Viime viikon kilpajuoksu kelloa vastaan huipentui lauantai-iltaan. Mikko täytti pyöreitä, koko ystäväpiiri oli kokoontunut juhlimaan merkkipäivää ja minä olin lupautunut soittamaan kemuissa musiikkia. Yhden maissa yöllä painelimme kotiin pakkaamaan. Kaupunki oli täynnä baareista kohti kotejaan valuvia väsyneitä juhlijoita, kun lähdimme tasan 03:30 kohti lentokenttää.

Niin, mitenkäs nämä matka-aikataulut? Tiesin lentolippuja varatessani, että lähtöä edeltävänä iltana on Mikon kemut ja taisin sanoa ääneenkin, ettei helvetissä sitten varata taas niitä aamuseitsemän lentoja, joita varten pitää lähteä lentokentälle jo aamuyöllä. Muistelin ostaneeni liput kymmenen maissa lähtevälle lennolle, mutta sitten kun muutama päivä aiemmin tarkistin, selvisi, että lento on siis perillä kohteessa kymmenen maissa ja lähtee Helsingistä aamukuudelta. Nappiin meni! Varsinkin kun alla oli sekopäiset univelat ja rankin viikko hetkeen.

Aamukuudelta lähtevissä lennoissa on puolensa. Ei montaa, mutta kuitenkin. Lentokentän turvatarkastuksessa ei ole ruuhkaa neljältä aamuyöllä. Vain yksi kahvila on auki, joten ei tarvitse käydä läpi tuskastuttavaa valintaprosessia. Ja saa katsoa kun aurinko nousee, jos lähtöportin kanssa käy säkä. Kaikki muut nukkuivat, minä kuvasin.

Muistin taas miksi Euroopassa on ihanaa matkustaa: välimatkat ovat niin lyhyitä, että matkapäiviä ei tärväänny lentokoneessa olemiseen. Matka kesti vaivaiset neljä tuntia. Nukahdimme ennen kuin lentokone oli ehtinyt edes ilmaan, heräsimme Kreetalla. Odotin viileää alkukesäistä aamua, mutta Kreetan lentokentällä löikin vastaan +27 asteen helle. Olipa hyvä, että olimme varustautuneet villapaidoilla, huppareilla ja nahkatakeilla! Matkalaukku on onneksi täynnä mekkoja ja sandaaleja.

Ensimmäiset reissutunnelmat löytyvät muuten Instagramin puolelta, videoista joita olen innostunut tekemään inhottuani  ensin kiihkeästi koko ajatusta. Terveisin takinkääntäjä.

PHOTOS BY STELLA HARASEK