Varaslähtö kevään juhlakauteen

Kaupallisessa yhteistyössä Sokos ja Asennemedia

Kevät alkaa olla täällä ja juhlasesonki sen mukana! Vappu korkkaa kauden, siitä laskeudutaankin sulavasti Äitienpäivän kautta valmistujaisiin ja sen jälkeen juhannusjuhliin, kesähäihin ja puutarhakemuihin. Kalenterissamme on vasta muutamat kekkerit, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niitä ennättää tupsahdella sinne vielä vaikka ja kuinka ennen kuin olemme ehtineet edes kaivaa vappuserpentiinit esiin.

Kävimme Jarnon kanssa fiilistelemässä Sokoksella kevään juhlamuotia ja valitsimme parhaita paloja mukaamme sovitukseen. Visiitti oli mahtava. Meillä oli aika tiukka aikataulu, mutta se ei ollut mikään ongelma, sillä apunamme oli superystävällinen henkilökunta: miestenosastolla palveleva herrasmies valitsi Jarnon kanssa pukuja ja niihin sopivia kenkiä, minä pengoin toisen myyjän kanssa naistenosaston ihanimpia kolttuja ja kenkävaihtoehtoja (yhteistuumin jätimme haikeudella rekkiin mekon, joka oli kaunis, mutta enemmän hellekolttu kuin juhlaan sopiva). Kolmas myyjä kiikutti valintamme sovituskoppiin odottamaan lopullisia päätöksiä, neljäs rapsutti Juno-koiraa, joka olisi ollut aivan valmis jäämään Sokokselle myymäläapulaiseksi. Koko tavaratalo taisi vartin sisällä tietää, että pariskunta ja pieni mäyräkoira on saapunut asioimaan.

Seuraavissa kuvissa on meidän suosikkipoimintamme tämän kevään valikoimasta, joka alkaa olla nyt runsaimmillaan. Ilahduin kovasti, kun löysin naistenosastolta paljon omia lempparimerkkejäni: skandinaavisia merkkejä, joissa laadukkaat materiaalit yhdistyvät yksinkertaisiin leikkauksiin ja kauniisiin yksityiskohtiin.

Sananen juhlapukeutumisesta. Vierastin joskus koko juhlapukeutumisen konseptia: en oikein löytänyt omalta tuntuvia juhlavaatteita enkä olisi millään halunnut vaihtaa pillifarkkujani juhlakelpoiseen mekkoon, joka ei sopinut yhtään habitukseeni. No, sittemmin tulin järkiini (eli aikuistuin), käsitykseni pukeutumisesta laajenivat ja ennen muuta tajusin, että juhlaan saa pukeutua omalla tyylillään – ihan kuten arkeenkin. Tiukat pukeutumisetiketit asettavat tietysti rajoituksensa, mutta suurimpaan osaan kevään ja kesän juhlista voi vetää päälle melko lailla mitä haluaa, kunhan kunnioittaa tilaisuutta saapumalla paikalle jossain muussa kuin arkitamineissaan. Kun viihtyy itse vaatteissaan, on helppo heittäytyä siihen mikä juhlissa on tärkeintä, seuraan, tunnelmaan ja tietysti tanssimiseen.

Juhliin valmistautuminen voi kestää päivästä riippuen vartista kolmeen tuntiin, mutta musiikki meillä soi aina. Jos aikaa on, lasillinen kuohuvaa nostattaa laittautuessa tunnelmaa.

Parhaat juhlavaatteet ovat sellaiset, joihin ei tarvitse enää kotoa lähdettyään kiinnittää huomiota. Ne pysyvät mukana menossa, olkaimet eivät valahda, helmat eivät hilaudu, mikään ei purista tai kiristä. Kengissä jaksaa viettää koko illan ja kävellä tarvittaessa vielä kotiin. En halua ajatella juhlissa särkeviä jalkojani, vaan keskittyä olennaiseen.

