Kaupallinen yhteistyö Gateau

Maailma on muuttunut alle kahdessa viikossa täysin toisenlaiseksi paikaksi, mutta olemme päättäneet pitää poikkeustilasta huolimatta kiinni tietyistä asioista.

Ulkoilemme joka päivä. Koiranomistajina se ei toki muutenkaan pääsisi unohtumaan, mutta nyt lähdemme ulos useimmiten yhdessä, sillä kovin montaa muuta syytä kotoa poistumiseen ei tällä hetkellä ole. Käymme ostamassa ruokaa, mutta työtapaamiset, kuvaukset, leffat, avajaiset, treffit ystävien kanssa, ravintolaillalliset – kaikki ovat pyyhkiytyneet kalenterista kerralla.

Pidämme kiinni myös siitä, että viikonloppu on edelleen viikonloppu. Varsinkin näinä aikoina, kun päivät alkavat muistuttaa toisiaan, tuntuu tärkeältä rytmittää viikkoa. Teemme joskus töitä viikonloppuisinkin, mutta se tarkoittaa silti vapaampaa vaihdetta, pitkiä aamuja ja kiireettömiä aamiaisia. Nostamme pöytään jotain vähän parempaa, käytämme vähän vaivaa kattaaksemme kauniisti, kukaan ei syö seisaaltaan keittiötason äärellä.

Kuten tiedätte, olemme tehneet pitkään yhteistyötä lempileipomomme Gateaun kanssa. Viikonloppuiset piipahdukset Korkeavuorenkadulla sijaitsevaan leipomomyymälään olivat erottamaton osa elämäämme jo ennen sitä, sillä hyvän viikonlopun konseptiin kuuluu molempien mielestä tuore leipä.

Suhteemme leipään on erilainen. Minulle leipä on herkku. Herkutella voi toki usein, mutta herkku on silti erityinen, jotain jonka haluaa nauttia rauhassa, pitkittäen. Jarnolle leipä on päivittäinen elinehto: hän syö sitä aamuisin, välipalaksi ennen varsinaista ruokaa (että jaksaa kokata!) ja ruoan kanssa. Hän tekee usein itselleen vielä keskiyön voileivän ennen nukahtamista ja silti herää nälkäisenä. Epäilen, että hänen moottorinsa käy leivällä.

Päälinjoista olemme samaa mieltä: rakastamme leipää ja molempien mielestä se on parasta paahdettuna.

Poikkeustilankin aikana täytyy syödä. Ravintolat ja kahvilat ovat sulkeutuneet yksi toisensa jälkeen, mutta onneksi monet myyvät ruokaa mukaan. Nyt on helppo napata syötävää takeaway-hengessä mukaan myös Gateaun myymälöistä, sillä ostoksia on nyt mahdollista maksaa MobilePay-sovelluksella. Soita lähimpään myymälään ja tee tilaus, saat samalla ohjeet maksamiseen.

(MobilePay on oikeasti maailman helpoin ja paras sovellus, lataa se nyt ellet olet jo ladannut! Kun olet kerran naputtanut sinne korttisi tiedot, maksaminen sujuu jatkossa yhdellä pyyhkäisyllä. Olemme pitkään käyttäneet sovellusta kavereiden kesken esimerkiksi ravintola- tai taksikulujen tasaamiseen. Mahtavaa, että MobilePay-maksut yleistyvät myös yrityksillä.)

Tuotteet pakataan valmiiksi odottamaan ja kivijalkamyymälöissä kassi tuodaan sinua vastaan ulos, jos toivot niin. Myös verkkosivujen tilauslomakkeen kautta tehdyt tilaukset voi maksaa tällä tavalla. Näin minimoidaan fyysinen kontakti.

Kuvassa Grand Blanc, tarkemmin sanottuna puolikas siitä, sillä kokonaisella leivällä on mittaa peräti puolen metrin verran! Se on täydellinen brunssipöydässä, mutta näinä sosiaalisen eristäytymisen aikoina syöjiä on vain kaksi ja niinpä ostamme vain puolikkaita.

Olemme tehneet viime päivinä kahden klassikon välillä pienen leipävertailun, Grand Blanc vs Pain Rôti. Näillä kahdella leivällä on itseasiassa enemmän yhteistä kuin erilaista: molemmat valmistetaan Gateaun omasta vehnäjuuresta ja saavat kohota pitkään. Leipurit lisäävät taikinaan hiukan ruisjuurta, joka antaa leiville aavistuksen happaman maun. Juureen leivotut leivät pitävät kylläisenä pidempään, sillä ravintoaineet imeytyvät hitaammin. Molemmissa leivissä ovat runsaasti suolaa (leivässä pitää olla makua) ja hippasen (alle 1%) hiivaa. Valmistus taikinajuuresta leiväksi kestää jopa vuorokauden, ja hapanjuureen leivottu leipä myös säilyy pitkään. Sanoisin, että tämä on meidän kahden hengen taloudessa tärkeä juttu, mutta totuuden nimissä mikään leipä ei kestä meillä kauaa.

