Mattoa hankkimassa

Kaupallinen yhteistyö Sera Helsinki

Nykyisessä kodissamme on suuret huoneet, joiden sisustaminen on edennyt hissuksiin. Monet asiat ovat loksahtaneet onnekkaan sattuman tai kokeilun ja erehdyksen kautta, toiset ovat odottaneet oikeiden elementtien löytymistä. Yksi niistä on työhuoneen matto, sillä työhuone on asunnon suurin huone, eikä oikeanlaisen maton löytäminen isoon tilaan ollut ihan helppoa. Päädyimme lopulta tilaamaan Sera Helsingin käsintehdyn maton omilla mitoillamme.

Työhuone on myös se tila, jossa vietämme makuuhuoneen ohessa eniten aikaa, sillä työskentelemme pääosin kotona. Työhuoneessa on iso työpöytä, sohva ja muutama kaappi kirjoja ja kamerakalustoa varten. Sisustus on jätetty tarkoituksella melko kevyeksi ja ketteräksi, sellaiseksi että tavaroita on helppo siirrellä tai viedä kokonaan pois, koska käytämme tilaa myös studiona. Ehkäpä esittelen työhuoneen tarkemmin lähiviikkoina, mutta nyt puhun matoista!

Bongasin Sera Helsingin somesta ja ihastuin heti: matot näyttävät taideteoksilta. Käsintehdyissä matoissa yhdistyvät kotimainen design ja ikivanhat afrikkalaiset käsityöperinteet, sillä Suomessa suunnitellut tuotteet valmistetaan käsityönä Etiopiassa puhtaista luonnon raaka-aineista. Parasta on, että vastuullisuus kuuluu yrityksen keskeisimpiin arvoihin: tuotteet valmistetaan niin ekologisesti kuin eettisesti, eikä näin kuluttajana tarvitse arvailla mahtavatko kauniit periaatteet olla vain viherpesua, sillä Sera Helsinki toimii läpinäkyvästi ja vastaa mattojen valmistuksesta itse.

Vastuullisuus oli itseasiassa alkukipinä firman syntymiseen. Sera Helsingin perustaja Anna Suoheimo muutti vuonna 2012 perheineen Afrikkaan. Naisten ja vammaisten huono asema Etiopiassa sai Annan miettimään tapoja vaikuttaa ympäröivään todellisuuteen. Vuonna 2016 hän perusti Sera Helsingin, jonka tavoitteena on voimaannuttaa heikoimmassa asemassa olevia tarjoamalla heille koulutusta ja työtä. Sera Helsinki kouluttaa ja työllistää Addis Abedassa mm. yksinhuoltajaäitejä, sokeita ja vammaisia, joiden asema Etiopiassa on erityisen lohduton, sillä suurin osa heistä päätyy kadulle kerjäämään. Yritys työllisti aluksi 8 kutojaa, nyt mattoja valmistaa yli 160 artesaania, joista suurin osa on sokeita.

Naisten ja vammaisten aseman parantaminen luo positiivisen ketjureaktion: lisäämällä koulutusta ja työllisyyttä ja parantamalla työolosuhteita köyhyys vähenee. Naisten aseman parantamisen kautta myös lapset saavat mahdollisuuden koulutukseen ja parempaan elämään.

Anna haluaa varmistaa tekijöille hyvän palkan ja tasa-arvoisen elämän. Mattojen kutominen on ollut perinteisesti huonosti palkattua työtä, siksi Sera Helsinki maksaa työntekijöilleen vähintään kaksi kertaa enemmän. Netissä voi tutustua Sera Helsingin kutojiin ja langantekijöihin. Sera Helsinki tekee monella tavalla tärkeää työtä. Myös villan ja mattojen valmistukseen liittyvien perinteiden ylläpitäminen on arvokasta, sillä muovista valmistetut matot ovat valitettavasti alkaneet syrjäyttää aidon villan paikallisten keskuudessa.