Mukavuus ja helppous eivät ole silti ainoat kriteerit juhlavaatteiden valinnassa: tottakai niiden pitää myös saada minut näyttämään superhyvältä. Rakastan yksinkertaisia pikkumustia, mutta myös näyttäviä vaatekappaleita, joissa ei todellakaan jää seinäkukkaseksi. Näyttävyys voi syntyä väreistä, kimalluksesta, kuvioista tai epätavallisesta yhdistelmästä, josta tulee asusteiden avulla sopivasti juhlava.

Jarno puolestaan on rakastanut juhlapukeutumista aina. Juhlat antavat vapauden spice it up a bit, hän selittää – juhlissa saa vaatevalinnoillaan vapaasti räiskyä, loistaa ja kimaltaa ihan niin paljon kuin sielu sietää. Hän on ihan pukeutumisen ilosta kuljeskellut valkoisessa pellavapuvussa karibialaisella rannalla ja ajanut Ranskan roadtripillämme autoa pukeutuneena mustaan villapukuun, mutta juhlat toki antavat tavallista ryhdikkäämmälle pukeutumiselle syyn, jota ei tarvitse selittää.

Olen itsekin huomannut, että juhlat pukevat Jarnoa ja kun sanon “juhlat” tarkoitan tietysti pukuja. Hyvinistuvassa puvussa Jarnon muutenkin pitkä olemus saa yhtäkkiä huimasti ryhtiä ja lisäpituutta ja hartiatkin tuntuvat levenevän parin sentin verran. Tämä pätee kaikkiin miehiin: kannattaa siis kipaista pukuostoksille, jos kaapista löytyy vain viisitoista vuotta vanha lahkeistaan pieneksi jäänyt rippipuku, joka istui huonosti jo silloin. Stailit vaatteet vaikuttavat paitsi peilikuvaan, myös omaan fiilikseen: tulee itsevarmempi ja rennompi olo, kun tietää näyttävänsä hyvältä.

Mietimme vaatteita sovitellessamme, että juhlissa yksi ihanimmista asioista on juuri se, että kaikki ovat pukeutuneet kauniisti. Pelkästään se riittää kohottamaan tilaisuuden arjen yläpuolelle. Kevään valo kruunaa tunnelman, siksi juuri tämän vuodenajan kemut ovat suosikkejamme.

Tykkäsin kovasti Sandin kukkamekosta, jossa tarttui silmiin ensin tummanpuhuva kukkaprintti ja sen jälkeen väljä a-linjainen leikkaus. Malli on imarteleva ja ennen muuta rento ja helppo, sillä vatsaa ei tarvitse vetää sisään pitkänkään illallisen jälkeen. Korkean kauluksen kaveriksi sopisi rennosti hapsottava nuttura ja kimaltavat korvakorut, mutta eipä avoimeksi jätetyissäkään hiuksissa mitään vikaa olisi.

Unisan puuterinväriset nahkakorkkarit hurmasivat vintageviboillaan ja tukevalla lestillään, jolla jaksaa seisoskella kuohuviinilasi kädessä. Juhlissa kun ei aina malta istua, vaikka tuoleja olisikin tarjolla.

Tämä on ihan takuulla kevään helpoin ja mukavin juhla-asu.

Jarno fiilisteli Turon mustaa pukua, joka toimii juhlassa kuin juhlassa. Uudistuneen Turon slimmit ja skarpit leikkaukset istuvat kuin olisivat hänelle räätälöidyt. Puku itsessään on klassinen, ajaton ja tuntuu hyvältä päällä. Hyvä istuvuus on tärkeä, vaatteissa pitää pystyä liikkumaan ja heilumaan (ja kuulemma ninjailemaan) siinä missä arkireleissäkin. Varsinkin kun Jarno tykkää käyttää pukuja ja pukuun kuuluvia vaatekappaleita toisinaan arkisinkin.

Yksinkertainen musta puku ei kaipaa kikkailua: sen kanssa ei tarvitse välttämättä pukea edes liiviä, alle sopii pelkkä kauluspaita tai vaikka laadukas t-paita. Mustapilkullinen puuvillapaita on Seidenstickerin kevään mallistosta, samaan aikaan supertrendikäs ja ajaton.

