Raikkautta ensinuuhkaisulla

2015-06-21-stellaharasek-laboratorioolfattivo

En ymmärtänyt huonetuoksuja ennen kuin törmäsin tuoksuun, jota ei tarvinnut ymmärtää – se piti vain haistaa. Laboratorio Olfattivon tuoksu on ostettu Sofinahista. Palaan pian asiaan.

Kattojen yllä

Alkukesässä on omaa taikaansa. Joka kerta kun astuu ulos, uusi pensas tai puu on puhjennut täyteen kukkaloistoonsa, tyytyväisenä kuin olisi koko ajan vaan odottanut täydellistä hetkeä. Kaupungissa tapahtuu kaikki yhtäaikaa, joka kulman takana on kemut, kaikkialla törmää tuttuihin. Ihmiset ovat liikkeellä, puhuvat lomistaan, matkoistaan, kasvimaistaan, parvekekukistaan, mökeistään, laiturin rakentamisesta. Ilmassa on odotusta – kesä on alkanut, mutta suurin osa siitä on vielä edessä. Yleisin puheenaihe on milloin ne kauankaivatut helteet saapuvat. Olen päättänyt olla stressaamatta, se kuuma kesä alkaa ihan joka vuosi vasta heinäkuussa.

2015-06-21-stellaharasek-savoy-helsinki-12015-06-21-stellaharasek-savoy-helsinki-142015-06-21-stellaharasek-savoy-helsinki-22015-06-21-stellaharasek-savoy-helsinki-32015-06-21-stellaharasek-savoy-helsinki-42015-06-21-stellaharasek-savoy-helsinki-52015-06-21-stellaharasek-savoy-helsinki-62015-06-21-stellaharasek-savoy-helsinki-72015-06-21-stellaharasek-savoy-helsinki-82015-06-21-stellaharasek-savoy-helsinki-92015-06-21-stellaharasek-savoy-helsinki-10 2015-06-21-stellaharasek-savoy-helsinki-112015-06-21-stellaharasek-savoy-helsinki-132015-06-21-stellaharasek-savoy-helsinki-12

Kuvat ovat Savoyn kattoterassilta. Kävin siellä ensimmäisen kerran elämässäni Hugo Bossin cocktailtilaisuudessa (selittää nuo samat superviileät pokat kaikkien kasvoilla) enkä malttanut olla ottamatta muutamaa kuvaa, koska yrttitarha, näkymä Esplanadin ylle, hyväntuuliset ihmiset ja alkukesän valkea auringonvalo. Alin kuva naurattaa. Tuota harrasta antaumusta jolla kumoan kuohuviinini, takki auki kohti tulevaa, mitä sieltä ikinä tuleekaan.

Kuvat minusta Mikko Rasila & Eeva Kolu

Lempipaidan paluu

Valkoiset hippihuitulat taitavat jäädä tänä kaupunkijuhannuksena kaappiin. Ikivanha bändipaita sen sijaan on just sopiva seuralainen nahkarotsille ja lempifarkuille. Blogia pidempään lukeneet ovat nähneet sen varmasti tuhatkuusisataaviisikymmentäneljä kertaa, mutta ei mahda mitään. Kun olin kolmentoista, Iron Maiden oli paras asia koko maailmankaikkeudessa heti hevosten ja maalaamisen jälkeen. Siltä tuntuu joskus vieläkin, kun Fear Of The Dark tärähtää soimaan. Niitä hevosia ja öljyvärejäkin on usein ikävä.

2015-06-20-stellaharasek-ironmaiden

THIERRY LASRYN AURINKOLASIT TREND OPTICISTA
JUUTTIKASSI ANTON&ANTON
IRON NAHKATAKKI GAUDETESTA
VANHAT FARKUT ZARA
T-PAITA VINTAGE