Vastuullisen Sera Helsingin toiminnasta tekee myös se, että mattoja ei tehdä varastoon odottamaan ostajaa, vaan ne valmistetaan tilauksesta. Valmistuksessa kestää maton koosta ja valmistustekniikasta riippuen 2-3 kuukautta. Maton tilaaminen omilla mitoilla onnistuu myös.

Villamatot valmistetaan satoja vuosien vanhojen etiopialaisten perinteiden mukaan. Etiopialla on pitkä historia villan kanssa, sillä maa on ylänköä, jonka ilmasto muistuttaa Suomen kesää: lämpimiä päiviä, viileitä öitä. 

Ne ovat alusta loppuun käsityötä: kaikki valmistusvaiheet tehdään käsin, jotta työpaikkoja luodaan mahdollisimman paljon. Matoissa käytetään käsin kerittyä villaa, joka on peräisin pienten maanviljelijäperheiden lampaista Etiopian vuoristoalueilta. Perheiden äidit tekevät villasta lankaa eikä sitä missään vaiheessa värjätä tai käsitellä kemiallisesti, vaan se on puhdas luonnontuote. Jokainen matto on yksilöllinen, sillä jokainen lammas on luonnostaan erivärinen (vaalea villa saadaan vaaleista lampaista, tumma villa tummista) ja jokaisen naisen kädenjälki on erilainen.

Meidän mattomme on solmittua villaa.

Mallistossa on sekä kudottuja että solmittuja villamattoja, joiden iso hintaero selittyy solmitun maton moninkertaisesta työn ja langan määrästä. Yhden kudotun mattoneliön kutomiseen menee noin kaksi työpäivää. Solmitussa matossa langat solmitaan yksitellen, mikä tekee valmistuksesta hyvin työlään. Solmitun mattoneliön tekemiseen kuluu noin seitsemän työpäivää.

Solmittu matto on pehmoisempi ja paksumpi kuin kudottu – eron näkee paljain silmin, kun kurkkaatte Sera Helsingin verkkokauppaan. Molemmilla tekniikoilla syntyy tiiviitä ja paksuja mattoja, joista huokuu laatu ja käsityö.

Langassa säilyy luontainen lampaanrasva, mikä saa matot hylkimään likaa – matto on siis helppo pitää puhtaana koiraperheessäkin. Mattoja voi imuroida, tampata, viedä lumihankeen. Kudotut matot voi myös vesipestä, mutta solmituille matoille suositellaan pesulaa.

Sera Helsinki valmistaa Etiopiassa myös kauniita puuvillaisia pyyhkeitä, joilla on Reilun kaupan sertifikaatti. Puuvilla viljellään paikallisesti, lanka kehrätään perinteisellä rukilla ja kangas syntyy kangaspuilla. Kaikki vaiheet tehdään käsin. Puuvillalla on raaka-aineena Etiopiassa vahvat juuret: perinteiset etiopialaiset vaatteet on aina valmistettu puuvillasta.

Valitsimme työhuoneeseen solmitun Laine-maton, joka kuuluu helsinkiläisen suunnittelija ja stailisti Anna Pirkolan suunnittelemaan SAARISTO-mallistoon. Luin, että mallistoa suunnitellessaan Pirkola vietti paljon aikaa saaristossa ja meren äärellä ja inspiroitui luonnon rauhoittavasta vaikutuksesta.

Laine-matto on täydellinen: kaunis ja ajaton olematta yhtään tylsä. Rakastan noita kohoumia, jotka tuovat mieleen Tornionjoen saaret, minun isoisoisoäitini on niistä kotoisin. Maton olisi saanut myös ilman epäsymmetrisiä reunoja, mutta ehdottomasti halusimme ne, tykkäsimme yksityiskohdasta tosi paljon. Matto on saatavilla kolmessa eri väriyhdistelmässä. Me päädyimme kokonaan luonnonvalkoiseen, sillä halusimme selkeän kontrastin huoneen tummille kalusteille.

