Helsingissä on havaittu viime päivinä poikkeuksellinen valoilmiö, nimittäin kummallinen valopallo, joka hohtaa kultaista valoa kaupungin ylle. Koko maailma näyttää heti ihan toisenlaiselta! On se vaan jännä miten suuri vaikutus valolla on, ei vain luontoon, joka hissuksiin heräilee kohti kevättä, vaan kaikkiin meihin elollisiin. Askeleet ovat kevyemmät, kassi painaa jotenkin vähemmän, päivät pienet ärtymyksen aiheet sulavat jonnekin siristellessä silmiä kohti aurinkoa.
Marimekon mohairtakki, Samujin nahkalaukku ja Chloen niittinilkkurit ovat secondhand-löytöjä, Neo Noirin mekko on Urban A:sta, Jacques Marie Magen aurinkolasit Trend Opticista ja iso alpakkahuivi M. Gummerruksen.
Kotiin tullessa ei huvita ryömiä loppuillaksi viltin alle sohvalle, vaan tekee mieli touhuta. Puuhailla kaikenlaista. Järjestellä kirjahylly uusiksi. Käydä vaatekaappi läpi. Kokeilla keittiössä uusia ruokaohjeita. Sellaista ei pimeimpinä kuukausina juuri satu.
(Tekee myös mieli kaivaa heti nahkarotsi esiin, mutta onneksi ikä on tuonut sen verran elämänkokemusta, etten enää tee sitä virhettä. Auringonvalo ei vielä tarkoita, että olisi varsinaisesti lämmintä. Muhkea mohairtakki ja alpakkahuivi ovat todellakin juuri oikeat valinnat ohkaisen mekon päälle. Jep, ohkaisen mekon verran toki flirttailen jo tulevalle keväälle.)
Ostin nämä Chloen nilkkurit tuttuni kirppispinosta pari vuotta sitten monen vuoden haaveilun jälkeen. Rakastan niitä! Huijaus on täydellinen: nilkkurit näyttävät särmiltä ja siroilta, mutta ne ovat oikeasti todella tukevat, ehdottomasti mukavuus- eikä muotivalinta. Aina ei ole pakko valita vain jompaakumpaa.
Olen viime vuosina yrittänyt lopettaa (köh) tai ainakin vähentää jatkuvaa pimeydestä valittamista. Pohjoisen kaamos on asia, jolle kukaan ei mahda mitään – sellaisesta valittaminen on muutenkin vähissä olevan energian tuhlausta. Olen tankannut d-vitamiinia ja rautaa, sijoittanut yöpöydälle herätysvalon ja muuttanut koko asenteeni pimeään, ajatellut että parempi antautua sille kuin taistella vastaan, sillä ainahan on parempi hyväksyä vallitsevat tosiasiat kuin käydä sotaa, jota ei voi voittaa. Mutta kaikesta huolimatta: auringon paistaessa muistaa taas miltä tuntuu olla elossa.
Toivottavasti teillä on kiva viikko edessä. Omassa kalenterissa on muutama työtapaaminen, parit kuvaukset, akupunktio (en rakasta neuloja, mutta rakastan niiden vaikutusta), baletti (jeee en ole käynyt aikoihin), ystävän synttärit sekä Naistenpäivän brunssi. Kuulostaa täydeltä, mutta erittäin hyvältä.
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