Näitä muuveja ei lavastettu kuvaa varten.

Tukevilla ja tyylikkäillä mustilla nahkakengillä selviää läpi vaikka koko vuoden juhlista. Jarno valitsi asuun Clarksin klassikkokengät, joiden laadukas nahka kestää hyvin huollettuna vuosia. Kengissä kannattaa sijoittaa laatuun, harva asia pilaa juhlafiiliksen yhtä tehokkaasti kuin huono lesti tai rakoille hankautuva kantapää.

Takaisin meikäläiseen. Astetta muodollisempiin juhliin valitsisin Tiger Of Swedenin mustan mekon, joka kuuluu kategorioihin “ikiklassikko”, “aina muodissa”, “ei voi mennä vikaan”. Kietaisumallinen yläosa on todella kaunis, se korostaa olkapäitä ja luo vyötärön jopa minulle, vartalotyypiltään lähes kurvittomalle pötkölle. Muoto se on pötkökin eikä siinä mitään vikaa, mutta vaihtelu virkistää. Tässä oli tosi nätti olo.

Lopulliseen juhlalookiin lisäisin ehkä kissarajaukset silmiin ja puristelisin esiin hiusten luonnonkiharan.

Mekon materiaalin on selvästi valinnut joku yhtä mukavuudenhaluinen kuin minä, sillä se on napakkuudestaan huolimatta tosi joustava eikä purista yhtään. Juhlavaatteet saavat olla tyköistuvatkin, kunhan eivät kiristä.

Kengiksi valitsin korkeakorkoiset sandaalit, jotka taittoivat asun juhlavuutta rennompaan ja kesäisempään suuntaan. Paksu korko ja kantaremmit tekevät niistä todella mukavat, ja rakastan yli kaiken tuota 70-lukua henkivää nahkapunosta. Näitä käyttäisin kyllä muutenkin kuin pelkissä juhlissa.

Myös harmaa puku on Turon. Minkäs teet, kun löytyy merkki, jonka leikkaukset istuvat hyvin. Sokoksen miesten pukuosasto on jaettu vartalotyypin mukaan, joten omalle raamille sopiva valikoima on helppo hahmottaa. Myyjän asiantuntemuksesta oli tietysti valinnassa paljon apua.

Harmaa puku on tyylikäs, raikas ja selvästi helpompi väri kuin valkoinen, joka on huolettomalle juhlijalle vähän riskialtis valinta. Jarnon omasta kaapista löytyy kaunis valkoinen pellavapuku, joka ei ole ollut valkoinen enää hetkeen.

Liivin tuplanapitus on näyttävä ja pitää kokonaisuuden juhlavana, vaikka takin riisuisi juhlan tiimellyksessä. Jarno tykkäsi myös heleänvärisestä vaaleanpunaisesta vuoresta.

Kukkapaita on Tiger Of Swedenin ja stailit ruskeat nahkakengät saksalaisen Lloydin, joka on valmistanut perinteisiä nahkakenkiä vuodesta 1888 saakka. Ruskea nahka toimii hyvin harmaan puvun kanssa ja patinoituu kauniisti vuosien varrella.

Kolmas asuni syntyi mekon sijaan ohuesta paidasta ja upeasti laskeutuvista housuista, molemmat Filippa K:n kevään mallistosta. Puuterinvärinen paita taipuu rentoihin kemuihin sitaisemalla väljä helma solmuun navan tuntumaan.

Housut ovat ehkä kevään mukavimmat ja tyylikkäimmät: korkea vyötärö on käytännöllinen ja kaunis, ja pitkillä halkioilla varustetut lahkeet elävät ihanasti liikkeen mukana. Mustat korot ovat samat Unisat kuin ensimmäisen asun puuteriset korot: pyöreä kärki näyttää mustana erityisen freesiltä.

