Ei sillä, että jaksaisin keikistellä viidentoista sentin koroissa arkisin muutenkaan, mutta mukavuudenhaluni on tärähtänyt aivan uusiin mittakaavoihin. Sää ei osaa päättää mitä haluaa olla ja vaihtelee vuorokauden sisällä paukkupakkasista ja lumimyräköistä nollakelin sulattamiin loskalammikkoihin. Parasta kun ei aseta itselleen liikaa esteettisiä vaatimuksia, vaan tyytyy siihen, että selviää paikasta toiseen kuivana, lämpimänä ja ennen muuta yhtenä kappaleena. Haaveilen nimittäin vakavissani nastojen asentamisesta kaikkien kenkieni pohjaan. Te, jotka kävellette pääkallokeleilläkin korkeissa koroissa – kuinka teette sen?!
Vuosia vanha takki kuuluu niihin vaatekappaleisiin a) joihin ei vaan kyllästy ja b) joista joku hihkaisee OI MISTÄ TUO ON yhä joka kerran kun puen sen päälle. Siinä on hyvä leikkaus, joka onnistuu selittämättömällä tavalla taikomaan olemukseeni vähän ryhtiä silloinkin kun olen nukkunut kahdeksan tunnin sijaan kolme ja siirtänyt tukanpesua kuivasampoolla jo toisen kerran. Jumalille kiitos, että on olemassa sellaisia takkeja!
Coat – Andy Warhol For Pepe Jeans
Cashmere beanie – COS
Trainers – adidas originals XZ Flux*
Tights – Wolford Velvet Deluxe 66
Leather skirt – Munderingskompagniet from Sofinah Shop
College shirt – Urban A*
*received as a gift
