, vedin lenkkarit jalkaan ja suuntasin pilkkopimeään merenrantaan. Kotona odotti kaksi miestä ykköset yllään, sain lasin kuohuvaa suoraan suihkuun. Mikään ei olisi voinut sillä hetkellä tehdä reporankaa toimistorottaa onnellisemmaksi. Aikuisuuden iloja, kukaan ei kiellä juomasta proseccoa suihkussa tai syömästä sängyssä keksejä.

2013-10-stellaharasek-samuji-tori-iro-leatherjacket-12013-10-stellaharasek-samuji-tori-iro-leatherjacket-2

IRO leather jacket from Gaudete, bag Samuji.

30 minuuttia myöhemmin seisoin eteisessä musta lempimekko päällä, kolmentoista sentin korot jalassa ja ripsivärit sinnepäin silmissä, matkalla elämäni miesten kanssa Gloria Blog Awardsiin nostamaan bloggaajatovereille maljan. Vähänpä tiesin, että muutama tunti myöhemmin löytäisin itseni satojen ihmisten edestä lavalta vastaanottamassa palkintoa vuoden parhaasta tyyliblogista. Niin hullua, että sen täytyy olla totta. En osaa sanoa kuin kiitos. Olen kiitollinen, että saan kirjoittaa ja kuvata niin isolle joukolle ihania ihmisiä! Kiitos, että luette.

Tämän illan aion viettää kainalossa, turvapaikassani maailmalta, mutta kuullaan huomenna, kaunokaiset.

El Perro Del Mar has been playing on repeat in my head all day. Change Of Heart, still one of the prettiest songs of 2009. Who needs a jukebox when you can have a private party in your head.

Photos by Dorit Salutskij

Let’s light a bonfire

Kas, syksyn pahimman myrskyn jälkeen on sittenkin elämää! Kuten NYT uutisoi, Helsingissä koettiin henkeäsalpaavan jännittäviä hetkiä. Kaupunkia riepotelleessa hirmumyrskyssä oli mm. tippunut oksia tielle ja kaatunut lasten leikkiämpäri hiekkalaatikolla.

Mutta poikaystävä totesi tyynesti: syysmyrskyt ovat ajallaan, tulee hyvä talvi. Uskotaan. Sen kunniaksi syksyn ensimmäinen talvikappale! Ei ole ensimmäinen kerta, kun sellaista kaivetaan levyhyllystä Sigur Rósin kohdalta.

Just random ramblings in the middle of the night. Also, a favorite song of mine from Sigur Rós. Kveikjum varðeld!