✖ BALI, INDONESIA
Vietimme pari ensimmäistä päivää Seminyakissa, Balin länsirannikolla. Ne sujuivat juuri niin hyvin kuin voi odottaa, kun matkalla on kaksikko, joka on onnellisimmillaan lämpimissä maissa. Solahtaminen paikalliseen rytmiin ei tapahdu tunneissa vaan sekunneissa. Aikaero ei ole ongelma, mikään ei ole ongelma. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin liian kuuma. On varvastossut ja farkkushortsit, kassissa vesipullo, aurinkoöljy ja hiirenkorville luettu kirja. Ihmiset hymyilevät ja se tarttuu, yleinen hyväntuulisuus ja hilpeys. Loputtoman syksyn jälkeen kaikki tuntuu hyvältä ja helpolta, eikä siksi että tämä olisi loma (se on sitä vain osittain) vaan siksi, että täällä on lämmin.
Asuimme Oberoi Balissa*, perinteisessä balilaisessa hotellissa, joka sijaitsee Seminyakin rannalla keskellä vehreää puutarhaa. Vanhoilla puilla on paikallisten mukaan rauhoittava vaikutus, uskon sen. Meri kimaltaa palmujen takaa. Hotelli rakennettiin 70-luvulla, silloin saarella ei ollut vielä montaakaan luksusta huokuvaa hotellia. Viiden tähden paikka oli tarkoitettu filmitähtösten ja seurapiirijulkkisten lomailuun, voin hyvin kuvitella silkkikaftaanit, suuret aurinkolasit ja elegantit cocktailit arkkitehtonisen allasalueen ympärille. Intialainen Oberoi otti hotellin sittemmin haltuunsa ja puhalsi siihen hiukan konservatiivisemman hengen. Paikassa on seesteinen tunnelma. Sen koosta on vaikea saada käsitystä, sillä villat on piilotettu vanhojen kivimuurien, pensaiden ja puiden sekaan. Muita vieraita on, mutta heihin ei juuri törmää, kaikki pysyttelevät omassa rauhassaan ja siihen hotelli onkin omiaan.
Hotellialue on haluttu säilyttää alkuperäisessä asussaan ja se onkin hyvin autenttinen, vuosikymmenten varrella monta vierasta majoittanut. Ruoho kasvaa polkujen kivilaattojen välissä, aurinkotuolien kankaat ovat haalistuneet paahteessa. Huoneet on kyllä remontoitu, samoin hotellin vastaanotto, jonka tummat puupinnat kiiltävät ja himmeästi valaistu tila rottinkikalusteineen luo kolonialistisen tunnelman. Tavallaan olisin halunnut nähdä nekin tilat sellaisina kuin ne oli alunperin suunniteltu, mutta ehkä nykyasu on vain uudistettu versio vanhasta. Minua ajan kerrostumat viehättävät, aavistus menneestä hohdosta, kimaltavista allasjuhlista joita haluan ajatella siellä olleen.
Intialaiseen hotelliketjuun kuuluva palvelukulttuuri on ystävällistä, jopa innokasta ylhäisessä yksinäisyydessään viihtyvän makuun. Heille, jotka nauttivat siitä, että palvelu pelaa, paikka on takuulla napakymppi. The Royal Villamme puunattiin päivittäin lattiasta kattoon, suuren allasalueen laatat lakaistiin pensaista varisseista kukista, vesipulloja tuotiin lisää sitä mukaan kun niitä tyhjentyi ja hujanhajan heitetyt vaatteemme viikattiin kauniisti sohvalle, jopa bikinimme ja Annin nahkatakki. Jos olisin ollut häämatkalla, olisin varmasti laittanut koko visiittini ajaksi oveen do not disturb -kyltin, mutta meitä vaan nauratti kun hotellityöntekijöitä pelmahti paikalle aina kaksi tai kolme kerrallaan toimittamaan tehtäviään.
Paras tapa nauttia tästä hotellista on ehdottomasti juuri tämä: oma villa altaalla, patiolla ja aurinkotuoleilla, ympärillä korkeat kukkapensaat ja muurattu kiviaita suojaamassa katseilta. Oli ihanaa loikoilla auringossa täysin omassa rauhassa – ja pulahtaa valkoviinipullon kanssa keskiyön kuutamouinnille heti kun saavuimme perille. Rakastimme myös syödä aamupalaa bikineissä omalla patiolla. Ehkä suurinta luksusta – hotelliaamiainen, jota varten ei tarvitse pukeutua, kävellä kymmentä metriä kauemmas sängystä tai oikeastaan edes herätä.
Annin suosikkiasia koko hotellissa: balilaiset aurinkovarjot, joista roikkui hapsuja. Balilaista tunnelmaa oli tarjolla muutenkin perinteisistä olkikattoisista rakennuksista ja tummasta puusta tehtyihin kalusteisiin puuveistoksiin ja muihin ornamentteihin. Pakkasin Bali-päissäni mukaan kaikenlaista värikästä kukkakuosia, jotka sopivat tähän maailmaan aivan täydellisesti.
Tilasimme patiolle kahvia, valkuaisista tehdyn chili-tomaattiomeletin, ananasmehua ja tuoreita hedelmiä. Healthy breakfastin lisäksi olisi ollut valittavissa myös amerikkalainen, mannermainen ja paikallinen aamiainen, rannan ääreen katetulla aamiaispöydässä olisi oletettavasti ollut tarjolla koko kattaus. Olimme aivan liian ihastuneita omaan rauhaamme lähteäksemme ihmisten ilmoille. Buffet- ja brunssimaailma on alkanut muutenkin uuvuttaa, kaiken loputon runsaus. Tuntuu raikkaammalta valita vain se, mitä oikeasti haluaa ja tarvitsee. Eli ennen muuta kaksi pressokannullista kahvia, yhden minulle ja toisen Annille.
Olkikattoisen villamme sisällä oli ihan valtava sänky, jonka hyttysverkon sisällä oli taianomainen tunnelma. Sitä ei rikkonut edes se, että joimme siellä olutta ja kuuntelimme toistolla lempiräppikappalettamme, juuri sitä futishuligaanien tunnusbiisiä jota kukaan ystävistämme ei kestä. Jännä, että olemme usein reissussa kahdestaan. Villassa oli myös ylellisen kokoinen kylpyhuone, täydellinen omiin spa-hetkiin kivilaatoilla ladotussa, upotetussa kylpyammeessa. Voin kuvitella, että olisimme pidemmällä visiitillä viihtyneet siellä enemmänkin.
Kävimme kuljeskelemassa rannalla, siellä oli kalastajia ja kourallinen ihmisiä ja koiria nauttimassa auringosta. Vastaan tuli hevosia, olin kärventyä ensin onnesta ja sitten kateudesta – pakko päästä rantaan ratsastamaan vielä tämän matkan aikana. Kuulimme, että hotellin rannalla näkee usein yhteen Balin pyhimpiin temppeleihin, Pura Petitengetin seremonioihin virtaavia ihmisiä. Temppeli sijaitsee aivan kulman takana.
Hotellin sijainti on superkätevä: hotellialue sijaitsee aivan omassa rauhassaan, mutta sieltä on alle kymmenen minuutin kävelymatka Seminyakin pääkadun kuhinaan keskelle kauppoja, ravintoloita, hedelmäkojuja ja Instagramin kuvatuimpia kahviloita. Ja vain muutama askel hiekkarannalle! Kaikki balilaiset hotellit eivät suinkaan sijaitse rannan tuntumassa, siksi kannattaakin majapaikkaa valitessa varmistaa, että sieltä löytyy ainakin allas. Lisäksi Denpasarin lentokentältä on kesken pahimmankin ruuhkan vain 45 minuutin matka ja hotelli järjesti meille kuljetuksen. Oberoi Balia on helppo suositella ainakin mutkatonta matkantekoa kaipaaville stressaantuneille sieluille ja heille, joilla on tiedossa Balilla vain lyhyt loma – silloin ei ehkä halua tärvätä kovin montaa tuntia paikasta toiseen kulkemiseen, sillä saarella liikkuminen on kapeiden pikkuteiden takia hidasta.
Seuraavaksi matka jatkui Cangguun, siitä lisää seuraavaksi. Kirjoitan tätä katetulla terassilla kissanpentu kainalossani, täytyy lopettaa, sillä en voi enää kauaa vastustaa sen merkitsevää kehräystä ja pään puskemista käsivarttani vasten. Sitäpaitsi meillä ei ole kahvimaitoa, joten täytyy lähteä kohta painelemaan kylille. Varvastossuissa, kassissa hiirenkorville luettu kirja ja ehkä yksi pikkuinen kissanpoika.
*Oberoi Bali tarjosi majoituksemme – kiitos!
PHOTOS BY STELLA HARASEK (PHOTOS OF ME BY ANNI TAIMISTO)
