Kuumat vinkit kaupunkijuhannukseen

Joko olette kaikki juhannuksen vietossa? Kieltäydyin ihanasta mökkimatkasta kavereiden kanssa ja jäin kaupunkiin, koska enemmän kuin mitään muuta haluan juuri nyt kirjoittaa. On ollut kiireinen kevät enkä ole ehtinyt keskittyä kirjoittamiseen kuin jatkuvasti keskeytyvissä pätkissä, joista ei tule kuin kiukkuiseksi. Ajattelin kyllä aamukahvia laiturilla, rantasaunaa, yöuinteja ja soutuveneretkiä, mutta tyhjä koti, kirjoitusrauha ja univelka veivät sittenkin voiton. Ei automatkoja, kauppajonoja, tavaroiden pakkaamista mennessä ja tullessa, hyttysiä hiuksissa. Vain minä, tekstitiedostoni ja kaksi torkkuvaa koiraa. Ja pullo roseeta. On sentään juhannus, keskellä autioitunutta kaupunkiakin.

2015-06-20-stellaharasek-midsummer-12015-06-20-stellaharasek-midsummer-22015-06-20-stellaharasek-midsummer-3

Jos langoilla on muitakin kaupunkiin jääneitä, tässäpä meikäläisen kuumat vinkit urbaanin juhannuksen viettoon. Kaupunkijuhannuksen tarkoitus on olla vaivaton vaihtoehto maalle pakenemiselle, joten kaikkein olennaisinta on pudottaa turhat paineet ja ottaa rennosti. Ei ole pakko suunnitella sadan ruokalajin keskikesän fiestaa, jos ei jaksa. Ei tarvitse olla ohjelmaa joka päivälle. Ehkä sataa, ehkä ei. Ehkä kohtaat tulevan puolisosi unessa, mutta ainakin saat nukkua muutaman yön kunnolla.

2015-06-20-stellaharasek-midsummer-42015-06-20-stellaharasek-midsummer-52015-06-20-stellaharasek-midsummer-6

Jos sataa, juhannusbrunssin voi vallan hyvin kattaa sisälle. Ei haittaa, vaikkei olisi loimulohta, varhaisperunoita, grillattua munakoisoa ja oman kasvimaan yrteistä tehty pesto. Keittiön kaappeja kaivelemalla löytyy varmasti sopivat safkat laiskaan piknikiin. Kaupunkijuhannusta viettävillä on puolellaan myös lähikauppa, joka on mitä luultavimmin auki – jos ei keksi mitään muuta, niin marjat tai kirsikkatomaatit, muutama hyvä juusto ja purnukallinen kirsikkahilloa toimii aina.

2015-06-20-stellaharasek-midsummer-72015-06-20-stellaharasek-midsummer-82015-06-20-stellaharasek-midsummer-9

Kukat kuuluvat juhannukseen. Mitään ei ole menetetty, ellet ehtinyt kukkakauppaan: luonnonkukat ovat tähän aikaan vuodesta kaikkein kauneimmat. Puistoihin istutettuja pioneja ja taloyhtiöiden alppiruusuja ei tietenkään kannata käydä katkomaan, mutta niittykukkia, heiniä ja muuta vihreää voi poimia katujen varsilta ja puistojen laitamilta. Kaikki toimii: yksittäiset korret pienissä maljakoissa, yhdestä sortista koottu iso kimppu tai rento räjähdys, jossa on ihan kaikkea. Ja jos kukat eivät kiinnosta, ketään ei haittaa, että unohdat koko jutun ja keskityt vaikka roseeviiniin.

2015-06-20-stellaharasek-midsummer-102015-06-20-stellaharasek-midsummer-112015-06-20-stellaharasek-midsummer-12

Sopiva soittolista on oikeastaan kaikkein olennaisin onnistuneen kaupunkijuhannuksen kannalta. Varsinkin, jos sattuu olemaan henkilö, jolle musiikki määrittää kaiken ja joka pystyy lietsomaan itsensä musiikin avulla mihin tahansa – hyvään, huonoon tai hysteeriseen – mielentilaan. Kokosin omaani nipun kesäisiä rytmejä ja biittejä, joiden tahtiin voi kirjoittaa, torkkua, hengata parvekkeella katselemassa kaupunkia ja ottaa toisen lasin viiniä. Spotify-käyttäjät voivat halutessaan napata soittolistan myös omaan käyttöönsä. Lisäksi kuuntelen salaa J. Karjalaisen Villejä lupiineja ja ehkä sitä yhtä kappaletta, jossa lauletaan lämpimästä vedestä joka lainehtii. Ja sitten aika paljon vanhaa rokkia ja heviä nyt kun kotona ei ole ketään esittämässä reklamaatioita.

2015-06-20-stellaharasek-midsummer-132015-06-20-stellaharasek-midsummer-142015-06-20-stellaharasek-midsummer-15

Lempeää juhannusta, missä sen vietättekään!

Viikonlopun lempparit

2015-06-20-stellaharasek-midsummer-style

RAITAPAITA SAATU BOOMERANGILTA
FARKKUSHORTSIT KIRPPIS

Kohti keskikesää

Juhannus on täällä! Sen tietää viimeistään siitä, että sataa kuin saavista, koirat pitää kantaa ulos palelemaan ja kämppäkaveri kävelee treeneihin toppatakissa. Naurattaa. Ihmiset päivittelivät kaupassa kelejä, teki mieli sanoa, että tämähän on suomalaisen keskikesän perinnesää! Päivitellään sitten, jos aurinko vahingossa paistaa – sitäkin sattuu. Sateessakin on onneksi puolensa, saa olla hyvällä omatunnolla sisällä ja lukea kirjaa tai mitä nyt huvittaa.

2015-06-19-stellaharasek-photos-12015-06-19-stellaharasek-photos-22015-06-19-stellaharasek-photos-3

Pääsin eilen treeneihin ensimmäisen kerran moneen viikkoon enkä ole hetkeen ollut onnellisempi – tai hengästyneempi. Tuntui siltä kuin elämä olisi ollut kuukauden verran pause-tilassa ja nyt joku olisi painanut vihdoin play-nappulaa. Veri kiertää niin että kohisee, ajatukset ovat kirkkaammat kuin aikoihin. Ehkä viime viikkojen sekava ja seisahtunut energia johtuu pelkästään siitä, etten ole hikoillut tarpeeksi.

2015-06-19-stellaharasek-photos-142015-06-19-stellaharasek-photos-132015-06-19-stellaharasek-photos-6

Puolet kaveripiiristä käy laillani Helsinki Core Trainersilla kohottamassa fyysistä kuntoaan, mutta salille pitäisi ojentaa mitali haiustemme kasvattamisen lisäksi henkisestä hyvinvoinnistamme huolehtimisesta. Kanervalle – valmentajalle, ystävälle – kuuluisi vielä henkilökohtainen pokaali siitä, että hän piiskaa meitä lujasti, mutta lempeydellä. Vielä viides kierros leuanvetoja, takakyykkyjä ja punnerruksia, hän komentaa ja hymyilee niin, ettei tulisi edes mieleen sanoa ei. Vaikka yksi treenikavereistamme aina välillä kiljuukin EN TEE! LÄHEN KOTIIN! (Ei hän kuitenkaan ikinä lähde.)

2015-06-19-stellaharasek-photos-102015-06-19-stellaharasek-photos-8

Kanervalla on koira nimeltä Nella, haltijamainen olento, joka osoittaa tavallisia koiramaisia piirteitä vain leikkiessään kavereidensa kanssa. Kun Juno ja Luna tapasivat Nellan ensimmäistä kertaa, kaikkia osapuolia vähän epäilytti. Ystävyys sai kuitenkin alkunsa kun Luna läppäsi Nellaa tassulla naamaan. Se tarkoittaa mäyräkoiraslangilla, että LEIKI SAATANA. Nella leikki. Nykyisin kolmikko riehuu kuin keskenkasvuinen kakaralauma eikä kukaan ole kuulevinaan, kun pitäisi lähteä kotiin. Valikoiva kuulo näyttää yhdistävän koiria koosta, luonteesta ja rodusta riippumatta.

2015-06-19-stellaharasek-photos-112015-06-19-stellaharasek-photos-122015-06-19-stellaharasek-photos-7

Kotimatkalla kymmenen aikaan oli vielä valoisaa. Sumu oli vallannut rannan ja kaupungin eteläiset kadut, hanhet puolet puistoista. Kuvista löytyy myös salajänis, en nähnyt sitä kun otin kuvaa, se loikki kohti rantaa minkä käpälistään pääsi. Hanhet lehahtivat lentoon sen perässä kun näkivät kanssamme kulkevat uljaat metsästyskoirat. Turhaan pakenivat, koirat olivat märkiä ja kärttyisiä eivätkä kiskoneet kanadanhanhien vuoksi vaan kohti kotia ja viltillä varustettua igluaan.

2015-06-19-stellaharasek-photos-52015-06-19-stellaharasek-photos-4

Nappasin kuvan vanhasta herrasta, joka tulee usein vastaan koiransa kanssa. Silmät kastuvat melkein joka kerta. Mies on aina kaksin koiransa kanssa, corgi köpöttelee yhtä hitaasti kuin omistajansa, pysähtyy nuuhkimaan kukkia ja kadunkulmia. Mies odottelee kelloaan vilkuilematta, ei ole ilmeisesti ollut pitkään aikaan kiire mihinkään. Joskus ajattelen isoisiäni, joita en koskaan tavannut. Joskus koiraa, joka vanhenee isäntänsä rinnalla.