Päädyimme tilaamaan maton omilla mitoilla, sillä huone on suuri ja matollakin saa olla kokoa. Mietimme koon niin, että se toimii, vaikka kalusteet vaihtavat välillä paikkaa, sillä tavaroillamme on taipumus liikkua. Matto sopii myös olohuoneeseen, jos haluamme joskus vaihdella sen paikkaa. Lapin taloon se vasta sopisikin, ah se kruunaisi pirtin! Mutta emme raaski viedä sitä paikkaan, jossa vietämme vain osan vuodesta.

Valmistuksessa meni vajaa kolme kuukautta, jonka aikana sähköpostiin kolahti videotervehdyksiä Etiopiasta: videolla neljä naista solmivat mattoa kuunnellen radiosta musiikkia ja laulaen mukana. Ihan mahtavaa. Se näytti upealta jo kangaspuissa roikkuessaan.

Matto saapui kotiin valtavalla rullalla, joka oli niin painava, etten olisi ikimaailmassa saanut sitä liikahtamaan omin voimin. Sen avaaminen sai tavallisen arkipäivän tuntumaan joululta. Parasta oli maton mukana saapunut lappu, johon maton tekijät olivat allekirjoittaneet. Koitin miettiä miltä tuntuu saada valmiiksi matto, jota on tehty kuukausikaupalla samalla porukalla. Mikä valtava työ siinä onkaan! Onneksi he ovat saaneet siitä reilun korvauksen. Uskon, että tuote, jonka valmistusolosuhteet ja tekijät ovat tiedossa, huokuu hyvää tunnelmaa ja tuntuu paremmalta käytössä.

Matto on ollut meillä nyt muutamia kuukausia ja se on juuri niin täydellinen kuin toivoimme. Se on jalkojen alla pehmeä ja kutsuu loikoilemaan lattialla. Se on tukeva, ei liiku eikä luisu asunnon laattalattialla, vaikka Jarno tanssii ja koira juoksee rallia. Se näyttää hyvältä kaikkien tavaroidemme kanssa ja kokoaa työhuoneen erityyliset kalusteet ehjäksi kokonaisuudeksi. Eläväpintaisessa matossa ei mustat koirankarvatkaan erotu, vaikka vähän etukäteen mietin miten käy. Työhuoneessa on nykyään ihana, levollinen tunnelma. Kuin sattumalta siitä on maton saapumisen jälkeen tullut lempihuoneemme, jonka sohvalla hengaamme usein myös työpäivän päätyttyä.

Olen oppinut minua viisaammilta matoista yhtä sun toista ja kokosin muutamia asioita, joista on ollut apua maton valinnassa.

VINKKEJÄ MATTOKAUPOILLE

✖ Matto on yksi sisustuksen tärkeimmistä elementeistä ja se kannattaa valita ajatuksella. Oikeanlainen matto kokoaa sisustuksen yhteen ja saa vähän eriparisetkin kalusteet näyttämään kokonaisuudelta. Matto lisää myös viihtyisyyttä tuomalla tilaan pehmeyttä ja parantamalla kodin akustiikkaa.

✖ Panosta, jos voit, sillä laadukas matto kestää käyttöä ja katsetta vuosia. Meillä on kotona yli 50-vuotiaita villamattoja, jotka tulevat kestämään vielä monta vuosikymmentä lisää. Laadukas matto tuo tilaan rentoa eleganssia ja arvokkuutta.

✖ Matto jäsentää kodin toimintoja ja oleskelutiloja. Matolla voi koota yhteen oleskelutilan tai ruokailuryhmän kalusteet, tai muodostaa nojatuolin ja pikkupöydän kanssa viihtyisän lukunurkkauksen.

