Välillä on näitä viikkoja. Päivät ovat tahmeita eikä niistä saa silti otetta. Puhelimet pirisevät väärällä hetkellä, tietokone jumittaa, aikataulujen setvimiseen menee puoli päivää ja juuri kun kalenteritetris on saatu toimimaan, tulee taas joku hemmetin puhelu ja kaikki menee uusiksi.

Ei varsinaisesti kiire, mutta pienempää ja suurempaa säätöä. Pienempiä ja suurempia pettymyksiä. Koko ajan vatsa kipeä ja kun kipu lopulta erinnäisten kivunlievityskeinojen avulla hellittää, tulee uupumus, niin suuri uupumus että nukahdan sohvalle kahdeksalta illalla ja herään siitä vain siirtyäkseni sänkyyn jatkamaan unia.

Kotona on samaan aikaan käynnissä päättyvä keittiöremonttiprojekti ja alkava maalausprojekti. Kyllä se siitä, hoen ja visualisoin eteeni ajan, kun kotona ei ole käynnissä yhtään mitään muuta kuin tavallinen arki. Mutta tuleeko sellaista? Ehkä pitäisi pikemminkin visualisoida itselleen mielenlujuus, joka ei notku säädön alla, sillä sen määrä näyttää olevan vakio. Tätä lausetta kirjoittaessani sain Jarnolta puhelun, että pakun viime viikolla paikattu rengas onkin taas tyhjä, mikä tarkoittaa että huomisen kuvaukset eivät toteudu sellaisena kuin suunnittelimme, mikä tarkoittaa että koko maanantain ja tiistain aikataulu menee uusiksi kolmannen kerran parin päivän sisään. Tämä oikeastaan kiteyttää kaiken olennaisen.

Kukaan ei ole kuollut, hoen sitten kun kyllä se siitä ei enää riitä. Mikään tästä ei ole niin vakavaa, tämä on vain elämää ja joskus se on tälläistä. Sotkuista säätöä. Tyhjiä autonrenkaita. Sitä etten löydä ainoita puhtaita housujani, koska kaikki vaatteeni ovat sikinsokin makuuhuoneen lattialla odottamassa sitä hetkeä, että jatkan siivousprojektia.

Ulkona on tolkuttoman kylmää, vaikka on toukokuu, mutta ei sekään oikeastaan haittaa. Kohta on kesä ja kyllä ne lämpimät päivät sieltä vielä tulevat. Sitä odotellessa luuhaan mohairloimessani, heiluttelen tukkaani, viis veisaan hienoisesta kuivashampoopilvestä ympärilläni.

Toimivia kivunlievityskeinoja ei missään erityisessä järjestyksessä: CBD-öljy. Vyöhyketerapia. Pitkät yöunet ja mahdollisimman rennot päivät, sillä väsymys ja stressi ovat kivun pahimmat viholliset. Seksi. Meditaatio. Yinjooga, kevyt liikunta, rantakävelyt. Vadelmanlehtitee. Torkut (mieluiten kahden) koiran kanssa. New Girlin jaksot nähtynä sadannen kerran.

Onneksi kaikilla näillä on myös onnelliseksi tekevä vaikutus. Kyllä se siitä!

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Jahas, vappuaatto on täällä – on siis just hyvä hetki jakaa kuumat, kiinnostavat ja muuten ajankohtaiset asiat kuluneen kuukauden varrelta!

✖ Paluu pohjoiseen. Hirsitalomme talvikausi on pitkän odotuksen jälkeen ohi, niinpä vietimme yli puolet huhtikuusta Lapissa. Oli ihanaa. Tein sielläkin paria pääsiäispyhäpäivää lukuunottamatta ihan normitahdilla töitä, mutta tuntui lähes lomalta. Nukuin paremmin ja enemmän: lopetin herätyskellon käyttämisen ja heräsin silti joka päivä kahdeksan maissa ilman aamuraivoa. En olisi millään malttanut vielä tulla takaisin etelään, mutta minkäs teet, kun työvelvollisuudet ja viimeistelyä vaille valmis keittiöremontti kutsuvat. Onneksi kesällä on mahdollisuus viettää pohjoisessa kerralla pidempiä aikoja. Paljon kuvia luvassa vielä blogin puolelle tältä reissulta.

Joku sanoi kerran, että näytän kaikissa kuvissani niin seesteiseltä. Tämä otos taitaa olla lähempänä arkista totuutta.

