Perjantaina tehtiin Tampereella töitä iltaan asti: oli Minttu Vesalan stailaama muotinäytös, pitkätukka käveli catwalkilla, minä kuvasin. Valokuvia on tukuttain, pitänee vilauttaa niitä täälläkin kun ennätän käydä ne kaikki läpi. Poimintoja työpäivistäni on toivottu kovasti, koitan kunnostautua ja kertoilla niistä enemmän.
Näytöksen jälkeen vaihdettiin vapaalle. Olin uupunut ja onnellinen kulkukoira, seurasin niitä, joilla oli minua enemmän energiaa mielipiteiden muodostamiseen. Ilta vei Klubille Ruger Hauerin keikalle, jonne en olisi ikinä ominpäin eksynyt. Silloin tällöin on rentouttavaa olla keikalla, jossa ei tiedä etukäteen ainuttakaan kappaletta. Ei ole toiveita eikä odotuksia, ei musertavia pettymyksiä, jos niitä tiettyjä kappaleita ei tulekaan. Musiikki piirtää maisemia aivan tyhjälle arkille. Voi huojua ihmisten mukana, humaltua muiden keikkahuumasta. Laskea hartiat ja olla vähän irti kaikesta.
Kuvat ovat lauantailta. Päivälle oli kaikenlaisia suunnitelmia Pispalan valloituksesta siipiövereihin, mutta niin siinä sitten kävi, että siirsimme kaiken tekemisen sunnuntaille ja unohduimme pitämään sadetta neljän seinän sisään. Vapaapäivän tunnistaa siitä, ettei ulos tarvitse lähteä ennen kuin tulee nälkä. Läksimmekin ulos vasta kymmenen maissa illalla, kun ystävät houkuttelivat pizzalle paljonkehuttuun Sitkoon. Pizzaähkyn kruunasi pari kaljaa, jonka jälkeen olinkin valmista kamaa takaisin vaakatasoon. En tajua miten voi ihmistä väsyttää näin paljon, kun puolet ajasta tekisi vaan mieli nukkua. Pitenevät päivät vaativat ilmeisesti veronsa.