✖ Hanki tarpeeksi iso matto! Liian pieni matto saa tilan näyttämään helposti irralliselta tai levottomalta. Jos jokin huoneen sisustuksessa tuntuu mättävän etkä osaa määritellä mikä se on, vika saattaa löytyä matosta. On myös yleinen harhaluulo, että pieneen tilaan kannattaa valita pieni matto. Päinvastoin: pieni matto pienessä huoneessa saa tilan näyttämään sotkuiselta ja entistäkin ahtaammalta. Suuri matto sen sijaan selkeyttää ja rauhoittaa pientä tilaa.

✖ Sopivaa mattokokoa voi hahmotella merkkaamalla se maalarinteipillä lattiaan. Ruokailutilassa maton pitäisi olla ainakin metrin leveämpi kuin pöytä, jotta tuolien jalat yltävät kokonaan maton päälle. Olohuoneen oleskeluryhmässä matto saa ulottua reilusti sohvien ja nojatuolien etummaisten jalkojen alle, tai jopa kokonaan sohvan alle – valitse jokatapauksessa matto, joka on leveämpi kuin sohva. Makuuhuoneessa maton voi sijoittaa sängyn puoliväliin asti siten, että se ulottuu reilusti jalkopään yli ja sivuille jää yli puoli metriä tilaa, näin matto osuu jalkojen alle kun nousee sängystä.

✖ Jos et löydä tilaan sopivaa mattoa, tilaa se omien mittojen mukaan. Toimitus voi kestää kauemmin, mutta näin et joudu tekemään kompromissia arvokkaan hankinnan kanssa.

✖ Valitse materiaali tilan käyttötarkoituksen mukaan. Eteisen maton pitää kestää kosteutta ja olla helposti puhdistettavissa. Oleskelutiloissa on eniten valinnanvaraa. Aito villamatto hylkii luonnostaan likaa, ja on siksi hyvä valinta koira- tai lapsiperheeseen. Meillä on matalanukkaisia villamattoja myös eteisessä.

✖ Suosi luonnonmateriaaleja, ne ovat kestäviä ja helppo pitää puhtaina. Luonnonmateriaalit tuovat tilaan ajatonta tunnelmaa ja lämpöä.

✖ Mattoja voi sommitella myös rennosti päällekkäin. Tässäkin koolla on väliä: yhdistä mieluummin kaksi isoa mattoa kuin monta pientä, sillä se näyttää helposti hajanaiselta.

✖ Maton värin kanssa voi tehdä tietysti villejä valintoja, mutta jos et halua hullutella, valitse sävy, joka sopii lattian ja huonekalujen väriin. Yksi nyrkkisääntö on, että maton kannattaa olla väriltään eri kuin sohvan, joko vaaleampi tai tummempi. Toisaalta vaalea sohva ja vaalea matto muodostavat pesämäisen harmonian. Monivärisellä matolla saa sidottua kodin eri värejä yhteen, ja voit poimia siitä muuhun sisustukseen tehostesävyjä.

Olen puhunut viime vuosina paljon aikaa ja käyttöä kestävän laadun puolesta. Kertakäyttökulttuuri on kestämätöntä niin ympäristön kuin tuotanto-olosuhteiden puolesta, sillä joku sen hinnan kyllä maksaa, vaikka tuote olisi ostajalle halpa. Hankin itse suurimman osan vaatteistani ja kodin tavaroista käytettynä, mutta secondhandinakaan ei kannata ostaa vain halvan hinnan vuoksi, tai ihankivaa, joka joutaa pois seuraavan karsintavimman iskiessä – olen syyllistynyt molempiin, joten tiedän! Tehdään sen sijaan hankintoja, joita rakastamme ja haluamme käyttää kauan, kuljettaa mukana elämäntilanteesta ja kodista toiseen.

Erityisesti näinä aikoina kannattaa harkita millaisia arvoja tukee hankinnoillaan. Valitsemalla vastuullisesti voi saada aikaan niin paljon hyvää. Poikkeustila vaikuttaa väistämättä kaikkiin yrityksiin, mutta erityisen kovaa se iskee Sera Helsingin kaltaisiin pieniin yrityksiin, joiden toiminta työllistää muutenkin vaikeassa asemassa olevia ihmisiä. Jos teet ostoksia, mieti voisitko tukea vastuullisesti toimivaa yrittäjää.

