Heinäkuun helteeseen ~ Harvest Love

Musiikkivinkki perjantaihin! Australialainen laulaja-lauluntekijä ja multi-instrumentalisti Tash Sultana tekee ihanaa musiikkia, joka sulaa kesäpäivään kuin jäätelö sormiin. Hän sai ensimmäisen kitaran lahjaksi isoisältään kolmen vuoden vastaanottavaisessa iässä ja loppu onkin historiaa. Rakastan tämän just julkaistun uuden sinkun livevedon säröistä kitarasoundia ja raukeaa tunnelmaa – ja onhan tuo ääni aivan uskomaton! Jos kolahtaa sinnekin niin kannattaa pitää nimi mielessä, sillä naisen debyyttialbumi Flow State julkaistaan elokuun lopussa.


☊ TASH SULTANA – HARVEST LOVE

Hello Punavuori

Seuraa ensimmäiset kuvat uudesta kodista! Instagramia seuraavat tietävätkin, että Ullanlinna vaihtui Punavuoreen. Uudet kulmat ovat vilkkaammat kuin vanhat ja vähän jännitin etukäteen pitäisikö raitiovaunujen kolina hereillä öisin ja ahdistaisiko olla kaiken keskellä heti ulko-ovesta astuttuaan. Ihan suotta mietin – olin jo rakastunut siinä vaiheessa kun seisoimme laatikkomeren keskellä ja mietimme mistä lähtisimme liikkeelle.

Makuuhuone ennen kuin kannoimme sinne sänkyä tai laatikoita. Ei näytä tällä hetkellä yhtään näin seesteiseltä.

Muuttosamppanja Jarnon ja Outin kanssa! Koska aina tulee vähän yllätyksenä, että se muutto hoitui sittenkin.

Uuden kodin sijainti on itseasiassa aika täydellinen: lähimpään puistoon on sama matka kuin keskelle vilkkainta vilinää. Raitiovaunujen kolina kuuluu, jos kuuntelee. Usein kuuntelen, jätämme ikkunan auki jopa yöksi – olen yllättänyt itseni nauttimalla tunteesta, että elämä on niin lähellä. Silti tuntuu, että asuntoa ympäröi näkymätön kupla, joka suojelee meitä, luo pehmeän seinän meidän ja maailman väliin. Koti on vielä täysi kaaos, mutta olen siellä silti rauhallisempi kuin olen ollut kuukausiin, olen alkanut jopa nukkua pitkästä aikaa kokonaisia yöunia. Se on onni, josta tiedän vasta nyt herättyäni koko kevään ja tähänastisen kesän viimeistään aamuviideltä.

Asunto tulvii valoa: työhuoneeseen ja makuuhuoneeseen tulee aamuaurinko, koira on yleensä siirtynyt aurinkolänttiin jatkamaan uniaan siinä vaiheessa kun me heräämme. Olohuoneeseen ja keittiöön osuu ilta-aurinko sakenevaa hämärää halkovina juovina. Keittiön pöydän äärellä on istuttu jo ensimmäiset illat ystävien kanssa, vieraiden kutsuminen on nopein tapa tehdä kodista koti.

Tunnen ihmisiä, joille on melko lailla sama missä ja miten asuvat, kunhan neliöhinta ja kulkuyhteydet ovat kohdallaan ja kylpyhuoneessa on paikka pesukoneelle. En ole ikinä kuulunut heihin. Koti, sen lähiympäristö ja sijainti on aina ollut minulle jotenkin supertärkeä. Ei sillä tavoin, että alueen pitäisi olla hieno tai asunnon tietynlainen, vaan siten, että paikka tuntuisi tavalla tai toisella omalta. Olen maksanut ilolla enemmän siitä, että saan asua ympäristössä, joka ruokkii sielua, ja tinkinyt mieluummin muusta.

Rempseästä kaaoksesta löytyy oman kodin ja työhuoneen tavaroiden lisäksi Jarnon studioon ja mökkiprojektiin menevää kamaa – vielä kun ehtisi viedä ne pois jaloista. En olekaan vielä kertonut mökkiprojektista blogin puolella, palaan siihen pian.

Olen asunut toki kaikenlaisissa paikoissa, joskus kotini on ollut kuvankaunis mutta kadut ympärillä levottomat, joskus taas ympäristö on hurmannut niin että olen antanut anteeksi kaikki asunnon puutteet. Olen ollut onnekas, lähes jokainen osoite on tuntunut omalta, sellaiselta että sinne on mielellään palannut päivän päätteeksi. Jopa se alle yhdeksäntoistaneliöinen muovimattoinen yksiö, johon ei mahtunut muuta kuin sänky ja johon oli kesäisin paistua, sillä aurinko paistoi sisään koko päivän – mutta siinä oli melkein koko seinän kokoinen ikkuna josta näki kattojen yli ja sisäpihalta pääsi puikkelehtimaan kaupungin parhaan kirjadivarin takaovesta sisään.

Asuin pitkään kämppäkavereina hyvän ystäväni kanssa ja tämä onkin nyt ensimmäinen koti, johon varsinaisesti muutan Jarnon kanssa. Olemme ehtineet asua yhdessä jo pari vuotta, mutta tuntui silti juhlalliselta kantaa ensimmäistä kertaa muuttolaatikoita molemmille uuteen ja virallisesti yhteiseen osoitteeseen. Sillä on väliä: kenenkään ei tarvitse antaa tilaa tai ottaa paikkaa jostain olemassaolevasta järjestyksestä, vaan uuteen kotiin rakennetaan yhdessä elämä arkirutiineineen ja kaapin paikkoineen.

Koti on vielä kesken, niin keskeneräinen ettei mitään edes kannata laittaa liian ajatuksella vielä paikoilleen, koska ihan kohta alkaa remontti ja kaikkea pitää kuitenkin vielä siirtää, pakata pois tai suojata. Silti se on jo koti, ihan oikea sellainen, elävä ja hengittävä, sisäänsä sulkeva. Suojasatama Punavuoren keskellä.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Kesän suosikkivarusteet

Moro maanantai-iltaan! Tutkailin tässä säätiedotusta, joka näyttää lämpöä koko alkavan viikon edestä. Täydellistä, sillä ajattelin muutto- ja remppatohinoista huolimatta viettää tällä viikolla vähän aikaa myös ulkona. Kokosin listan tämänhetkisistä kesäsuosikeistani, joista jotkut ovat uusia, toiset jo vanhoja tuttuja. Osa on saatu blogin kautta, ne merkkasin tähdellä*.

Patinoituneella puulla koristettu messinkirengas on kirppikseltä eurolla poimittu vintagelöytö ja tuo kesäpukeutumiseen tuulahduksen 70-lukua. Tämänhetkinen suosikkiasuni on sandaalit, simppeli musta spagettiolkaiminen silkkimekko ja tämä rengas. Jos on viileää, vedän silkkimekon päälle jonkun villapaidan. Yksinkertaiset asiat kiehtovat nyt kun pää vilisee monimutkaisia suunnitelmia.

Kesän lempituoksu* on Atelier Colognen Orange Sanguine, jonka sain postissa sen jälkeen kun olin käynyt nuuhkimassa uuden sarjan tuoksuja – kiitos yllätyslahjasta! Se oli ehdoton suosikkini, paahteinen kesäpäivä suljettuna pulloon: italialaista veriappelsiinia, jasmiinia ja santelipuuta. Tekee mieli matkustaa Caprille ja viettää loma uikkarissa ja hellehatussa lukien kirjoja jossain salaisessa rantapoukamassa.

Kaikki merkin tuoksut ovat sitruspohjaisia, mistä menin aluksi vähän sekaisin, koska rakastan kaikkea sitruksista. Tuoksuja on saatavilla Suomessa ainakin Stockalla ja niitä kannattaa mennä tuoksuttelemaan ajan kanssa, koska valikoima on laaja.

Merkillä on ihana tarina: sen perustivat Sylvie Ganter ja Christophe Cervasel, jotka yhteinen työpaikka New Yorkissa toi yhteen. Ensin oli yhteinen unelma tuoksumerkistä, joka ammentaisi legendaarisisten Eau de Cologne -tuoksujen eleganssista ja raikkaudesta, sitten syntyi rakkaus ja lopulta yhteinen yritys nimeltä Atelier Cologne.

Helppo ja huoleton verkkokassi on paras kesäkassi. Okei, se on myös hivenen epäkäytännöllinen, koska pikkutavarat putoilevat helposti sen läpi. Verkkokassit ovatkin omiaan kauppakassiksi tai ylimääräiseksi roudauskassiksi, jossa kirppislöydöt, kirjastokirjat tai uikkarit ja pyyhe kulkevat kotiin.

Verkkokasseja saa melkein joka paikasta, mutta jos haluaa panostaa autenttiseen ja alkuperäiseen, Iso Roobertinkadulla sijaitseva pikkuputiikki nimeltä Anne’s Past & Present myy klassisia verkkokasseja, joita on valmistettu samanlaisina jo kauan: ranskalainen Filt on tehnyt näitä kasseja vuodesta 1860 saakka, nykyiset tehdään luomupuuvillasta (oma kassini* on Filtin). Tanskalainen Orskov puolestaan on valmistanut kassejaan vuodesta 1953 ja heidän valikoimista löytyy mm. puuterinvärinen versio. Annen kaupassa kannattaa muutenkin piipahtaa, sieltä löytyy kaikkea kaunista vinkeästä keramiikasta vintagetavaroihin ja ranskalaisiin puutarhakalusteisiin.

Ruksi kalenteriin: nyt on vihdoin löytynyt luonnonkosmetiikan rintamalta täydellinen kasvoille tarkoitettu aurinkovoide! Yksi tuote, toistan, yksi tuote, joka tarjoaa riittävän suojan auringolta, kosteuttaa ja tasoittaa ihon sävyä niin ettei sen jälkeen tarvitse enää mitään meikkiä. Lisäksi se tuoksuu hyvältä, levittyy silkkisesti ja jättää ihon hehkuvaksi ilman liiallista kiiltoa – voiko muuta enää toivoa?

Mádaran Plant Stem Cell Age-Defying Face Sunscreen SPF 30 on kevyesti sävyttävä ja ihoa tasoittava aurinkosuoja* ikääntyvälle iholle. Saan joka kesä työni puolesta kokeiluun tukun erilaisia aurinkotuotteita ja tämä on yksi niistä harvoista, jonka ostan takuulla itse sen jälkeen kun testipakkaus on tyhjentynyt. Tästä löytyy muuten myös vartalolle tarkoitettu versio, oiva sekin.

Tämänkesäiset lempisandaalit ovat Samujin. Ostin ne kirppikseltä naiselta, jolle ne olivat pienet ja tunsin itseni hetken ajan tuhkimoksi, sillä minun jalkoihini ne solahtivat täydellisesti. Konjakinruskea nahka on kesäklassikko eli sopii kaikkeen. Suomen kesä on liian lyhyt kenkäkriiseihin.

Minua riivasi joskus pakkomielle olla kesäisin ruskeaksi paahtunut jumalatar ja vietin jokaisen liikenevän hetken lähimmässä aurinkoläntissä. Olen viime vuosina päässyt pahimman yli, koska kuumalla on itseasiassa aika kivaa hengata varjossa ja päivetyksen saa purkistakin ilman auringossa olemisen riskejä. Säärille levitän useimmiten pelkkää öljyä, se riittää tuomaan kevyen rusketuksen esiin. Havaijilaisen Mahalon Vacation Glow -vartalo- ja hiusöljy* on Naturellesta ja suosikkini jo parin vuoden takaa: kullanhohtoinen öljy tuoksuu onnelta ja taikoo lomatunnelmaa kalpeisiinkin kinttuihin. Loput voi sipaista kämmenistä hiusten latvoihin (ja olla siis sittenkin vähän jumalatar).

Frency & Mercuryn aurinkolasit* ovat Trend Opticin kesän valikoimista. Liukuvärjätyt linssit saavat harmaatkin päivät näyttämään 70-luvun polaroid-valokuvalta. Rakastan niiden siroutta ja keveyttä ja sitä kuinka ne onnistuvat jotenkin tekemään kaikista sinnepäin kyhätyistä asuista kokonaiset. Sellaiset aurinkolasit ovat ehdottomasti parhaat, eikä näitä tarvitse edes riisua auringonlaskun jälkeen.

PHOTOS BY STELLA HARASEK