Syitä viihtyä kotona

Kaupallinen yhteistyö , sisältää arvonnan

Terveisiä neljän seinän sisältä! Muutama aurinkoinen päivä herätti jo keväisen toivonkipinän, mutta sitten marraskuinen harmaus hyisine sateineen teki loskaisen paluun. Uutisten mukaan “marraskuu” on kestänyt tänä talvena jo reilusti yli sata päivää, joten ei ihme, jos alkaa vähän väsyttää. Mutta ei se mitään, loppukuuksi on luvattu lämpeneviä kelejä ja niitä odotellessa otan kotona olemisesta kaiken irti.

Seuraavissa kuvissa on poimintoja suosikeistani kevään lounge-mallistosta. Nanson Sörnäisten showroomilla työskentelevän suunnittelutiimin kynästä on syntynyt taas monenlaista kaunista ja käytännöllistä, joista useimmat passaavat hyvin muuhunkin kuin kotona viihtymiseen. Eipä sillä, etteikö kotivaatteisiinkin saisi ja kannattaisi panostaa: kotona on paljon ihanampaa viettää aikaa tarkoitusta varten valituissa, laadukkaissa olo- ja yövaatteissa kuin elinkaarensa lopussa olevissa nuhjuisissa kamppeissa (ne säästän remppahommiin, joita Lapissa kyllä riittää). Kivan kotivaatteen pukeminen tuntuu luvalta: nyt saa rentoutua ja nauttia.

Ihanasti ysärihenkinen slip dress  saapui meille odottamaan parin viikon päähän aikataulutettuja keväisempiä kuvauksia, mutta en malttanut säästää sitä siihen, vaan nappasin sen heti kotikäyttöön. Rakastan polven alapuolelle ulottuvan helman halkioita ja siroja spagettiolkaimia! Huitelen kotona kevyessä mekossa ja teen kesäisiä mielikuvaharjoituksia siitä kuinka kävelen sunnuntaisin Hietsun kirppikselle aamukahville koiran kanssa juuri tässä mekossa, nahkasandaaleissa ja leveässä lierihatussa. Tähän aikaan vuodesta tarvitsen seuraksi vielä villasukat ja neuletakin.

Nanson valikoimissa on nykyään pellavavaatteita, mistä olen niin mielissäni! Pellava kuuluu ikisuosikkimateriaaleihini, koska se on rento, helppo ja kestävä, ja näyttää hyvältä vähän rypistyneenä. Pellavan valmistus on myös paljon vastuullisempaa kuin esimerkiksi puuvillan, sillä se kuluttaa huomattavasti vähemmän vettä eikä vaadi torjunta-aineita. Alkuvuoden lounge-mallistosta löytyy pellavaa mm. tumman oliivinvihreänä: kuvissa vilahtavat ovat malliltaan rennot ja klassiset, ehdottomasti kevään lempikotihousut, myöhemmin aion pukea ne myös rennoille viikonloppukävelyille. Materiaali on kudottua pellavaa, joka on napakkaa ja kestävää.

Kuuma vinkki, jos haluat näyttää kotona elegantilta: vaihda virttyneet verkkarit pellavahousuihin. Yhtä mukavat ja rennot, mutta sata kertaa tyylikkäämmät. Pellavapöksyjen kaverina maailman pehmein.

Next level -kotipukeutumista! ja muodostavat yhdessä rennon ja ylellisen kotiasun ihanassa 70-luvun hengessä. Materiaali on pehmeää ja laskeutuvaa kudottua viskoosipellavaa. Kyllä minä tässäkin lähtisin ulos, piipahtaisin kaupassa hakemassa kauramaitoa tai torikahveilla ystävän kanssa, mutta ehkä parasta on silti pitkät viikonloppuaamut pyjamahenkisessä kokoasussa.

Samasta retroviboja huokuvasta kuosista on olemassa myös pitkä kaftaanihenkinen ! Heti kun sää sallii, avaan napit ja puen kaftaanin kaveriksi yksinkertaiset sandaalit ja painelen rannalle. (Naurattaa välillä kun mietin mitä Nanson suunnittelijat ovat mieltä siitä, että järjestelmällisesti kieltäydyn pitämästä kotivaatteita vain kotona, ja haluan itsepintaisesti ulkoiluttaa niitä pitkin kaupunkia. Luultavasti ovat vain mielissään.)

on yksi malliston ihanimmista vaatteista. Pörröinen, superpehmeä materiaali on tehty mohairista, villasta ja polyamidista, joka tuo neulokseen kestävyyttä. Neule on ohut ja kuultaa läpi, joten ihmisten ilmoille lähtiessä pukisin alle (työtapaamiseen) valkoisen kauluspaidan tai (illalla baariin) kauniin pitsitopin, joka saa näkyä läpi.

Tykkään jättää lempivaatteita roikkumaan makuuhuoneen kaappien oviin. Jarnon mielestä niitä roikkuu siellä sun täällä vähän liikaakin. En ymmärrä yhtään. Katsokaa nyt miten kaunis tuo neule on makuuhuoneen uuden vintagekaapin edessä. Arjen estetiikka on parasta.

Puin neuleen seuraksi valkoista pellavaa: on ohuet raidat. Tykkään paljon housujen mallista: vyötärö joustaa ja lantion seudulla on rentoa väljyyttä, mutta lahkeet kapenevat pikkuisen alaspäin. Niitä voi myös kääräistä vähän lyhyemmäksi, jos kesällä tekee mieli pitää nilkat paljaana.