Siispä loppuun ajankohtainen vinkki: Sera Helsingillä on uutuus, Samu-Jussi Kosken suunnittelema E-1027-matto, joka on saanut inspiraationsa Eileen Grayn suunnittelemasta samannimisestä modernistisesta villasta vuodelta 1929. Matosta saapuu perjantaina 27.3. klo 07 myyntiin pieni erä Hullujen päivien nettisivuille. Hintoja ja kokoja voi kurkata linkin takaa jo ennakkoon.

Kannattaa napata Sera Helsinki seurantaan myös Facebookissa ja Instagramissa, joista löytyy behind the scenes -materiaalia tuotteiden valmistuksesta Etiopiassa.

Mitä tuumaatte – kiinnostaako, tykkäättekö?

Salamarakkaus ~ Gregory Alan Isakov

Uusi salamarakkaus musiikkikentältä: Etelä-Afrikasta Amerikkaan lapsena muuttanut laulaja-lauluntekijä Gregory Alan Isakov ja erityisesti tämä tietty kappale parin vuoden takaa. Olen ollut viime aikoina aika laiska etsimään uutta kuunneltavaa ja niinpä olen tehnyt suurimman osan musiikillisista löydöistäni havahtumalla siihen, että Jarno soittaa jotain todella hyvää ja alan kiljua MIKÄ TÄMÄ ON KERRO HETI. Tästä kappaleesta tiesin kahden sekunnin perusteella, että tulisin rakastamaan sitä.

Isakovin musiikki liikkuu suurimmaksi osaksi banjolla maustetun indien ja folkin maastossa. Caves on ehkä tuotannon raskaammasta päästä, rakastan näitä soundeja, sitä miten pehmeästi kappale vyöryy kuulijan päälle ja täyttää rintakehän, pään ja sydämen ihan kokonaan. Se on peräisin viimeisimmältä albumilta, Evening Machines joka julkaistiin pari vuotta sitten. Hauska kuriositeetti: levy äänitettiin Coloradossa Isakovin maatilalla, jonne hän on rakentanut studion. Jep, muusikko jolla on maatila. Albumin äänitykset hoidettiin yöllä, jotta ne eivät häirinneet maatilatöitä. Levy on samaan aikaan intiimi ja pidättelemätön, rajaton.


☊ GREGORY ALAN ISAKOV ~ CAVES

Jos lämpeät tälle, kannattaa tutustua Spotifyssa Isakovin muuhunkin tuotantoon. Hän on julkaissut yhteensä viisi levyä, ja ennakoin, että lähiviikkoina ennätämme tutustua varsin hyvin niihin kaikkiin.

Pysytään kotona

Yleensä elämme tähän aikaan kevään kiireisimpiä viikkoja, mutta yhtäkkiä ei ole kiire mihinkään. Outoja, valoisia, pitkiksi venyviä päiviä. Illoissa on uudenlainen tunnelma, sama riehakkuus kuin viidentenä joululomapäivänä, kun on vietetty jo vähän liikaa aikaa samojen seinien sisällä.

Pidämme silti kiinni rutiineista, sillä ne luovat turvaa epävarmassa tilanteessa. Itseasiassa on paljon helpompi pitää kiinni rutiineista, kun kalenteri on tyhjentynyt kiireistä. On aikaa ajatella, kuulostella mitä mieli ja keho kaipaa.

Heräämme aamuisin samaan aikaan kuin aina. Mutta normaalisti Jarno veisi kärsimättömän koiran aamukävelylle ja sillä välin minä keittäisin yöpaidassani kahvia, valmistelisin koiran hartaasti odotetun aterian ja avaisin tietokoneen tarkistaakseni päivän aikataulun ja vastatakseni akuuteimpiin sähköposteihin.

