Kohtuus toki kaikessa, mutta kyllä joutilaisuus tekee ihmiselle ihmeitä. Kun ainakin yhtenä päivänä viikossa saa herätä ilman herätyskelloa, lorvia aamiaispöydässä pitkälle lounasajan ohi, ajelehtia kaupungilla ilman teekupillista kummempia suunnitelmia ja kävellä lähikaupan glögihyllyn kautta kotiin kun tulee väsy ja vilu, kaikessa on taas jotain järkeä.
Kiireettöminä päivinä ehtii kaikenlaista: esimerkiksi olla se rasittava henkilö, joka pysäyttää kaduilla ventovieraiden koiranpentuja, tai miettiä tärkeitä asioita kuten käyttääkö Robert Smith kotonaan verkkareita ja villasukkia kuten me muut kuolevaiset. Haluan uskoa, että The Curen nokkamiehelläkin on ihana tavallinen elämä, keittiön tiskialtaaseen työnnettyjä tiskejä, avaimet hukassa, eteisessä vuosi sitten palanut hehkulamppu, jonka on kolmetoista kertaa luvannut vaihtaa.
Olen salaisissa tutkimuksissani tullut tulokseen, että parhaat asiat piilevät arjessa ja sen armollisessa epätäydellisyydessä. Päänsisäinen puristus helpottaa kun päästää irti kontrollista ja käsityksistä siitä miten maapallon pitäisi pyöriä radallaan. Maailma ei tule tänään valmiiksi, parempi antaa olla ja keskittyä asioihin, jotka ovat totta nyt. Tykkään syyssateen kastelemista kaduista jotka höyryävät kylmässä ja siitä, kuinka tärkeän näköisinä raitiovaunut kolisevat kulman takana. Iloitsen seuralaisesta, joka muistaa sateenvarjon jonka minä aina unohdan, ja lähikauppiaasta, joka jakaa mielipiteeni siitä mikä on ainoa oikea glögi. Huomenna laadin tuleville päiville toimintasuunnitelmia ja todo-listoja, kerään hujan hajan heitetyt vaatekappaleet ja maksan laskut. Mutta juuri nyt on mäyräkoira, sen lämmin maha johon puhaltaa ja pakosuunnitelma sitä varten, kun mahan omistaja saa raivarit.
Viikon uutiset siis ovat, että pipot on kaivettu kaapista, kalentereihin on ruksittu lisää päiviä, joina ei tarvitse tehdä mitään, ja koko alkavan talven kestävä glögikausi on virallisesti korkattu. Ennen kuin ehditte kysyä kerron, että ainoa oikea glögi löytyy Marlin lasipullosta: juodaan vahvana, ilman mausteita, poikkeuksena punaviini, jos kaapissa on. Mitä muuta sitä ihminen tähän marraskuuhun tarvitsee? Korkeintaan paksumman talvitakin, ehkä tänä vuonna olisi vihdoin sen aika.
Things are looking up after a few long weeks filled with work and worries. All I need for winter is a cashmere hat, some time to spend doing nothing and a few bottles of mulled wine.