Kuuma vinkki säilytykseen: pidä leipä siinä paperipussissa, jossa se tuli, ja kääräise ympärille vielä muovipussi. Ei ehkä esteettisin tapa säilyttää leipä, mutta takuulla kestävin.

Grand Blanc, tuttavallisemmin iso valkoinen, on meidän jokapäiväinen perusleipä. Se sopii kaikkeen. Aamiaiseksi, alkupalaksi, pastan kylkeen, välipalaksi. Sitä voi paahtaa tai grillata. Ennen kuin hankimme leivänpaahtimen, meillä oli tapana grillata viikonloppuisin Grand Blancin viipaleita valurautapannussa. Ilmataskuista valuva juusto tekee grillileivistä täydelliset.

Grand Blanc paistetaan kovalla lämmöllä kiviarinalla, jossa se saa paksun, rapean kuoren ja happamahkon maun. Rapeutta arvostava tykkää varmasti tämän leivän paahto-ominaisuuksista: huokoiseen leipään tulee purupintaa ja kuorista entistäkin rapsakammat.

Päälle tekee mieli lastata kaikkea hyvää. Omassa suosikissani on juustoa ja suolakurkkua, Jarnon lempiversio sisältää tuorekurkkua ja ripauksen suolaa.

Kannattaa testata Grand Blancia myös sellaisenaaan dipattuna hyvään oliiviöljyyn ja balsamicoon! Täysin aliarvostettu klassikkoalkupala! Mikään ei ole parempaa kuin pala hyvää hapanta leipää odotellessa, että ruoka valmistuu.

Pain Rôti on helppo erottaa leipähyllystä: se paistetaan vuoassa, joka antaa sille klassisen paahtoleivän muodon. Vuokapaisto tekee sisustuksesta Grand Blancia tiiviimmän. Leipä on kookas, mutta tätäkin saa puolikkaana. Tämä leipä on todellakin aivan pakko paahtaa. Se on yksinkertaisesti maailman paras paahtoleipä. Luulen, että salaisuus piilee pitkässä kohotuksessa, suolassa ja hapanjuuressa. Paahtoleivässäkin pitää olla makua.

Kuori on Grand Blancia ohuempi ja pehmeämpi. 

Kuulun paahtoleivän suhteen vähemmän on enemmän -koulukuntaan. Paahtoleivän täytteiden kanssa ei saa kikkailla liikaa. Kun leipä on näin hyvä, sen makua ei halua peittää! Joskus syön paahtoleipäni pelkällä voilla.

Opiskeluvuosinani elin paahtoleivällä, johon laitoin voita ja pestoa. Muistan yhä kiukun niinä aamuina, kun kämppis oli syönyt viimeiset paahtoleipäni. Se oli tosin silloin jotain lähikaupan valmiiksi viipaloitua peruspaahtoleipää ja mitenkään sitä väheksymättä voin sanoa, että Pain Rôti on jotain ihan muuta.

Päästyäni yli pestopaahtoleivistä rakastuin paahtoleivän makeaan versioon, hilloleipiin. Herkullisin mahdollinen aamiainen onkin mielestäni nykyään paahtoleipä, jossa on voita ja lakka- eli hillahilloa. Hillahillo oli kuitenkin loppu jääkaapista, joten ostimme leivän kanssa testiin Gateaun aprikoosi-mantelihilloa – superhyvää. (Gateaun levitteet ovat muutenkin hyviä, kokeilkaa suolaisiin herkkuhetkiin sipulipestoa! Ette pety.)

Toinen makea klassikkolevite: lemon curd. Ehdoton sitruunan ystävälle. Muidenkin kannattaa antaa mahdollisuus.

Kuppi kahvia ja täydellinen paahtoleipä on kyllä yhdistelmä, jolla on mahdoton mennä pieleen. Ehkäpä testaan tänä viikonloppuna pitkästä aikaa myös vanhaa rakkauttani, pestopaahtista.

Olen esitellyt Jarnolle hilloleivän, johon hän suhtautui aluksi epäillen, mutta kuten kuvasta näkyy, konsepti oli nopeasti myyty.

Jos pitäisi valita näiden kahden leivän väliltä, en osaisi, mutta onneksi ei tarvitse, voi syödä molempia. Kummankaan kanssa ei mene vikaan, mutta paahtoleivän ystävän kannattaa ehdottomasti maistaa Pain Rôtia, jos se ei ole vielä tuttu. Tätä kirjoittaessa tuli muuten ihan hirveä nälkä.

Netistä löydät lähimmän Gateau-leipomomyymälän. Me teemme tilauksen yleensä vähän ennen kuin lähdemme koiran kanssa ulos, maksamme sen heti MobilePaylla ja nappaamme kassin myymälän ovelta, kun suuntaamme lenkiltä kohti kotia.

Kiinnostaa: miten teillä syödään paahtoleipä? Vai syötkö aamuisin jotain ihan muuta leipää?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA