En osaa selittää mitä mustanpuhuvalle minimalistille minussa on tapahtunut, mutta kotiin ja kaappiin on hiipinyt kaikenlaista epäilyttävää. Värejä. Kuoseja ja raitoja. Pehmeitä, haalistuneita sävyjä, niitä joita näkee kuumissa maissa. Olen pitänyt niistä aina, nyt ne ovat näköjään alkaneet vallata vaivihkaa alaa. Se on tapahtunut viime vuosien aikana eikä selity pelkällä jokakesäisellä hippiräjähdyksellä. Ehkä tästä on tulossa kesän kestävän hulluuden sijaan pysyvä tila? Tulkoon sitten. Uskon, että keräämme vaistonvaraisesti ympärillemme niitä värejä, joita sillä hetkellä tarvitsemme. Ehkä tarvitsin aiemmin mustaa tuomaan sotilaallista selkeyttä kaiken kaaoksen keskelle – ja nyt olen vihdoin valmis ja altis väreille.
Kesälaukut viihtyvät yhdessä. Pikkuveskat ovat viime kesän suosikkeja, helppoja napata mukaan kävelylle tai kaupunkiretkelle. Campomaggin konjakinruskean kassin sain italialaismerkiltä keväällä Dotsin kautta. Säilytän sitä näkyvillä, koska se on niin kaunis. On se käteväkin, nielee sisäänsä läppärin ja kameran, tai vaihtoehtoisesti rantaviltin, kirjan ja viinipullon.
Kesän kengät ovat liikuttavalla yksimielisyydellä mustat, mutta soljet, hapsut ja kimallus pitää minimalismin niistä kaukana. Open Ceremonyn solkinilkkurit ja nilkkapituiset buutsit ovat secondhand-löytöjä, jotka on koeajettu jo lukuisia kertoja ja todettu nappihankinnoiksi. Stylesnobin hapsusandaalit ja säihketossut ovat Dotsista saatuja uutuuksia, joista etenkin jälkimmäisistä olen ollut onnessani kuin kepin löytänyt Luna-koira. Ne säihkyvät! Ja kimaltavat! Ihan kuin upottaisi varpaansa tähtipölyyn.
Hapsuja, huiveja ja hentoa vaaleanpunaista. Isabel Marantin huivin hankin Beamista varmaan viisi vuotta sitten: se palvelee paitsi huivina myös matkapeittona, piknik-vilttinä ja pyyhkeenä. Korresin puuterinen puteli on yksi kesän lempituoksuista, jota kommentoidaan joka kerta kun käytän sitä: kurjenmiekka, metsäisen makea orvokki ja valkoinen pippuri muodostavat yhdessä huumaavan trion, joka sulaa iholle osaksi omaa ominaistuoksua. Omani toin matkamuistona Kreikasta, nykyisin sitä saa Suomestakin mm. Dotsista. Ruskea pikkulaukku on sekin tuotu Kreikan saaristosta, Santorinilta.
Lempikorut lojuvat ikkunalaudalla valmiina noukittavaksi mukaan. Kaikki ovat vanhoja vintagekoruja paitsi vihertävät korvakorut, jotka sain Gauharilta. Hohtavat kivet ovat labradoriittia, rakastan sitä miten ne välkehtivät valossa. Kahden suomalaisen naisen perustamasta putiikista löytyy kaikenlaista muutakin kaunista ja käsintehtyä, kannattaa kurkata.
Kaikille tavaroille ei tarvitse löytyä omaa paikkaa. Tykkään siitä, että kaktukset, kirjapinot, vanhat unisiepparit ja värikkäät rahit ajelehtivat kodissa nurkasta toiseen tilanteen ja tunnelman mukaan. Sinnetänne seilaavia tavaroita tarvitaan myös pitämään ikkunoita auki tai vaihtoehtoisesti kiinni, sillä kodin ikkunankarmit ovat ikivanhat ja lonksuvat muuten edestakaisin tuulenvireen mukana.
Värit ovat tainneet tehdä virallisen paluun elämääni. Sovitaanko niin, että joku puuttuu peliin siinä vaiheessa kun alan ripustella seinille, sängylle ja ikkunoihin intialaisia kankaita, tai kietoa vanhoja verhoja kaavuiksi ylleni. Minut teini-ikäisenä tunteneet tietävät, että se ei olisi ensimmäinen kerta… Köh.
☊ NEIL YOUNG – HIPPIE DREAM