Sellaiset setit – mitäs tykkäätte? Löytyykö kuvista suosikkikokonaisuuksia tai lempivaatekappaleita? Entä onko juhlia jo tiedossa?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Huhtikuun ilon aiheita x 5

Taitaa olla kevättä rinnassa, sillä olen ollut viime aikoina jotenkin epätavallisen täynnä tarmoa. Listamaanikko ei jätä tietenkään käyttämättä hyvää tilaisuutta laatia tästäkin listaa: seuraa siis täysin sattumanvarainen listaus viime viikkojen ilonaiheista ei missään tietyssä järjestyksessä.

✖ Kirppisonneni on ollut viime aikoina suorastaan satumainen. Yksi löydöistäni on Arabian Kala-talouslevy, jonka Kaarina Aho suunnitteli 50-luvulla. Aho kuului Kaj Franckin suunnitteluryhmään Arabialla ja näitä mustia Kaloja valmistettiin ilmeisesti vuosina 54-58. En ennen tätä edes tiennyt, että niitä on tehty yksivärisenä, saati mustana – olen nähnyt vain kuvioituja kaloja, jotka eivät ole vedonneet estetiikan tajuuni kuin yleisellä onpa nätti, mutta ei meillä -tasolla. Musta Kala sen sijaan on keittiömme täydellinen: minimalistinen ja esittävyydessään hivenen humoristinen esine, joka päätyi heti erinnäisiin tärkeisiin tarjoilutehtäviin.

✖ Rasittava jälkitauti, josta valitin muutama viikko sitten, on vihdoin ohi ja olo alkaa olla taas normaali (eli semmonen perusnuutunut). Aah. Tiedättekö sen autuaan hetken heti sairastamisen jälkeen, kun osaa todella iloita terveestä olostaan ennen kuin siihen taas tottuu? Eikä sitä muista taas arvostaa ennen kuin seuraavan kerran taas sairastuu.

✖ Seurauksena edellisestä kohdasta olen päässyt pitkästä aikaa takaisin joogasalille. Aloitin lempeällä yinjoogalla ja tuntui niin hyvältä liikuttaa tätä sairastelun aikana kankeutunutta kehoa: se natisti ja nitisi kuin ruostunut sarana, mutta jostain pitää taas aloittaa. Olen myös oikonut ja venytellyt jäseniä kotona nettijoogan äärellä, se on loistava ratkaisu päiviin kun aikataulut eivät mene yksiin joogatuntien kanssa tai päivään ei yksinkertaisesti mahdu puolitoista tuntia liikuntaa. Uhoilin myös Kanervalle tekeväni paluun bootcampiin, hän ilahtui ja alkoi heti puhua jostain punnerrushaasteesta. Uups. Katsotaan kuinka kauan pystyn leikkimään etten ymmärrä mistä on kyse.

✖ Olen viime aikoina nähnyt paljon ystäviä ja kaikenlaisia tärskyjä ja illanistujaisia on sovittu tulevillekin viikoille. Lauantaiksi on luvassa jopa brunssi! En muista milloin olisin viimeksi ollut ihan virallisella brunssilla, olkoonkin, että ne järjestetään omassa keittiössämme. Ainahan ystäviä on ihana nähdä, mutta nyt on ollut jotenkin vielä tavallista kivempaa – ehkä muillakin on kevättä rinnassa? Tai sitten omat stressikierrokseni ovat laskeneet ja nautin tutuistakin asioista enemmän.

✖ Kaikkihan tämän ovat huomanneet ja ovat siitä todennäköisesti ihan samaa mieltä, mutta tämä valon määrä on pökerryttävän ihanaa. Että aurinko voi paistaa vielä kahdeksalta illalla! Että aamuisin on valoisaa kun herää! Tuntuu kuin olisi uusi ihminen. Harmi vaan, että tämä uusi ihminen ei jaksaisi enää yhtään näitä villapaitoja ja kaulahuiveja, joita vielä varsinkin iltaisin tarvitaan. Kaikki vaatteet tuntuvat jotenkin nuhjuisilta ja koirankarvaisilta, kengätkin kaipaavat talven jäljiltä huoltoa. Täytyy omistaa joku viikonloppupäivä vaatekaapin siivoamiseen ja valmistelemiseen kevääseen. Ehkä sama pitäisi tehdä tälle naisellekin.

PHOTO BY STELLA HARASEK

Arkistojen aarteet ~ Oli vaan pakko

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran talvella 2007 blogissa, jota kirjoitin nimellä Paras aika vuodesta. Viime syksynä tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun perustin blogin. Arkistojen aarteet -tunnisteen alta löydät muita vanhoja juttuja.

“Oli vaan pakko ostaa, kun se oli niin halpa.” Kerrasta toiseen toistuva selitys sille miksi piti ostaa huonolaatuinen ketjuvaate, joka on ihan samanlainen kuin kaikki ne edelliset kaapin perälle sullotut ketjuvaatteet, joiden seuraksi se aivan välttämätön uutuuskin pian päätyy.

En ymmärrä. Osoittiko myyjä aseella ja pakotti? Miksi ihmeessä ostaa vaate, jota ilmankin olisi voinut elää – vain siksi, että se on halpa?

Tämä toppi oli muistaakseni PAKKO OSTAA.

Itsehän syyllistyn kolikon kääntöpuoleen. “Oli vaan pakko ostaa, vaikka se oli niin kallis.” Kun rakastun palavasti saappaisiin tai laukkuun, hintalappua ei katsota. Hyvä asia on, että ne hankinnat päätyvät käyttöön. Huono asia on, että loppukuukausi saatetaan syödä puuroa – varsinkin, jos pakollisia löytöjä on tehty kuukauden aikana useampi.

Tästä syystä en mene ollenkaan kauppoihin, joiden hinnat vastaavat kuukauden lainanlyhennystä. Tästä syystä ei itseasiassa pitäisi mennä kauppoihin ollenkaan ilman esiliinaa, esimerkiksi poikaystävää, jonka mielestä:

a) viisi vuotta sitten ostetussa vaatteessa ei ole mitään vikaa, jos se mahtuu päälle ja siinä on enemmän ehjää kangasta kuin reikiä
b) ei ole olemassa kenkiä, jotka maksavat enemmän kuin 70 euroa
c) ei ole mitään järkeä ostaa kallista laukkua, kun aina voi käyttää kangaskassia tai muovipussia

Ei tämäkään ääripää toivottova ole, mutta kenties joku kultainen keskitie olisi hyvä vaihtoehto?Sellainen, jossa mitään ei ole pakko ostaa, vaan hankintojen tarpeellisuutta punnitaan rauhassa ja niitä tehdään, jos hinta sopii senhetkiseen budjettiin. Köh.

Kymmenen vuotta myöhemmin: mikä on muuttunut? No onneksi aika paljon – ikä ja kokemus on kai tuonut harkintakykyä ja kärsivällisyyttä ajatella asioita vähän pidemmälle. Punnitsen hintavampia hankintoja tarkemmin ja ne jäävät suosiolla tekemättä, jos niihin ei ole varaa. Toisaalta olen oppinut tunnistamaan paremmin myös ne tilanteet, joissa sijoitus kannattaa: kallein vaateostokseni koskaan on yli tonnin kelsiturkki, josta onnittelen itseäni talvisin joka päivä. Enkä joutunut syömään puuroa sen takia, koska maksoin takin ylimääräisestä työkeikasta saadulla palkkiolla.

Se on kyllä edelleen totta, että paras tapa välttää turhia hankintoja on pysyä poissa kaupoista. Aika vähän niissä tulee nykyisin pyörittyä, menen silloin kun on jotain mielessä. Nykyinen paheeni on kirppikset, joissa pyörin ihan pyörimisen ilosta – ja teen vähän liikaakin löytöjä. KÖH!

Aiheesta on itseasiassa paljonkin sanottavaa, joten palaan asiaan pian. Sillä välin sana on vapaa kommenttilootassa.