Stella Harasek
Stella Harasek ~

Kesäretki antiikkipäiville

4

Seuraa menovinkki maan eteläosissa liikkuville! Fiskarsin antiikkipäivät ovat alkaneet ja palvelevat antiikin ja vintagen ystäviä sunnuntaihin asti. Vajaan kymmenen kilometrin päässä järjestetään tismalleen samaan aikaan Billnäsin perinne- ja antiikkipäivät, joten viisas varaa retkeen koko päivän ja kiertää tietysti molemmat.

Fiskars ja Billnäs ovat kansallisromanttisessa vehreydessä uinuvia kuvankauniita ruukkikyliä, joista löytyy antiikkipäivien lisäksi kesäkahviloita, taidenäyttelyitä, käsityöläisten pajoja ja pihakirppiksiä. Kuten hiustemme pituudesta voi tarkkasilmäinen päätellä, nämä kuvat ovat viimekesäiseltä retkeltämme – ja naputan taas pakussa, sillä olemme paraikaa matkalla takaisin apajille! Katsotaan ehdimmekö tällä retkellä myös Fiskars Village Art & Design Biennaleen, mutta se on auki syyskuuhun saakka, joten sen suhteen ei ole kiirettä.

Billnäsin perinne- ja antiikkipäivillä tarjonta tuntuu painottuvan modernismin ajan estetiikkaan 20-luvusta 70-luvulle, Fiskarsista löytyy enemmän 1700- ja 1800-luvun antiikkia, taidetta ja harvinaisuuksia. Perinteiseen kirppistunnelmaankin pääsee, sillä Fiskarsin varsinaisen tapahtumapaikan edustalla on valtava määrä kirppiskojuja, joissa myydään kaikkea mahdollista vanhaa ja kaunista. Hinnat ovat osin suolaisemmat kuin keskivertokirppiksellä, mutta tavarat on myös kuratoitu tarkoin – täällä ei tarvitse etsiä jotain kiinnostavaa pakasterasioiden ja linttaan astuttujen lenkkareiden joukosta (siinäkin on toki oma viehätyksensä).

Retkellä viihtyy, vaikkei olisi liikkeellä ostohousut jalassa. Lomatunnelma alkaa jo Fiskarsiin johtavalla tiheän metsän reunustamalla tiellä ja antiikkipäivillä on paljon katseltavaa – siellä voi kierrellä kuin näyttelyssä, imeä itseensä inspiraatiota ja ideoita ja pysähtyä välille viinilasilliselle. Billnäsin ruukki on jo itsessään näkemisen arvoinen, hengästyttävän hieno paikka jolla on 400-vuotinen historia. Suurin osa postauksen kuvista on otettu juurikin sieltä, Isosta pajasta joka on tapahtuma-aikaan täynnä myyjiä.

Törmäsimme Fiskarsissa Helsinki Secondhandin Janiin, mikä ei ehkä ollut aivan tavaton yllätys ottaen huomioon, että Korkeavuorenkadulla toimiva antiikkikauppa on tietysti antiikkipäivillä myymässä aarteita. Monet kauppiaat ovat pitkin kevättä säästelleet parhaita löytöjään juuri antiikkipäiviä varten.

Vietimme viime kesänä alueella koko päivän, kiertelimme ja tutkimme, juttelimme myyjien kanssa ja vertailimme löytöjämme muiden vieraiden kanssa. Antiikkipäivillä vallitsee just niin leppoisa tunnelma, että se houkuttelee hölöttämään tuntemattomille. Monilla on koiria mukanaan ja yleensä niitä kaikkia saa silittää.

Kävimme lopuksi vielä syömässä ja lähdimme ajelemaan takaisin Helsinkiin kun päivä oli jo taittumassa heinäkuiseksi illaksi. Tuntui kuin olisimme olleet pidemmälläkin lomalla. Bongaa ylläolevasta kuvasta pörröinen peurapylly! Hän loikkelehti paluumatkalla edestämme metsään, ennätin juuri napata pakun ikkunasta kuvan.

PS. Löysimme viimevuotisilta antiikkipäiviltä työhuonettamme kaunistavat mustat 20-luvun kirjakaapit, jotka vilahtavat mm. näissä kuvissa.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Postikortteja Provinssista

12

✖ SEINÄJOKI, ETELÄ-POHJANMAA

Kirjoitan tätä pakussa matkalla takaisin Helsinkiin. Takana on viikonloppu Provinssissa – ensimmäisen kerran vuosiin! Ensimmäisen kerran taisin olla Provinsissa joskus teininä. En muista siitä mitään. En vitsaile, minulla on ehkä varhaisdementia. Siitä on niin pitkä aika, että se tuntuu eri elämältä. Epäilemättä join liikaa halpaa valkoviiniä ja riehuin liian kireissä pillifarkuissa muiden teinien joukossa jonkun hevibändin yleisössä.

Seuraavan Provinssi-retkeni muistan, se oli opiskeluvuosieni puolivälin tienoilla. Saimme jollain köykäisellä tekosyyllä lainattua festariretkeä varten taidekoulun pakun, jossa nukuimme festareiden leirintäalueella. Pakussa oli kyllä hyvä nukkua, varmasti parempi kuin teltoissa, joissa oli raporttien mukaan sinä kesänä yhtä aikaa kuumaa, märkää ja helvetisti hyttysiä. Ajaminen sen sijaan oli vähän hasardia. Se oli lähinnä leffapuolen opiskelijoiden käytössä ja olin leffatuotannoissa ollut sen verran mukana, että tunsin pakun erityisominaisuudet, kuten esimerkiksi sen, etteivät etuovet aina auenneet ja silloin piti kiivetä sisään takakautta penkkien yli. Kerran tuli myös ajettua pakulla käsijarru pohjassa Tampereelta Poriin. Ei siitä sen enempää.

Varhaisperunoita ruohosipuliaiolilla. Jumalten ruokaa.

Levy-yhtiövuosina Provinssi oli jokakesäisen festarityöputken avaus: artistipromoa tekevien tiedottajien tehtävä oli hoitaa festareilla levy-yhtiön kansainvälisten artistien haastattelu- ja kuvausrumba kaikkine miljoonine lennosta muuttuvine yksityiskohtineen. Työ vaati organisointikyvyn lisäksi hyvät kengät ja lehmän hermot. Tuntui, että niinä vuosina Provinssissa satoi aina: pakkasimme työkavereiden kanssa firman auton takakonttiin kumppareita ja hyttysmyrkkyä ja olimme onnellisia hotellihuoneistamme ja passeistamme, joilla vältti ryysiksen ja pääsi liikkumaan festivaalin huoltoreittejä pitkin.

Mieleen on jäänyt moni Provinssi-keikka, kuten vuosituhannen alussa Seinäjoella soittanut David Bowie, joka lumosi yleisön raukealla esityksellään täydellisenä sunnuntaipäivänä. Se jäi Bowien viimeiseksi Suomen keikaksi. Iggy Popin ja David Bowien yhdessä kirjoittama China Girl on yksi maailman hienoimmista kappaleista kumman tahansa esittämänä, Bowien veto kumisi palleassa asti. Keikan jälkeen näin yleisön joukossa ensi kertaa tutun muusikon, josta tuli myöhemmin poikaystäväni.

Toinen unohtumaton: The Ark silloin kun he olivat parhaimmillaan ja Ola Salon silmäkulmissa oli vähintään kilo glitteriä ja It Takes a Fool to Remaine Sane täytti teltan kollektiivisella euforialla.

Do, do, do what you wanna do
Don’t think twice, do what you have to do
Do, do, do, do, let your heart decide
What you have to do
That’s all there is to find

Eniten jäi aikoinaan harmittamaan Patti Smithin keikka, jonka missasin jonkun reissun takia vuonna 2007 – mutta onneksi ei tarvitse harmitella enää, sillä olen nähnyt Pattin sittemmin sekä Ruisrockissa että viime vuonna Flow´ssa. Okei, Danzigin Provinssi-keikka kaivelee vähän vielä, vaikka se oli silminnäkijöiden mukaan umpisurkea. Kaikessa kauheudessaankin Danzigia ympäröi jokin kummallinen taika, joka saa Dirty Black Summerin kuulostamaan uudelleen ja uudelleen ihan sairaan hyvältä.

Tänä vuonna ei tarvittu kumppareita eikä hyttysmyrkkyä. Mietin hetken olenko ollenkaan samoilla festareilla kuin aiemmilla kerroilla, mutta kyllä se sama alue oli, sama pikkuinen Seinäjoki jonka festarit saavat sekaisin joka kesä. Aurinko paistoi perjantaina pilvettömältä taivaalta, lauantainakin ojenteli säteitään pilvien ja tiheiden puiden välistä. Olimme varanneet hotellihuoneen läheltä festarialuetta, tietysti olisi voinut nukkua pakussakin. Suihku on kuitenkin kiva, vaikkei sitä lopulta edes käyttäisi.

Agendalla oli töitä, mutta vapaa-aikaakin jäi: haahuilimme festarialueella, kävimme syömässä (kaikkea terveellistäkin olisi ollut, mutta ranut, hampurilaiset ja Bonelessin friteerattu kukkakaali kiinnostivat eniten) ja törmäilimme tuttuihin. Jarno löysi hotellin pihalta lapsuudenkavereitaan, pohjanmaalainen kuin on. Isänsä näköä tullut kuulemma vuosien varrella.

Ja pyörimme tietysti keikoilla! Ulkomaiset vieraat eivät tänä vuonna niin puhutelleet, viikonloppu oli kotimaisten juhlaa. Vesalan Tequila soi kun odotimme loossikyytiä veden yli. Oli hauska nähdä pitkästä aikaa CMX, angstisten Lappi-teinivuosien suosikkini, joka tuli myöhemmin enemmän kuin tutuksi myös musiikkialan kautta. Kävimme fiilistelemässä Apulantaa ja Tonyn violetteja glitterverkkareita. Ellinooran karisma teki vaikutuksen, en tiennyt artistista mitään etukäteen! Anna Puu oli upea itsensä ja soitti suosikkibiisini Tarvin vielä yhden yön aikaa, joka on ihana yhdistelmä kaihoa ja diskoa.

Viikonlopun paras: multitalentti-muusikko-tuottaja Jori Sjöroos, joka tekee tällä hetkellä kokeilevaa teknoa ja riehui lavalla yksinään. Mahtava! Teltta jäi melko tyhjäksi, Flow’ssa hän olisi vetänyt saman tilan helposti täyteen. Harmittamaan jäi Iisa, joka soitti niin myöhään etten jaksanut enää pitää silmiä auki (keski-ikä vai vanhuus, en osaa päättää) ja Vesta, jonka aloittaessa viimeisen päivän iltana pakkasimme jo pakua lähtöä varten. Kuuntelimme siis Turvallista sotaa paluumatkalla, paku rämisi alla kuten vuosia aiemmin, myös tällä kerralla avasin ilmastoinnin puutteessa ikkunan. Lasketaan sekin osaksi elämystä.

Kiitos Seinäjoki, seuraavaan kertaan!

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Stella Harasek
Stella Harasek ~

✖ Kesäkuun kootut

8

Jahas, on kesäkuun viimeinen eli tutuksi tulleen kuukausikatsauksen aika! Kuluneen kuukauden aikana seuraavat viisi asiaa ovat juhannuksen ja Priden ohella olleet erityisen ajankohtaisia.

✖ Huoli (ja huojennus) pienistä koirista. Mäykyt kävivät eläinlääkärissä rutiinitarkastuksessa ja ilmeni, että molemmat ovat akuutin leikkauksen tarpeessa – toisella on lohjennut takahammas, joka pitää poistaa, ja toiselta löytyi nisäkasvain, mikä olikin vähän ikävämpi juttu. Kärvistelin useamman viikon hirveiden kauhukuvien vallassa, mutta onneksi eläinsairaalassa selvisi, että kasvain ei ollut tehnyt etäpesäkkeitä ja hoidoksi riitti kasvaimen poisto ja koiran sterilointi, joka tehtiin samalla nukutuksella. Typykkä viettää nyt toipilaspäiviä lepäillen ja parannellen leikkaushaavojaan trikoosukassaan. Sisko odottelee omaa hammasleikkaustaan, joka koittaa ensi kuun puolella. Kun mäykkyjen saikuista on selvitty, palaamme pohjoiseen viettämään lomapäiviä. Siskosten sairaslomia on huomattavasti helpompi valvoa kaupunkiolosuhteissa kuin Lapissa, jossa he ovat tottuneet riehumaan vapaana ulkona jokaisen valveillaolohetkensä.

✖ Henkinen jumitus. Viime viikkoja on leimannut ennen muuta huoli, enkä ole muutenkaan ollut yhtäkkiä hektiseksi muuttuneen loppukevään jäljiltä ihan täysin voimissani. Ennen juhannusta alkaneesta kesäflunssasta on jäljellä väsymys ja rasittava köhä, ja tuntuu, että happi ei kulje eikä pää toimi. Kirjoittaminen on vaikeaa, keskittymiskyky kateissa. Olen hoitanut oloani aikuismaisesti kiukuttelemalla, syömällä roskaruokaa ja lukemalla tai selaamalla somea öisin nukkumisen sijaan. Ehkä olisin nyt kypsä kokeilemaan jotain toista lähestymistapaa? Itsetehty ruoka ja unirytmi kiinnostaa, samoin kevyt liikunta, joka saisi veren kiertämään. Ja paluu aamusivujen pariin! Olen varma, että se on nopein tapa saada ummehtuneet ajatukset liikkeelle.

Kuvassa vilahtava suklaa ei ole aiemmin mainitsemani roskaruoka. Suklaa on jumalten lahja maailmalle.

✖ Kaupunkikodin sisustaminen. Remonttimme on vihdoin valmis ja se tarkoittaa, että pahvilaatikkoelämä on ohi! Olemme kuukausien kiihkeän odotuksen jälkeen päässeet pistämään tavaroita oikeille paikoilleen, toisten kohdalla miettimään mikä se oikea paikka kullekin on. Siis sisustamaan. Tuntuu kummalliselta, mutta alan innostua. Valaistuksessa on vielä vähän pohtimista ja taulut nojailevat missä sattuu. Pari hankintaa on vielä tehtävä, kuten pyöreä peili eteiseen (näköhavaintoja messinkireunaisesta vintagepeilistä otetaan ilolla vastaan), keittiöön sopiva matto ja niitä valaisimia, jotka eivät tunnu juuri tällä hetkellä erityisen akuuteilta, mutta veikkaan, että viimeistään syksyllä nekin alkavat kiinnostaa.

✖ Kivojen asioiden suunnittelu. Tämäkin ehkä liittyy tuohon henkisen jumituksen karkottamiseen. Olen alkanut listailla pieniä asioita, joista tulee hyvä mieli ja joita haluaisin tehdä. Ensi viikolla on antiikkimarkkinat, ehkä sinne peilinmetsästykseen? Haluaisin myös viettää päivän jossain rannalla – en voi uskoa että on jo kesäkuun loppu enkä ole ehtinyt vielä kertaakaan takavuosien päivystyspaikalleni, rantakalliolle. Ystäviäkin olisi kiva nähdä nyt kun olemme Helsingissä.

Sinänsä tämä pieni apatia on ihan hassua, koska meillähän oli juuri ihana juhannus Lapissa, tulimme hetki sitten kivalta työreissulta Etelä-Pohjanmaalle ja tosi moni asia on tällä hetkellä hyvin. Mutta sellaista se on, elämä ei ole mustavalkoista eikä tarjoile vain yhtä tunnetta kerrallaan.

Juuri nyt kaikkein paras mieli tulee toipilaskoiran halailusta ja siitä, että se tulee kuntoon ja pääsee riehumaan keppiensä kanssa ihan pian.

✖ Semiloma. Alunperin ajattelimme lomailla koko heinäkuun, mutta kalenteriin on tipahdellut sitten kuitenkin muutamia töitä, jotka haluamme taloudellisista syistä tehdä. Työpäiviä ei pitäisi kertyä ihan mahdottoman monta eivätkä ne ole edes hirveän kiireisiä, joten olen päättänyt suhtautua heinäkuuhun semilomana: nukutaan pitkään, tehdään työt leppoisaan tahtiin ja suljetaan tietokone heti kun hommat on tehty.

Miten teidän kesäkuu on sujunut?

PHOTOS BY STELLA HARASEK