Taisin jo kertoa, että Kapteeninkadulla asuu pinkki lohikäärme. Tässä hän ja ministi maaninen omistajansa. Uskallakin unohtua kirjasi sivuille silloin kun lohikäärmeen on lennettävä. Toisinsanoen noin 483 295 kertaa vuorokaudessa. Useammin kuin kerran olen herännyt siihen, että malttamaton mäyräkoira tuuppaa lohikäärmeen suoraan naamaan.
THROW IT DAMMIT.
☊ DEPECHE MODE – SWEETEST PERFECTION
Ajantajuni on tehnyt taas tepposiaan. Mielestäni Mikko nappasi nämä kuvat ihan pari päivää sitten, mutta ruudun läpi huokuvasta lämmöstä päätellen siitä on jo tovi. Ei se mitään, kesävaatteet eivät nimittäin ole osaltani vielä lakanneet kiinnostelemasta – lähden ylihuomenna reissuun ja veikkaan, että samaiset vaatekappaleet päätyvät matkalaukkuun.
Dieselilta saamistani Eazee-farkuista tuli kesän aikana suorannaiset suosikkipöksyt ennen muuta monikäyttöisyytensä ansiosta. Rennosti repsottavat farkut todistetusti toimivat niin saaressa vaelluskenkien ja villapaitojen kaverina kuin kaupungin kaduilla yhdistettynä siroihin korkokenkiin ja kapeaolkaimiseen silkkitoppiin. Farkkujen laskettu haara ja käärityt lahkeet tekevät kokonaisuudesta huolettoman, tarkoitus kun ei ole näyttää siltä että on keskellä päivää kompastunut ulos yökerhosta.
Kuviin on päätynyt monta muutakin suosikkiasiaa. Nuo sataan kertaan nähdyt korot. Ranskalaiset aurinkolasit, joiden läpi maailma näyttää aina siltä kuin ilta-aurinko paistaisi katujen välistä. Pieni nahkainen laukku, melkeinpä kukkaro, jolla on metalliketju. Minulla on pahana tapana kantaa mukanani juuri niin paljon tavaraa kuin laukkuuni mahtuu – siksi on hyvä, että omistan myös pikkulaukun, johon ei mahdu oikeastaan mitään muuta kuin muutama kolikko ja kotiavaimet.
The boyfriend jeans (Eazee) were a gift from Diesel. The black top is from Zara, sunglasses by Thierry Lasry from Trend Optic. Leather bag Filippa K, shoes by COS.
Photos by Mikko Rasila
☊ THE CURE – SPEAK MY LANGUAGE
Sinne se viikonloppu taas sujahti. Aamulla oli pöllämystynyt olo kuin yksi vuorokausi olisi unohtunut välistä. Perjantaina naputin tietokonetta aamuvarhaisesta iltamyöhäiseen saakka, kahvimuki vaihtui tosin iltapäivän mittaan viinilasiksi. Mutta lauantaina oli juhlat!
Juhlin viisastumistani ystävien seurassa, Café Balzacissa, josta on viime aikoina tullut vahingossa yksi lempipaikoistani. Pikkuravintola on piilotettu keskelle kuplivinta Punavuorta: Fasaanilinnan sisäpihalle tarvitsee vain horjahtaa Iso Robalta, mutta sattumalta sinne ei eksy.
Juhlakoristeiden virkaa toimittivat valosarjat, jotka poikaystävä ripusti ravintolan kattoon ja ikkunaan. Olen tullut tulokseen, että paljon muuta ei tarvita. En silti pahastunut, kun lempitarjoilijamme Samuli kaivoi paperipussista sylillisen kukkia ja levitti ne pöydille. Samuli taitaa vähän lelliä minua ja ystäviäni.
Paikalle saapui niin moni lempi-ihminen, että menin laskuissa sekaisin. Pieni paikka natisi liitoksistaan ja ihmiset istuivat sylikkäin. Samuli kantoi pöytään grillattuja kasviksia ja hummusta, appelsiinivoilla maustettuja ahvenfileitä, pastaa ja chilissä paistettuja rapuja. Vadit kaavittiin tyhjiksi. En usko, että nälkä yllätti ketään vielä sunnuntainakaan.
Kiitos kaukoviisaalle keittiölle siitä, että viini ei loppunut ja kiitos vieraille, jos luette. Kyllä kerran vuodessa kannattaa juhlia syntymäänsä, kun on niin monta huipputyyppiä, joiden kanssa kilistää.
☊ MOTORHOMES – INTO THE NIGHT