Stella Harasek
Stella Harasek ~

Paluu Australiaan

32

✖ VICTORIA, AUSTRALIA

Parasta tänä vuonna: menimme naimisiin loppukesänä. Alkusyksystä juhlimme pienesti ja ihanasti lähimpien ystävien kesken. Molemmat päivät ovat olleet elämäni onnellisimpia päiviä, eikä juhlahumu vielä tähän lopu, sillä häämatka on vasta edessä! Lähdemme reissuun 1. tammikuuta eikä kukaan taida yllättyä määränpäästämme. Kävimme Australiassa pari vuotta sitten – se oli ensimmäinen kerta kun palasin aikuisena lapsuuteni maisemiin – enkä olisi ollenkaan halunnut tulla takaisin. Siitä saakka on ollut selvää, että palaamme sinne heti kun tulee mahdollisuus, ja se on nyt. Olisin mieluummin viettänyt perillä kolme kuukautta kolmen viikon sijaan, mutta ehkä ensi kerralla (tai ehkä emme tule seuraavalla kerralla takaisin ollenkaan).

Sen verran on tiedossa, että lennämme Melbourneen ja vietämme ensimmäiset päivät siellä, mutta siitä eteenpäin on kaikki vielä auki. Onko ehdotuksia, suosituksia, ideoita? Viimeksi ajoimme The Great Ocean Roadin läpi ja seikkailimme pitkin Victoriaa. Nyt ehkä jotain muuta, mutta mitä?

PHOTOS FROM AUSTRALIA A FEW YEARS AGO BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Avatar
Anna Piiroinen ~

Tahmeaa tofua ja rapeita vihanneksia

6

Joka vuosi sama juttu. Joulukuu juoksee kuin vauhko eläin, nielee päiviä, kuristaa viikot maanantain ja sunnuntain väliin sykäyksittäin eteneviksi kiireryppäiksi. Koko maailma on saatava valmiiksi ennen joulua!

Vaikka säästynkin matkan ansiosta tänä vuonna varsinaiselta joulun laittamiselta ja lahjojen perässä juoksemiselta, niin painekattilafiilis on tallella. Minusta marraskuu ei ole se pahin, joulukuu on.

Ja pimeys. On päiviä, jolloin valo ei nouse lainkaan. Seison keskellä päivää marketin parkkipaikalla kauppakassien venyttämin käsivarsin ja käännän kasvoni tihkusadetta pudottelevaa taivasta kohden. Kaikki on tasaisen harmaata, mikään ei läpäise teräskantta, vaikka kuinka siristelen silmiäni. Tiedän, että jos vain lähtisin sitkeästi kävelemään pitkin Bellevuen rantatietä, alkaisin pian nähdä sävyjä. Hiekka ja kaislat loistaisivat hopeaisina, meri olisi paikoin vihreä, paikoin lasinkirkas. Joutsenet loistaisivat tummuudessa kuin lamput. En kuitenkaan ehdi edes kotikadun päähän tähyilemään vaahtopäitä ennen kuin pimeys on taas nielaissut kaiken.

Kylmässä ja pimeässä tekisi mieli tunkea itseensä lähinnä vain kookospalloja, mutta juuri siksi ajattelin jakaa tämän reseptin, joka on kuin maukas lupaus uudesta, valoisasta vuodesta. Minusta 2020 näyttää ja kuulostaa niin hauskalta, ja se on niin kiva kirjoittaa hyvällä kynällä, että vuodesta on pakko tulla loistava.

Löysin omasta marketistani maapähkinävoipurkin, joka oli rouheaa, luomua, sokeritonta ja himalajansuolalla maustettua. Kuulosti hyvältä kaupalta. Kastiketta voi ja kannattaa tehdä reilumminkin, se säilyy pari päivää jääkaapissa, jos siis syömiseltä säilyy. Ylipäätänsä teen kaikkea aina paljon, pilkon vihanneksiakin kuin joku hullu jänis. En ole kovan ruoanlaittajan maineestani huolimatta mitenkään innokas kokkaamaan ihan joka päivä, tekemällä paljon kerralla jää aikaa muullekin. Ja tämä esimerkiksi on niin hyvää, että sitä syö ilokseen useammankin kerran!

✖ TAHMEAA TOFUA JA RAPEITA VIHANNEKSIA ✖

Kastike
Reilun desin verran maapähkinävoita
Loraus seesamiöljyä
Loraus soijaa (minulla oli gluteenitonta)
Loraus riisiviinietikkaa
Chilihiutaleita
Vähän hunajaa
Pari isoa valkosipulinkynttä, hakkeluksena
Lusikallinen inkivääritahnaa purkista tai tuoretta inkivääriä raastettuna
Vettä

Muut ainekset
Maustamatonta tofua
Vihanneksia makusi mukaan, ainakin kurkkua ja retiisejä.
Ituja
Avokadoja
Seesaminsiemeniä tai suolapähkinöitä
Thaibasilikaa tai korianteria
Lime

Tee ensin kastike tofulle sekoittamalla kaikki ainekset yhteen. Olen nähnyt version, jossa sekoittaminen tehtiin jollakin sähkövempeleellä, mutta minusta se on turhanpäiväistä. Lusikka riittää vallan hyvin. Laimenna kastiketta lopuksi vedellä sopivan koostumuksen saavuttamiseksi. Ja sopiva koostumushan on kaikkea paksun tahnan ja juoksevan, helposti kaadettavan väliltä, ihan miten itse haluat.

Siirry leikkuulaudan ääreen. Katselen aina dokumentteja samalla kun pistelen vihanneksia silpuksi, jostain syystä haluan aina väkisin tehdä vähintään kahta asiaa yhtä aikaa. Leikkaa viipaleiksi esimerkiksi kurkkua (silloin kun olen touhukkammillani, kaavin pikkulusikalla siemenet pois ja leikkaan kurkusta ohuen ohuita kuunsirppejä), retiisejä ja porkkanoita. Viipaloi avokado ja vetele kuorimaveitsellä kesäkurpitsasta ihania kiehkuroita salaattipediksi. Rakastan ituja, ne tuovat annokseen vielä yhden rouskuvan elementin lisää.

Pilko sopiva määrä tofua nopan kokoisiksi kuutioiksi. Paista tofukuutioille ensin itsekseen vähän ruskeaa pintaa ja lisää sitten muutama ruokalusikallinen kastiketta pannulle. Kierittele tofuja kastikkeessa, kunnes tofut ovat syntisen tahmeita ja pinta alkaa rapeutua.

Kokoa annokset laittamalla lautasen tai kulhon pohjalle kesäkurpitsasuikaleita, joko raakana tai kevyesti lämmitettynä. Kierrä kulhon tai lautasen reunalle vihanneksia ja ituja kauniiksi, erivärisiksi lohkoiksi ja nosta kuumat, tahmeat tofut keskelle. Ripottele pinnalle paahdettuja seesaminsiemeniä tai pähkinöitä ja lisää halutessasi vähän kastiketta. Pieni roiskaus limenmehua ei tee hallaa, viimeistely tapahtuu vaikkapa tuoksuvalla thaibasilikalla.

Jos jätät hunajan pois, resepti on vegaaninen.

Vannon, että tahmean tofun jälkeen mielikin on valoisampi!

PHOTOS BY ANNA PIIROINEN

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Joulukuun yksinkertaisia iloja

6

Kaupallinen yhteistyö Gateau

Pimeys se vaan syvenee, mutta joulu on onneksi jo kulman takana. Aloitan aina kaikki joulu-aiheiset jutut kertomalla kuinka minähän en ole sitten mikään jouluilija, mutta ehkä minusta on sittenkin salavaivihkaa kuoriutunut minipieni jouluharrastaja. Olen nimittäin löytänyt itseni viime päivinä useammankin jouluisen ilon ääreltä: pieniä ja yksinkertaisia asioita, jotka tuovat valoa ja hyvää mieltä joululomaa edeltäviin viikkoihin.

