Yksi lempiasioistani talvessa on merisavu: hetki, kun lämpötila putoaa pakkasen puolelle ja leudon syksyn jäljiltä vielä lämmin meri höyryää hetken ennen kuin jäätyy. Aallot pysähtyvät astettain: ensin sieltä, sitten tuolta. Ohuenohut jää ritisee ja natisee ja minun sula sydämeni natisee mukana.

Kuvat ovat aamulta parin päivän takaa. Oli kahdeksantoista astetta pakkasta, aurinko oli juuri ja juuri jaksanut hilautua horisontin takaa, mutta loisti kaikessa laiskuudessaan sitäkin kirkkaammin. Koko kaupunki kimmelsi kullan ja jään sävyissä. Oli niin kaunista, että tein ainoan asian, jonka keksin: kipitin kotiin hakemaan kameran, varustin itseni vielä yhdellä villakerroksella ja palasin rantaan ottamaan kuvia. Laineet liikkuivat vielä jäälauttojen välissä ja olisivat seuraavaan aamuun mennessä jäätyneet, jos pakkanen olisi pysynyt yllä.

Tuo sumuinen saari ensimmäisissä otoksissa on Suomenlinna, kuvattuna Kauppatorin suunnalta. Saarella asuva ystävä oli ottanut kuvia samaiselta aamulta ennen kuin aurinko nousi – kannattaa kurkata.

On vaikea vihata talvea, kun kerran tajuaa, että se voi näyttää tältä. Sivuutetaan tällä kertaa se, miten hölmöltä näyttää nainen, kun hän kääriytyy kelsiin päästä varpaisiin.

Photos of me by Mikko Rasila