Toiset meistä ovat viettäneet torstainsa tipahtamalla melkein sängystä kun herätyskello soi seitsemältä, ahtautumalla nahkahameeseen ennen kuin silmät olivat edes auki ja kipittämällä koroissa kaupungin halki toivoen, että edustusneule tuli puettua oikein- eikä nurinpäin päälle. Stella – todellisuus 0 – 6. Alan epäillä, että meillä on jotain olennaista opittavaa mäyräkoirilta.
How to spend a rainy day. For instant improvement, add Ben & Jerry’s.
Yksi Ullanlinnassa asumisen parhaista puolista on, että joka korttelista löytyy vähintään yksi viihtyisä paikka, jonka nurkkaan voi mennä tietokone kainalossa tekemään töitä lounaan äärellä. Kuluneina kuukausina on tullut kulutettua niin KOM-ravintolan penkkejä, Lungin sohvia kuin Sikalan tuoleja. Yksi suosikeistani on Four Seasons, Kapteeninkadun ja Tehtaankadun kulmassa sijaitseva pieni ranskalainen rafla.
Tarjolla on joka päivä lasagnen ja erilaisten salaattien lisäksi muutama eri lounasvaihtoehto, ei onneksi liian monta, etteivät neurootikon piuhat mene solmuun. Sopivan suppealla listalla ehdottomasti tärkeintä on tiramisu, joka on parasta mitä tässä kaupungissa voi neljällä eurolla saada. Optimistista kyllä, Kapteeninkadulle katetut terassipöydät ovat yhä käytössä, mutta voin kyllä kertoa etten ole enää ihan viime viikkoina istuskellut ulkona lounaalle poiketessani. Jännä juttu, että kaatosade ja mereltä viheltävä viima eivät ole vedonneet meikäläiseen ihan samalla tavalla kuin lempeät ja lämpimät alkusyksyn päivät, mutta ilmeisesti joku siellä varjon alla värjöttelee, kun pöydät kannetaan aamusta toiseen yhä kadulle.
Kuulun niihin kummajaisiin (siis onhan meitä muitakin?) jotka keskittyvät työhönsä parhaiten, kun ympärillä on vähän elämää. Toimiston tai kodin täydellisessä hiljaisuudessa alkavat äkkiä seinät kaatua niskaan, naputtelen sormia pöytään ja kuuntelen huminaa. Keskellä puheensorinaa, kolinaa ja kadulta kantautuvia ääniä on jostain syystä helpompaa uppoutua sähköpostin syövereihin ja taklata tehtävälistoja kuulokkeet korvilla. Jos ei muuta, se tarjoaa ainakin toimivan tekosyyn syödä neljän euron tiramisu melkein joka viikko päivä.
Aikataulut solmussa ja sormi suussa. Aina ei voi voittaa, mutta ainakin ruoka on hyvää.
Random fact of the day: tiramisù is italian for “pick me up”. Four Seasons, a small french lunch restaurant on Kapteeninkatu, makes a killer tiramisu that’s almost better than sex. Just “almost” because when people say “better than sex” they clearly aren’t having the right kind of sex. Enough said.
Sorry, no photos of the tiramisu. No time to take photos of something you have to fight your lunch date for.
Photos by Dorit Salutskij
Kämppäkaverini on koukussa pohjoismaiseen sarjaan, joka on kuulemma pelottavinta mitä on. Siitä en tiedä, olen jyrkästi kieltäytynyt ottamasta osaa tähän residenssissä vallitsevaan pakkomielteeseen. Vieläkin on eläviä, suorastaan vivahteikkaita traumoja jokaisesta sitten syntymäni nähdystä jännäristä ja kauhuleffasta – äiti oli oikeassa, ei olisi pitänyt hiipiä nukkumaanmenoajan jälkeen takaisin olohuoneeseen sohvan taakse kurkkimaan dekkareita, joiden ääreen isä oli nukahtanut. Derrick. Hrrr. Vieläkin tulee kylmät väreet pelkästään Horst Tappertin äänestä.
(Mitä?! Derrick oli pelottava. Hiljaa siellä.)
Myönnetään silti: ilta toisensa jälkeen naapurihuoneesta kantautuva tunnuskappale on alkanut hiipiä ihon alle. Mutta sama se. En silti aio katsoa Siltaa.
Song of the night.