Nyt puemme päälle heti herättyämme ja lähdemme yhdessä koiran kanssa lenkille. Kävelemme rivakasti, hiki tulee nopeasti. Välillä hölkkäämme. Kuntoni on surkea, mutta tuntuu silti hyvältä liikkua, saada sydän hakkaamaan ja kohisemaan korvissa. 

Pysymme poissa ihmisten reiteiltä, kiertelemme kaupungin eteläisiä katuja, vaellamme rantoja pitkin. Ensimmäiset kukat ovat työntyneet mullasta Merisatamanrannassa, en tiedä miksi yllätyn, ehkä ajattelin että kevään tulo on pysäytetty poikkeustilan ajaksi. Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta, kalliot ovat rannassa tutuilla paikoillaan, aallot lyövät hiekkarantaan. Meillä on yhä kaikki tämä.

Autiot korttelit keskellä kirkasta arkiaamupäivää näyttävät absurdeilta. Kuin kaikki olisivat yhtäkkiä kadonneet maailmasta. Kierrämme satunnaiset vastaantulijat viiden metrin päässä, hymyilemme anteeksipyytävästi ja he hymyilevät takaisin. Siitä tulee hyvä mieli, tunne siitä että olemme kaikki tässä yhdessä, vaikka fyysisesti olemme kauempana toisistamme kuin koskaan.

Olemme peruneet Lapin reissumme. Tai siirtäneet, sillä lähdemme kyllä sitten kun voimme. Kuka tietää milloin. Toukokuussa? Kesäkuussa? Toivottavasti viimeistään juhannuksena. Mutta kukaan ei tiedä.

Olin tietysti lukenut uutisista, että kotimaan matkailua olisi hyvä välttää, mutta olin ajatellut hajamielisesti, ettei se koskenut meitä. Emme me olleet lähdössä Leville pääsiäislomalle, vaan kakkoskotiimme aloittamaan tämän kesän kunnostusprojekteja ja tekemään töitä. Viettämään siellä ne ainoat viikot, kun meillä oli tänä keväänä mahdollisuus olla siellä. Ei se ole meille matkailua, vaan elämää – vietämme talolla neljänneksen vuodesta ja toivomme tulevaisuudessa voivamme olla siellä vielä enemmän.

Ajattelimme, että käymme Helsingissä tankkaamassa ja ruokakaupassa, ajamme pohjoiseen ilman turhia pysähdyksiä ja pysymme omissa oloissamme lähtemättä talolta mihinkään. Siellä emme näkisi kuukaudessakaan niin montaa ihmistä kuin Punavuoressa yhdellä ainoalla kauppareissulla korttelin päässä sijaitsevaan kauppaan. Emme tapaisi naapureita, edes perheenjäseniä. Jos loputkin työmme peruuntuisivat, voisimme jäädä sinne pidemmäksi aikaa, olla paremmassa eristyksissä kuin kaupungissa olisimme. Jos silti sairastuisimme, emme jäisi kuormittamaan paikallista terveydenhuoltoa, jolla on tarpeeksi tekemistä paikallisväestön hoitamisessa, vaan ajaisimme takaisin Helsinkiin hakeutumaan hoitoon.

Mutta sitten luin lisää uutisia, näin kuvia ihmisistä jotka juhlivat Kallion baareissa ja Lapin hiihtokeskuksissa kuin maailmanlaajuinen pandemia ei koskettaisi juuri heitä lainkaan, tunsin kuvotusta, tunsin itseni typeräksi ja mietin millaisen viestin se välittää, jos lähdemme kesken tällaisen tilanteen ajamaan maan läpi pohjoiseen. Tottakai meillä oli siellä sovittuja töitä ja talven yli kylmänä seisseellä talolla olisi ollut paljon tehtävää, mutta maailmassa peruuntuu nyt paljon isommat asiat kuin meidän työt, meidän raksa.

Me emme ole poikkeusyksilöitä, meidän syyt eivät ole tärkeämpiä tai parempia kuin muiden. Me voimme perua suunnitelmamme, kuten toivottavasti kaikki muutkin tekevät, ja jäädä kotiin odottamaan, että pahin on ohi.

Vaikka emme pelkäisi sairastumista itse, nyt on ajateltava omaa nokkaansa pidemmälle, katsottava kokonaisuutta: terveydenhuollon kantokyky ei kestä, jos sairastumme kaikki yhtäaikaa. Taudin leviämistä ei voi estää, mutta voimme tuntuvasti hidastaa sitä pysymällä kotona ja pitämällä etäisyyttä toisiimme. Näin poikkeustila on nopeammin ohi, kuolleita tulee vähemmän, taloudellinen kriisi lyhenee eikä meidän toivottavasti tarvitse viettää kesäpäiviä sisällä ulkonaliikkumiskiellon takia. Sillä sellainenhan tännekin tulee, jos emme nyt ymmärrä pysyä poissa baareista, hiihtokeskuksista ja ostoskeskusten avajaisista.

JÄÄDÄÄN SIIS KOTIIN, JOS SUINKIN VOIMME!

Pääministerin vetoomus ei koske vain oireilevia, sillä virus leviää myös oireettomana. Se koskee ihan kaikkia. Välttämällä turhaa liikkumista ihmisten ilmoilla suojelemme niin itseämme ja läheisiämme kuin riskiryhmässä olevia ja eturintamassa taistelevia. Niitä, joilla ei ole mahdollisuutta tehdä etätöitä, vaan heitä tarvitaan työpaikoillaan, jotta maailma pyörii kaiken tämän keskellä.

Eturintamassa taistelevat. Puhumme kuin olisimme sodassa ja siltä se tuntuu, kun kuuntelee hallituksen tiedotustilaisuuksia. Valmiuslaki on otettu käyttöön ensimmäisen kerran Suomen historiassa rauhan aikaan.

Ajattelen hoitohenkilökuntaa, joka oli kroonisesti ylikuormittunut jo ennen tätä, opettajia jotka pitävät tihenevän poikkeustilan keskellä oppitunteja lapsille, joiden vanhemmat palvelevat yhteiskunnan tukirakenteita eivätkä voi jäädä kotiin.

Ajattelen omaa hyväosaisuuttani: minun ainoa tehtäväni tässä sodassa on pysyä kotona. Kauniissa, viihtyisässä kodissani, jonka jaan elämäni rakkauden ja pienen koiran kanssa. Mikään tästä ei ole itsestäänselvyys. Minun ei sentään tarvitse olla ihan yksin. Ja toisaalta koti ei ole kaikille perheensä kanssa asuville hyvä tai turvallinen paikka.

Taloudellisesti emme ole pulassa ainakaan muutamaan kuukauteen, selviämme kyllä kukkaron nyörejä kiristämällä ja olen toiveikas sen suhteen, että keksimme jotain palkkatöitä peruuntuneiden tilalle. Mutta mietityttää mitä kaikkea on edessä sitten kun tästä selvitään.

Olen onnellinen siitä, että intuitioni varoitti alkuvuodesta lähtemästä mukaan isoon hankkeeseen. Nyt tuntuu onnenpotkulta sekin, ettei viime vuonna vireillä ollut toinen iso projekti toteutunut. Silloin turhautti, nyt olen kiitollinen siitä ettei elämässä ole kesken mitään kriittistä, ei mitään sellaista mitä ei voisi tavalla tai toisella edistää näissä poikkeusolosuhteissa. Muutenkin oli tarkoitus huhtikuussa lähinnä kirjoittaa ja nyt siihen on mitä optimaalisimmat olosuhteet.

Tuntuu kummalliselta, kun ensi kertaa vuosiin tulevaisuus on näin auki. Emme tiedä mitä tapahtuu ensi viikolla tai ensi kuussa, emme tiedä miten kesäsuunnitelmiin pitäisi suhtautua, kaikki roikkuu nyt ilmassa ja odottaa. Ihmiselle, joka on tottunut organisoimaan ja tuottamaan, tämä on oiva oppitunti siitä, että kaikkea ei voi hallita.

