Perjantai osaa kyllä ajoittaa itsensä joka viikko juuri oikeaan saumaan: se ei tule koskaan hetkeäkään liian aikaisin. Maanantaista on niin loputtoman pitkä aika etten edes muista mitä tein. Luultavasti töitä.
Päätin syyskuun alussa tehdä elämäni suhteen uusia ryhtiliikkeitä ja yksi päätöksistä sai kovin konkreettisen muodon excel-taulukkona nimeltä tuntilista.xls. Pidän merkittävänä saavutuksena jo sitä, että osasin luoda sen. Merkitsen siihen joka päivä paljonko olen käyttänyt aikaa mihinkin projektiin. Taulukko tekee taikatemppuja: se osaa laskea yhteen sekä erillisiin projekteihin kuluneen ajan että sen, paljonko töitä on tullut tehtyä päivän ja viikon aikana. Listasta voi jo kuluneen kolmentoista päivän perusteella tehdä melko masentavia päätelmiä. Jos vuorokaudesta kuluu kymmenestä kuuteentoista tuntia työhön, osaa jopa Excelin taikavoimiin uskova humanisti laskea, että vapaa-ajan määrässä on toivomisen varaa.
Taidan perustaa toisen tuntitaulukon, jossa lukee työprojektien sijaan: nukkuminen, ikkunalaudalla istuskeleminen ja kadulle katseleminen, kirjan ääreen torkahtaminen, mäyräkoirien rapsuttelu, kämppäkaverin kiusaaminen soittamalla lempikappaleita toistolla, päämäärätön hortoilu kaupungilla ja kahvin keittäminen pitkän kaavan mukaan. (Taloudessamme tunnetaan käsitteet hyvä kahvi ja paha kahvi – päätelkää itse kumpi on pikakahvi ja kumpi vaatii mutteripannun ja kaasuliedellä lämmitetyn täysmaidon vaahdottamisen.)
Lisäksi: ehkä juokseminen. Tämän viikon jälkeen oikeastaan mikään ei voisi tosin kiinnostaa vähempää kuin juokseminen. Mutta parempaa sekin on lenkkareissa kuin koroissa.
Viikonloppusuunnitelmani: jos sataa, aion hypellä lätäköissä. Jos paistaa… Voi sitä kai hypellä ilman lätäköitäkin.
Friday. My second favorite F word. After a week of running around I plan to spend all weekend jumping in puddles. Maybe without the heels.
PHOTOS BY DORIT SALUTSKIJ
