Kiss it all goodbye

Maanantai-illan miniviineillä on tapana toisinaan eskaloitua esimerkiksi kahdenkympin kuohuviinipullollisiksi salaisessa kulmakantiksessamme. Paikka on tunnettu ystäväpiirin keskuudessa halvan skumpan lisäksi siitä, että siellä soi aina (AINA) Bon Jovi. Mutta viime maanantaina tiskin takana olikin joku muu, joka jyrkästi ilmoitti sanoutuvansa irti Bon Jovista. Kaiuttimista raikasi sen sijaan The Curen vuonna 1992 julkaistu Wish, joka on sattumalta yksi kaikkeuden hienoimmista levyistä. Harvaa albumia olen kuunnellut niin paljon kuin sitä, kuljettanut rintalastan alla mukana osoitteesta ja elämänvaiheesta toiseen. Pidän sen kohoavasta kaaresta, tunnelmasta joka Curelle tyypilliseen tapaan tihenee kunnes sitä voisi viipaloida veitsellä.

Lempikappaleeni löytyy levyn keskeltä. Sen ensimmäinen lause on yksi niistä harvoista lyriikkapätkistä, jonka voisin hakata musteella ihooni: it’s a perfect day for letting go. Se sopii niin monella tavalla niin moneen tilanteeseen, tulee usein mieleen silloin kun ajatukset painavat liikaa päässä ja alkavat kuristaa kurkkua. Let go, anna mennä, päästä irti kaikesta mitä et enää tarvitse.

Kappaleen sanat avautuvat vähän uudella tavalla joka kerta kun ne kuulee. Pakko rakastaa Robert Smithin maniaa ja tapaa, jolla näihin lauseisiin on kudottu samaan aikaan sekä kaikesta irtipäästämisen ilo että suru.

Kick out the gloom, kick out the blues
tear out the pages with all the bad news
pull down the mirrors and pull down the walls
tear up the stairs and tear up the floors
oh just burn down the house
burn down the street
turn everything red and the beat is complete
with the sound of your world
going up in fire
it’s a perfect day to throw back your head
and kiss it all goodbye

THE CURE – DOING THE UNSTUCK

Mixin’ The Colors

Tyylin saralla kiinnostaa juuri nyt: harmaa pellava, hennot puuterisävyt ja viileät vaaleanpunaiset, isot sormukset ja säihketossut. Ja vanhat lempivaatteet, jotka tuntuvat hyvältä, omalta ja ajankohtaisilta sesongista riippumatta – kuten tuo miesten pellavatakki, jota laahaan mukana vuosi toisensa jälkeen. Hmm… Kuulostaa kovin tutulta listalta. Mutta miksi suotta keksiä pyörä uudestaan?

2016-07-05-stellaharasek-onthestreet-12016-07-05-stellaharasek-onthestreet-22016-07-05-stellaharasek-onthestreet-32016-07-05-stellaharasek-onthestreet-42016-07-05-stellaharasek-onthestreet-52016-07-05-stellaharasek-onthestreet-62016-07-05-stellaharasek-onthestreet-72016-07-05-stellaharasek-onthestreet-8

SECOND FEMALEN HAME* & STYLESNOBIN KENGÄT* DOTS
OUR LEGACYN MIESTEN VILLATAKKI BEAM STORE
AURINKOLASIT RAY-BAN
PELLAVATOPPI KIRPPIS
KIVISORMUS KREIKASTA
*SAATU

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

IGGY POP – MIXIN’ THE COLORS

Takaisin kartalle

Oho! Tällä tontilla on näemmä pidetty tahaton tauko, kun merkillinen ilmiö nimeltä elämä on niellyt kaiken ajan ja energian. Palataanpa päiväjärjestykseen, sillä asiaa on niin paljon etten edes tiedä mistä aloittaa. Ehkä viime viikonlopusta, sillä täysin suunnittelemattomasta juhannuksesta tuli kuin tulikin ihana. Miten alkaakin vaikuttaa siltä, että suunnittelemattomuus johtaa useimmiten pelkästään positiivisiin yllätyksiin?

2016-06-28-stellaharasek-midsummer-012016-06-28-stellaharasek-midsummer-022016-06-28-stellaharasek-midsummer-03

Juhannus: kokonaisen viikonlopun verran tyhjiä tunteja ja kaupunki, joka oli kokonaan meidän. Autioituneissa kaduissa on aivan omaa taikaansa. Kuljeskelimme koirien kanssa ihmetellen kaikkialle levinnyttä kiireettömyyttä. Haimme kahvit mukaan Roban kulmassa sijaitsevasta kioskista, koska se oli ainoa paikka, joka oli auki. Tykkään siitä tosin muutenkin: siihen tiivistyy jotain, jonka tunnistan englanninkielisistä maista, tietty häpeilemätön keinotekoisuus, vakuumiin pakattujen välipalojen ja juustoisen listapopin maailma. Se on samalla tuulahdus lapsuudesta, siitä kun kävimme isän kanssa salaa 7-Elevenissa ja toimme hippiäitini järkytykseksi kotiin pakastejuustokakun. Kaiken kotonatehdyn luomuruoan keskellä en tiennyt mitään parempaa kuin frozen cheese cake. Anteeksi äiti.

2016-06-28-stellaharasek-midsummer-042016-06-28-stellaharasek-midsummer-052016-06-28-stellaharasek-midsummer-06

Perjantaina kävimme tanssimassa ystävien kanssa. Kuudes linja oli pullollaan kaupunkiin jääneitä juhlijoita, ainakin puolella oli kukkaseppele päässään. Oli kuohuviinipullo, suomi-iskelmäkimara ja kun olimme tanssineet tarpeeksi, juhannusjatkot. Teimme porukalla pizzan: pitkätukka pyöräytti taikinan ja tomaattikastikkeen, me muut kasasimme tärkeinä täytteet pohjan päälle. Odotimme nälkäisinä uunin edessä, että pizza olisi valmis. Kun pelti oli putsattu viimeistäkin murusta myöten, aamu oli alkanut jo sarastaa ja kaupungin oli vallannut sakea sumu. Vieraat lähtivät nukkumaan, me päätimme pukea koirille pannat ja painella rantaan valokuvaamaan. Ensin minä nukahdin sohvalle. Kun hetkeä myöhemmin heräsin välitorkuista virkistyneenä ja valmiina maailmanvalloitukseen, löysin sohvan toisesta päästä onnelliseen uneen vajonneen miehen, molemmissa kainaloissa nukkuva koira. Kello näytti kuutta, sumu liikkui tyhjillä kaduilla. Suljin parvekkeen oven ennen kuin se hiipi sisään.

2016-06-28-stellaharasek-midsummer-072016-06-28-stellaharasek-midsummer-082016-06-28-stellaharasek-midsummer-09

Lauantain vietimme vaakatasossa leffamaratonin edessä. Joskus se on parasta mitä voi tehdä. Oli sipsejä, vissypullo eikä kiire mihinkään. Koirat rakastavat sohvapäiviä yli kaiken, osaavat ottaa niistä aivan kaiken irti. Iltapäivän tärkein ohjelmanumero on kyljen kääntäminen. Jossain vaiheessa voi kellahtaa selälleen ja odottaa, että joku tajuaa rapsuttaa mahaa.

2016-06-28-stellaharasek-midsummer-102016-06-28-stellaharasek-midsummer-112016-06-28-stellaharasek-midsummer-12

Seuraavana aamuna pakkasimme koirat, viltit ja eväät, ja lähdimme viettämään juhannussunnuntaita saareen – nämä kuvat ovat sieltä. Onneksi kaupunkijuhannuksenkin keskellä pääsee tuulettamaan päätään avomeren ääreen. Saaressakaan ei ollut muita kuin me ja hanhilauma, joka paistatteli päivää kallioilla. Ne eivät olleet pätkääkään kiinnostuneita Luna-koirasta, joka manasi niitä – toki turvallisen matkan päästä, sillä hanhet ovat hulluja eikä Luna-koira ole tyhmä. Juno keskittyi manaamaan lähinnä sipsinmurusia suuhunsa. Sai mansikan, kelpasi sekin.

2016-06-28-stellaharasek-midsummer-132016-06-28-stellaharasek-midsummer-14

PHOTOS BY STELLA HARASEK
PICS OF ME BY JARNO JUSSILA