Teemme niitä töitä, joita on jäljellä, ja olemme niistä kiitollisia, sillä toisille ei ole jäänyt sitäkään. Ja samaan aikaan tiedostamme: vaikka kaikki menisi alta, meillä olisi silti enemmän kuin miljoonilla muilla tässä maailmassa. Miten tästä selvitään maissa, joissa elämä on nytkin yhtä selviytymistä?

Olen ollut yllättävän rauhallinen. Olisi kiva sanoa, että se johtuu jostain yllätysvalaistumisesta, mutta veikkaan, että se johtuu stressiä lievittävistä, hormoneita tasapainottavista pillereistä, joita aloin syödä alkuvuodesta. Olen oppinut äidiltäni vahvan taipumuksen katastrofiajatteluun eikä ole kyllä lainkaan tapaistani pysyä tällaisessa tilanteessa näin tyynenä. Olen tottunut sietämään epävarmuutta, mutta onhan tämä tilanne kaikilla tavoilla poikkeuksellinen – olen valvonut öitäni huomattavasti pienemmistäkin huolenaiheista. Hyvä näin. Nautin tästä niin kauan kuin sitä kestää, sillä kuka tietää mitkä ovat tunnelmat kahden viikon tai kuukauden kuluttua.

Somessa tulee vastaan yltiöpositiivisia näkemyksiä: monen mielestä pandemia on odottamaton siunaus, lahja meille kaikille. Sattuu päähän. Eivätkö he ymmärrä miten paljon inhimillistä kärsimystä se on aiheuttanut ja tulee vielä aiheuttamaan? Nyt jo yli kymmenen tuhatta kuollutta, pian satoja tuhansia tai miljoonia, jokainen heistä jonkun isä tai ystävä tai rakastettu. Sitäpaitsi uutiset Venetsian kanaaleihin palanneista joutsenista ja delfiineistä ovat fake news, hattaraa johon kaikki haluavat tällaisena aikana uskoa, koska ihmismieli on rakennettu niin.


You do not have to “make the most” of a global pandemia, netissä luki myös. Siihen oli helpompi samaistua. Et ole huonompi ihminen, jos et pysty näkemään näitä viikkoja hyvinvointiretriittinä ja herää joka aamu reippaana kuntoilemaan ja kehittämään luovuuttasi.

Ymmärrän kaikkia, joita ahdistaa. Se on inhimmillinen reaktio tilanteeseen, jossa kukaan meistä ei ole aiemmin ollut. Mielenterveystalon sivuilta löytyy vinkkejä, jos seinät tuntuvat kaatuvan päälle. Ei jätetä muitakaan oman onnensa nojaan: soita läheisillesi, varsinkin niille jotka ovat kotona yksinään, jotka on lomautettu tai irtisanottu, joiden työt ovat menneet alta, jotka ovat alttiit ahdistukselle ja stressille, jotka pelkäävät oman tai läheistensä terveyden puolesta.

En usko, että tämä on siunaus, mutta ajattelen, että tämä on kaikesta huolimatta myös mahdollisuus. Elämme historiallisia aikoja, maailma on kohdannut ensi kertaa yhteisen vihollisen, jota ei voi ilmastokriisin lailla ignoorata. Ehkä tämä saa meidät vihdoin heräämään, katsomaan asioita uusista näkökulmista ja tekemään yhteistyötä, jotta meillä kaikilla olisi tulevaisuus?

Tämä on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä. Ehkä opimme ajattelemaan miten voimme auttaa muita sen sijaan, että mietimme aina ensin sitä mitä itse saamme irti. Päästämään irti tarpeesta kontrolloida kaikkea. Löytämään iloa asioista, joita aiemmin pidimme itsestäänselvinä. Keskittymään olennaiseen. Ymmärtämään mikä on olennaista.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA