Märkänä maanantaiaamuna on helppo tajuta miksi ihmiset ovat kesäisin energisempiä. Auringonvalo saa ajatukset liikkeelle, mutta harmaassa hämärässä on huomattavasti vaikeampi herätä. Takana on kahdeksan tunnit unet kun kello soi seitsemältä, mutta sisäinen kello väittää kivenkovaan, että on yö.
Tänä aamuna sisäinen kelloni oli tosin varma myös siitä, että on sunnuntai. Tarvittiin kalenterin ja kämppäkaverin äänienemmistö ennen kuin ymmärsin olevani väärässä. Mikä kylmä herätys todellisuuteen.
Kiireetön aamupala auttaa onneksi asiaa. Saa nuokkua lempimukinsa äärellä, muistella rauhassa arkielämän perusasioita kuten kuka on ja mitä pitää tehdä. Kuuluin aiemmin niihin, jotka kumoavat kofeiinipitoisen aamiaisen seisten ja syövät päivän ensimmäisen aterian aikaisintaan lounaalla. Olen yrittänyt opettaa itseni siitä pois, sillä päivästä tulee usein samanlainen kuin aamusta. Toivon elämääni lisää rauhallisia aamuja, päiviä ja viikkoja – kiireisiä ja kaaottisia on ollut enemmän kuin kylliksi.
Arkiaamupala saa olla simppeli. Vaikka voileipä tai paistettu kananmuna. Tai molemmat, pinottuna päällekkäin. Alakerran kaupasta löysin minulle uuden jugurttimerkin, otin senkin kokeiluun. Aurinkoa alkuviikkoonne!