✖ Kesäsuunnitelmat. Viime viikolla vasta valkeni, että kesä on todellakin just kulman takana ja kesäsuunnitelmia voi alkaa punoa ihan täyttä häkää! Lista on toistaiseksi lyhyt: kiinnostaa Lapissa oleminen, Sideways ja Flow Festival (THE CURE ♥). Ainiin, kiinnostaa myös loma. Heinäkuussa on tiedossa yksi työkeikka, mutta muuten olisi tarkoitus lomailla pohjoisessa. Eli hikoilla raksalla, mutta se käy lomasta, koska olemme sekaisin ja teemme sitä omasta vapaasta tahdostamme.

✖ Tavaratetris. Isommasta asunnosta pienempään muuttaminen ja muutosta saakka kestänyt remontti on tuottanut monenlaista pähkäilyä tavaroiden kanssa. Uuteen kotiin tuoduista kalusteista osa ei löytänytkään paikkaansa muuttuneiden remonttisuunnitelmien takia, ja päätimme lopulta karsia muitakin, sillä niukkuus ja väljyys kiinnostaa. Käytämme asuntoa paljon niin omissa kuin ulkopuolisten kuvauksissa, ja mitä vähemmän huoneissa on siirreltävää tavaraa, sen helpompaa.

Nämä astiakaappia odottavat lasit EIVÄT ole lähdössä kirppikselle.

Myös pohjoisen kakkoskotia on tyhjennetty turhasta kamasta, jota on totisesti riittänyt, sillä vintin ja ladon lisäksi kaksi asuinhuoneista olivat olleet 60-luvulta saakka varastokäytössä. Mitään talon historiaan kuuluvaa emme tietenkään sieltä vie, vaan muualta tulleet, uudemmat tavarat, jota kukaan ei enää tarvitse. Olemme viime kuukausina myyneet ja antaneet tavaroita pois vähän siellä sun täällä, mutta nyt päätimme, että myymme loput kamat Parolan aseman rompetorille 8. kesäkuuta. Luvassa alkukesän ihanin kirppistapahtuma, kannattaa pistää kalenteriin! Parola sijaitsee tunnin päässä Helsingistä ja paikalle pääsee niin autolla kuin junalla.

✖ (Hitaasti etenevä) ruokavalioremontti. Luulin vielä pari vuotta sitten, että olisi vaikeaa vaihtaa tavallinen kahvimauito kauramaitoon, mutta ei se sitten ollutkaan. Lehmänmaito alkoi pian maistua pahalta ja nykyään valitsen kauramaidon eettisten syiden lisäksi myös siksi, että se yksinkertaisesti on minusta parempaa. Maidon jälkeen moni muukin maitotuote on vaihtunut kauraversioon, mutta turkkilaisen jugurtin korvaajaa en ole onnistunut löytämään. Olen testaillut monia kaura- ja soijajugurtteja, joista monet ovat hyviä (kuvissa yksi lukuisista soijajugurttikokeiluistani) mutta ei ollenkaan sama asia. Kaipaan hapanta, paksua, lusikalla paloiteltavaa! Pitääkö vaan vierottautua? Kysyin tätä Instagraminkin puolella ja moni ehdotti kookosjugurttia, mutta eihän se auta, jos hakusessa on jokin hapan.

Syy karsia ruokavaliosta loputkin maitotuotteet ovat tällä hetkellä eettisten ja ekologisten lisäksi terveydelliset: olen yrittänyt diagnoosini jälkeen vähentää tulehdusta aiheuttavia tai ylläpitäviä ruoka-aineita ja maitotuotteet ovat listan kärjessä. Kokonaan en ole ajatellut luopua juustosta, mutta haluaisin pitää sen harvinaisena herkkuna eikä päivittäisenä itsestäänselvyytenä. Ehkä turkkilaiseen jugurttiin pitää valita sama herkuttelulinja.

✖ Auta Antti. Olemme viimeisenä maailmassa rakastuneet Antti Holman hurmaavaan podcastiin ja kuuntelimme koko ensimmäisen kauden paluumatkalla pohjoisesta. Ah! Jaksot paranevat vaan matkan varrella, kun Antti rentoutuu ja on jakso jaksolta enemmän oma inhimmillinen, räävitön ja sekopäinen itsensä.

Ihanaa vappuaattoa! Jos olette vielä langoilla: mitä kuuluu, miten huhtikuu meni?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA