Jahas, luvassa jälleen kuluneen kuukauden pienet ja isot!
✖ Kohti parempia fiiliksiä. Nauratti kuinka moni samaistui kevätraivoon – sitä on näköjään ollut liikkeellä. Ilmeisesti ei ole kuitenkaan montaa asiaa, johon lämpö ei auttaisi, sillä tunnelma on kohonnut samaan tahtiin lämpötilojen kanssa. Eiköhän tämä tästä. Päänsisäiseen sotkuun auttaa myös raivokas kaappien järjestäminen puoli yhden aikaan yöllä.
✖ Sosiaalisen elämän (erittäin maltillinen) paluu. Nyt kun rajoituksia on alettu purkaa, on tullut vihdoin nähtyä ystäviä, tosin pienillä kokoonpanoilla ja pääasiassa ulkona, silti enemmän kuin pariin kuukauteen. Se on IHANAA. Festarit on ehkä peruttu, mutta kesä spontaaneine kohtaamisineen onneksi ei ole. Istuskelimme eilen Jarnon kanssa puistossa, kun paikalle eksyi ensin sattumalta yksi ystävä, sitten kaksi lisää. Tätä ei tapahdu marraskuussa!
✖ Koirasiskokset 9 vuotta! Toukokuu on Tärkeä Juhlakuukausi, sillä Juno siskoineen ovat syntyneet 29. toukokuuta ja tänä keväänä tuli täyteen kunnioitettavat yhdeksän vuotta. Perinteiset kemut siskotrion kesken pidetään vasta ensi viikolla, toki synttäripäivänä oli pientä lellintää (lohitarjoilu mainittu). Neljäs sisko samasta pentueesta on muuten ilmoittautunut somen kautta, viidennenkin nimi ja asuinpaikka on kuulemma tiedossa. Ehkä järjestämme sisarustreffit viimeistään ensi vuonna 10-vuotispäivien kunniaksi. (Jossain on tiettävästi vielä yksi sisko ja kolme veljeä, ehkä nekin löytyvät vielä. Laittakaa viestiä, jos teillä sattuu olemaan Myrskylässä yhdeksän vuotta sitten syntynyt mäykky!)
Mutta ikä ei tule yksin. Juno on ollut saikulla, sillä ensin revähti toinen olkavarsi traagisessa porrasonnettomuudessa ja sitten viikkoa myöhemmin toinen, kun hän riehui siskon kanssa kuin olisi yhä pentu ja tuli vähän liian vauhdilla alas sohvalta. Ensimmäisellä kerralla löysimme itsemme eläinlääkärin sunnuntaipäivystyksestä, jossa typykkä ihmeparani saatuaan huomiota ja herkkuja (miksi se onkin aina se sunnuntai-illan päivystys, jonne mennään ihmeparanemaan?). Toisella kerralla oli jo ne särkylääkkeet ja toimintaohjeet, joten puhalsimme vaan tassuun ja pidensimme saikkua. Omasta mielestään koira on jo täysin terve ja tahtoisi loikkia ja pomppia entiseen malliin, mutta tähän rouvasikään päästyään täytyy näköjään alkaa vähän varomaan.
✖ Mihin tämä kevät katosi? Tuntuu, että alan vasta nyt päästä tämän kevään kanssa vauhtiin, kun se on jo ohi. Uskomatonta, että huomenna on kesäkuu! Juhannukseen on kolme viikkoa ja minä pursuilen työideoita. Hmmm. Ei tämän näin pitänyt mennä. Toisaalta tänä kesänä ei taida olla muutenkaan luvassa lomaa samalla tavalla kuin viime vuonna mm. siitä syystä, että kirjoitusprojektille on vihdoin olemassa aikataulu. Siitä lisää pian.
Mitäs teille kuuluu?
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
