Jonain päivänä näihin aikoihin vuodesta se aina koittaa – ensimmäinen kiireetön arkiaamu, kun ajatus aamukahvista ja auringonpaiste kuljettaa keittiön sijaan ulos kadulle. Terassikahvikausi kuuluu korkata Korkeavuorenkadulla, kai siitä voi kolmannen vuoden kohdalla puhua jo perinteenä?
Café Succèsin terassi on yksi suosikeistani. Pyöreiden pöytien äärellä istuvat sulassa sovussa niin koiranulkoiluttajat, turkkeihinsa kääriytyneet mummot kuin aamujoogasta matto olalla tossuttelevat mainostyöläiset. Tilaan aina kahvin ja sen seuraksi joko korvapuustin tai karjalanpiirakan. Joskus molemmat, jos on kova nälkä. Korvapuusti on aivan pätevä aamiainen, vaikka Kanerva yrittää ravintovalmentajan roolissaan muuta väittää.
Kadun varrella vilinän keskellä vedetty kahvi ja korvapuustiaamiainen herättää muuten uuteen päivään ihan eri tavalla kuin keittiön hiljaisuudessa hörpitty pressopannukahvi. Ei paremmin, vain eri tavalla. Tulee tehokas olo. Että antakaa tulla vaan, kaikki päivän haasteet ja hankalat puhelut, meikä hoitelee ne vasemmalla kädellä ja tilaa oikealla santsikupin.
Kuvat ovat eiliseltä, tänä aamuna juoksen taas. Valoa perjantaihinne! Viikonloppu on ihan kulman takana ja aavistelen, että siitä tulee aurinkoinen.
Kuvat minusta Jarno Jussila
