Slowdiven vanhat levyt alkavat kiinnostaa uudelleen keväisin. Syytetään vaikka lisääntynyttä valoa tai mieleen pulpahtelevia kesäsuunnitelmia, mutta vuonna 1989 perustetun brittibändin utuinen musiikki tuntuu taas tuoreelta. Yksi suosikkikappaleistani on Crazy for you, joka on enemmän yksi pitkä unenomainen melodia kuin varsinainen biisi. Heti perään pitää tietysti kuunnella Desiren Under Your Spell ja The Raveonettesin tulkinta The Stone Rosesin klassikkokappaleesta I Wanna Be Adored – niin on sitten varmasti vatsanpohja täynnä perhosia ja pää sekaisin kevään odotuksesta ennen kuin huhtikuu on edes kunnolla käynnistynyt.
☊ SLOWDIVE – CRAZY FOR YOU
Dark side of the gym
Kirjoitin viime syksynä The Nationalin uudesta levystä, joka on soinut jatkuvalla toistolla siitä saakka. On jännää kuinka albumista alkaa nousta esiin uusia sävyjä ja uusia suosikkeja kun sitä kuuntelee tarpeeksi kauan. En aluksi edes pitänyt kovinkaan paljon levyn loppuun sijoittuvasta kappaleesta nimeltä Dark Side Of The Gym, mutta nyt sen utuinen tunnelma on alkanut hitaasti hivuttautua ihon alle. Paras on hengästyttävä loppu, jouset joiden jännite hätkähdyttää hetkittäin vieläkin, vaikka levyn osaa melkein ulkoa. Lumoavalla videolla tanssii Patricia Delgado ja New York City Baletin koreografi Justin Peck, joka on työskennellyt aiemmin mm. Sufjan Stevensin kanssa.
☊ THE NATIONAL – DARK SIDE OF THE GYM
Hyvät & huonot juuri nyt
Iltaa! Tänään tarjolla peruskuulumisia, en olekaan kirjoitellut niitä aikoihin. Välillä on niin vauhdikasta, ettei oikein itsekään ehdi kelailla mitä kuuluu, mutta nyt on onneksi vähän iisimpi vaihe.
3 x hyvät jutut juuri nyt
✖ Lähiaikoina ei ole tiedossa yhtään pidempää matkaa ja se tuntuu just nyt tosi hyvältä. Emme ole ehkä ikinä olleet varsinaisia rutiini-ihmisiä eikä meidän arki ole muutenkaan kovin säännöllistä, mutta tuntuu ihanalta saada kiinni katkolla olleista perusasioista, kuten treenaamisesta ja kotona kokkaamisesta. Ikävöin Kanervan bootcampia ja Katjan joogaa. Sitä, että jääkaapissa on muutakin kuin valo ja kaapista löytyvistä aineksista voi noin vaan koota jonkun yksinkertaisen illallisen.
✖ Työrintamalla menee paremmin kuin pitkiin aikoihin. Työmäärä alkaa vuosien rimpuilun jälkeen vihdoin tasaantua kohti jonkinlaista normaalirytmiä, jonka ohella on aikaa ja energiaa ylläpitää muutakin elämää. Asennemedian vaikuttajaverkostoon liittymisellä on ollut pelkästään positiivisia vaikutuksia – olin siihen saakka tehnyt kaiken blogin taustalla tapahtuvan, teille useimmiten näkymättömäksi jäävän työn itse, mutta nyt kun suurin osa siitä on ulkoistettu, kalenterini on väljempi ja sähköpostitulva laskenut akuutista kaaoksesta lähestulkoon inhimmilliselle tasolle. On ihanaa, kun kirjoittamiseen, kuvaamiseen ja juttujen sisällön suunnitteluun jää aiempaa enempää aikaa. Tulossa onkin vaikka mitä kivaa: kiinnostavien tyyppien työelämään keskittyvä juttusarja, kirppisopas ja sisustusjuttuja, joissa kurkistelen toisten ihmisten koteihin.
Työhuoneen sohvatyynyihin on maastoutunut eläin.
✖ Sain koottua monen kuukauden kuitit ja kiikutettua ne tänään tilitoimistolle. Ei kuulosta ehkä hauskimmalta mahdolliselta tavalta aloittaa viikko, mutta yrittäjät tietävät miten suuri helpotus on, kun saa kuittikaaoksen selätettyä. Työhuone on hurrikaanin jäljiltä (kuitit pitää luonnollisesti säilyttää mahdollisimman monessa eri paikassa, jotta hommaan saa ekstrahaastetta) ja olo on euforinen kuin olisin viime hetkillä vapautunut kuolemansellistä.

3 x harmitukset juuri nyt
✖ Sain reissussa flunssan, joka ajoittui juuri meidän roadtripille halki Marokon ja huipentui Saharaan, kun nukuimme ohuessa berberiteltassa alle kymmenasteisessa aavikkoyössä. Olin tietysti varustautunut lämpimillä tamineilla ja nukuin kaikki vaatteet yllä, mutta eipä se silti varsinaisesti edistänyt paranemista. Pahin flunssa on jo poissa, mutta keuhkoja repivä yskä ja räkätauti jäi päälle: olo on koko ajan puolikuntoinen, joinakin aamuina pahempi kuin toisina. Yrittäjänä ei ole mahdollisuutta heittäytyä sängynpohjalle lepäämään, teen siis töitä kahdet villasukat jalassa ja inkiväärillä terästetty teekuppi tietokoneen vieressä ja toivon, että tämä ei muutu (tai ole jo muuttunut) poskiontelontulehdukseksi. Treeneihinkään ei ole asiaa ennen kuin olo paranee.
Vähän nauratti tämä nukkuma-asento.
✖ Olen katsonut Netflixista kaikki mahdolliset järkevät sarjat (kts. kohta “flunssa”). Okei okei, en varmaan ole, en vaan keksi minkä sarjan parissa jaksaisin seuraavaksi tehdä tätä hidasta jälkitautikuolemaa työpäivän jälkeen. Kriteerit: viihdyttävä, mutta ei katsojaa aliarvioiva. Helposti seurattava juoni, josta pysyy mitenkuten perässä, vaikka torkahtaa kesken jakson. Ehdottomasti ei kuolevia koiria, lapsia tai isiä.
✖ Kotirintamalla tuulee. Keittiön katosta läpi valunut vesi ei onneksi aiheuttanut lopulta sen suurempaa remonttia, mutta muut juonenkäänteet pitävät kyllä huolen, ettei kotona pääse rentoutumaan liikaa. Tämä on ollut suoraan sanottuna vähän tälläistä alusta saakka enkä jaksa enää juuri stressata aiheesta, mutta alkaa tuntua, että olisi kiva löytää koti, johon voisi rauhoittua.
Mitäs teille kuuluu?
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA