Hmm, ehkä sittenkin sananen säästä. MITÄ OVAT NÄMÄ RAEKUUROT KESKELLÄ TOUKOKUUTA? En tiedä enkä aio jäädä ottamaan selvää. Mikko ja Eeva loikkasivat eilen lentokoneeseen, minä ja poikaystävä painelemme tänään perässä. Pitkä viikonloppu Istanbulissa huuhtokoon remonttipölyn päästä – ja kaupunkiin on sitäpaitsi luvattu kaksikymmentäviisi astetta ja aurinkoista. Kelpaa.
Mikko ja Rimowa raekuuron keskellä. Ei kuulemma harmittanut lähteä.
Muistikirja-addikti ilmoittautuu. Varsinaista päiväkirjaa en ole kirjoittanut enää vuosiin, mutta muistikirja minulla on jokaiselle maailmankaikkeuden aiheelle. Kirjaan niihin haja-ajatuksia ja huomioita, nimiä ja osoitteita, ideoita, paikkoja ja päähänpistoja – kaiken mitä en halua unohtaa, sillä pääni on seula, jossa ei pysy mikään paria minuuttia pidempään. Ja joskus piirtelen, tai kuten ystävä sanoo, suttaan. Mitään mainittavaa järjestelmällisyyttä muistikirjoista on turha etsiä, en usko että kukaan muu saa niistä edes selvää kuin minä. Enkä aina minäkään – olen löytänyt itseni useammin kuin kerran lähikaupan hyllyjen välistä tiiraamassa tiheään täytetystä lapusta mitähän olen mahtanut omaan ostoslistaani kirjoittaa.
Kuvat ovat Khao Lakista, lähes autiolta rannalta, jossa sai kirjoitella kaikessa rauhassa kenenkään keskeyttämättä. Taannoiselta Thaimaan matkalta otetut kuvat ja tehdyt muistiinpanot on nyt pikkuhiljaa purettu kaiken muutto- ja raksakaaoksen ohessa. Osan säästän tulevaan lehtijuttuun, loput tihkuvat lähiviikkoina blogiin. Trooppisten tunnelmien tarjoama terapia kelpaa ainakin kirjoittajalle itselleen toukokuisen kesänodotuksen keskelle… En edes aloita tuosta säästä, en.
Rakastan Moleskinen kalentereita ja muistikirjoja, mutta käytän kyllä muitakin. Olennaista on, että kirja tuntuu hyvältä kädessä ja houkuttaa tyhjillä sivuillaan – tavallinen ruutuvihko olisi turhan arkinen ja liian arvokkaan näköiseen kirjaan ei uskaltaisi kirjoittaa. Tämänhetkinen lempimuistikirjani on saatu Tikausta. Käsintehdyllä kirjasella on mattamusta kansi ja leveä kuminauha, jolla kirjan saa suljettua. Se on osoittautunut yllättävän tärkeäksi ominaisuudeksi ihmiselle, joka säilyttää muistikirjojensa sivujen välissä lippuja, lappusia, kortteja ja lehdistä repäistyjä kuvia. Kerran löysin palaverissa muistikirjani välistä käyttämättömän kakkapussin. Koiranomistajan elämä on yhtä eleganssin juhlaa.
HOPEINEN RANNEKORU VINTAGELÖYTÖ
MUISTIKIRJA JA PUUTERINVÄRINEN VILLAHUIVI SAATU TIKAUSTA
THIERRY LASRYN AURINKOLASIT TREND OPTICISTA
KUVIOLLINEN KAFTAANI LÖYTÖ MATKALTA
NAHKALAUKKU COS
Kyllä mäyräkoira tietää mikä on sen paikka maailmassa.