Joulukukista iloa pimeisiin päiviin.

Hain lempikukkakaupastani Inbloomista joulukukkasen, pitkän tummanpunaisen amarylliksen, joka aukoo terälehtiään verkkaiseen tahtiin. Siirtelen häntä fiiliksen mukaan pöydiltä ikkunalaudoille. Häntä ei tunnu siirtely hetkauttavan. Nappasin mukaan myös kimpun punaisia tulppaaneja, jotka aukesivat aivan mielettömän hienoksi kukkaräjähdykseksi! Täytyy vilauttaa kuva niistäkin. En muista milloin olisin viimeksi hankkinut punaisia tulppaaneja, mutta nehän ovat superkauniit.

Aamukahvi kynttilänvalossa.

Ei se auta kuin kääntää voitoksi ne asiat, joita ei voi muuttaa. Kun on kerran pimeää ympäri vuorokauden, otetaan siitä kaikki irti: olen sytyttänyt kynttilät ja tuikut heti aamulla ja juonut kahvin kynttilöiden valaisemassa aamuhämärässä. Tekisi mieli hakea joulupyhiksi muutama vaaleanvihreä kynttilä Bulevardilla sijaitsevasta Nougatista, näin niitä siellä tovi sitten ja ihastuin haalistuneen salvian sävyyn.

Astetta jouluisempi leipä.

Saaristolaisleipä on ympärivuotinen herkkumme, mutta joulukuussa sitä voi mielestäni syödä ihan joka päivä. Artesaanileipomo Gateaun saaristolaisleipä on tumma, maltaisen makea ja turhankin koukuttava. Sörnäisissä käsinleivottu leipä säilyy hyvänä pitkään, mutta sitä emme ole juuri päässeet testaamaan, sillä pistelemme leivän poskeen helposti parissa päivässä.

Rakastan saaristolaisleipää ihan sellaisenaan hyvän voin kanssa, mutta mikään ei voita kunnon joululeipää, johon on lastattu sitruunalla ja mädillä höystettyä kylmäsavulohta tai skagen röraa eli katkarapuja majoneesi-ranskankermaseoksessa. Jarno onnistui nappaamaan tänään lähikaupan kalatiskiltä viimeiset muikunmädit, tiedän millä herkuttelemme seuraavat päivät.

Gateaun saaristolaisleipä on muuten maidoton ja skagen rörä on helppo tehdä ranskankerman sijaan kauraversioon, jos haluaa nauttia herkusta ilman maitotuotteita. Tsekkaa myös Gateaun leipäkalenterista kylmäsavuporkkanan, sienisalaatin ja muutaman muun herkun ohje – kaikki oivallisia vaihtoehtoja saaristoleivän kaveriksi ja kivoja ideoita joulupöytään. Taidamme testata ainakin sienisalaattia.

Jouluinen soittolista takaa tunnelman.

Kokosin omaksi ja teidän iloksi Spotify-soittolistaan melkein viiden tunnin verran jouluista tai jouluun sopivaa kappaletta. Tunnelmallinen lista on melko indievetoinen, paljon Sufjan Stevensia ja Hellsongsia, ruotsalaista yhtyettä joka vetää akustisia versioita vanhoista hevikappaleista. Rakastan yhä neljän talven takaista suosikkibiisiäni, se soi paljon silloin kun vietimme Jarnon kanssa ensimmäistä yhteistä jouluamme ja unohduimme ystäviemme huvitukseksi (ja ajoittaiseksi ärtymykseksi) jonnekin tuijottelemaan toisiamme silmiin silloin kun olisi pitänyt tehdä sinappikastiketta tai koristella kuusi.

✖ Klikkaa tästä soittolista auki ✖ 

Mitähän muuta vielä keksisi? Joulukuusta emme aio tänä vuonna hankkia, mutta ehkä minun ja ex-kämppikseni Mikon lanseerama jouluoksa voisi tehdä paluun! Kenties ensi jouluna vuokraamme kuusen, aivan mahtava keksintö.

PHOTOS BY STELLA HARASEK