Lisää pellavaa! on kauniisti leikattu, rento, vaivaton vaate, joka taipuu niin kotona hengaamiseen kuin lomagarderoobiin. Näen itseni kahvikupin kanssa Lappi-talomme portailla tulevana pääsiäisenä. Kyllä, olen tilannut sinne sellaiset kelit, että portailla norkoilu pellavavaatteissa onnistuu.

Tykkäsin muuten kovasti näistä salamakuvista. Pyrimme aina kuvaamaan vaatteita mahdollisimman rennosti, lavastamatta tai rakentamatta ellei projekti sitä erityisesti vaadi, mutta näistä tuli tavallistakin rennommat, voidaan jopa sanoa, että hyvin dokumentaarinen otos siitä miltä näytän kun vietän aikaa kotona. Päällä jotain helppoa ja mukavaa, silmälasit päässä, toisessa kädessä tee- tai kahvikuppi ja toisessa pehmoelukka jota koira rettuuttaa, käynnissä haahuilu, lukuhetki tai uutta kotiprojektia enteilevä touhotus. Tukka on kyllä useimmiten kotona sotkuisella nutturalla, loikoiluasentoni eivät ole aina kovin lyyriset eikä salamavalo yleensä räisky, mutta saatte kiinni ideasta.

Olivia-tunikasta on myös .

Jos kaappi kaipaa täydennystä, Nanso tarjoaa Naistenpäivän kunniaksi kaikki normaalihintaiset yöpuvut ja oloasut -30% alennuksella niin myymälöissä kuin verkkokaupassa 8.3. eli sunnuntaihin asti. Kannattaa !

Vielä arvonta! Kerro mikä kuvissa vilahtavista vaatteista on suosikkisi niin olet mukana kolmen 50 euron arvoisen Nanso-lahjakortin arvonnassa. Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 8.3. puoleen yöhön asti. Muista sähköpostiosoite, se näkyy vain minulle. Skabaonnea, kotona olemisen iloa!

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Nykymaalaustaidetta Kaapelitehtaalla

Sain suureksi ilokseni kutsun tulla ennakkoon tutustumaan Taidemaalariliiton Teosvälityksen myyntinäyttelyyn, joka aukeaa yleisölle tänä lauantaina. Ei ollut varsinaisesti vaikeaa saada minua paikalle, sillä olin ajatellut jokatapauksessa tehdä täsmäiskun näyttelyyn heti viikonloppuna. Näyttely palvelee taiteen ystäviä 15. maaliskuuta saakka, mutta aavistelen, että parhaat löydöt tehdään heti ensimmäisinä päivinä, vaikka ostettujen teosten tilalle tuodaankin täydennystä pitkin matkaa.

Viikko sitten Kaapelitehtaalla oli esillä taidegraafikoiden ja kuvanveistäjien töitä, tällä kertaa luvassa on nykymaalaustaidetta yli 600 taiteilijalta. Museoiden ja gallerioiden näyttelyt ovat perinteisesti tarkoin kuratoituja, mutta näin laajaan myyntinäyttelyyn päätyy luonnollisesti monenlaisia teoksia: kyseessä on siis mahtava tilaisuus tutustua suomalaisen maalaustaiteen nykyhetkeen ja poimia ehkä joukosta uusia seuraamisen arvoisia taiteilijoita. Vuosittainen tapahtuma on ilahduttavassa kasvussa: yhdeksän päivän aikana odotetaan tänä vuonna noin 25 000 kävijää. Taidemaalariliitto kutsuu näyttelyä Suomen suurimmaksi kuvataidetapahtumaksi, mitä se kävijämääriensä ja kokonsa puolesta varmasti onkin.

Ihan käsittämätön määrä taidetta! 

Piipahdimme paikalla keskiviikkona, kun mittava ripustusurakka oli Kaapelitehtaan Merikaapelihallissa hyvässä vauhdissa ja valtaosa yli 1700 teoksesta riippui jo seinillä. Kuljeskelimme koiran kanssa aistimassa tunnelmaa, millä tarkoitan, että aistin nenälläni niin paljon kuin pystyn – öljyväri ja tärpätti vaan tuoksuvat niin hyvältä. Ripustustehtävään oli palkattu liiton omia taiteilijoita, joille homma on omien näyttelyidensä pystyttämisen kautta tuttua. Kaikkialla oli tikkaita, porakoneita, rullakoita täynnä taidetta ja välillä useamman ripustajan voimin liikkuvia suuria teoksia. Rento tunnelma ja tekemisen meininki.

Kirsti Tuokon upeita pleksitöitä on myynnissä kaksin kappalein. Kannattaa ottaa Kirsti seurantaan, jos ei ole jo. Instagram on loistava kanava monen taiteilijan tekemisten seuraamiseen.

Saija Starrin naisfiguurimaalauksissa hehkuvat pastellit ja neonsävyt. Ah aikoja, asuimme taidekouluvuosina tovin kämppiksinä. Muistan, että ostin niinä vuosina omakseni yhden Saijan työn, mutta mihin se onkaan joutunut vuosien varrella?! Olen ihan varma, että joku apuna olleista ystävistä on kähveltänyt sen jonkun muuttoni yhteydessä.

Näyttelyyn on vapaa pääsy ja paikalle kannattaa ilman muuta tulla myös vain katselumielessä, nauttimaan taiteesta ja etsimään uusia suosikkitaiteilijoita. Varsinkin kirkkaana päivänä Merikaapelihalli valtavine ikkunoineen on itsekin yksi taideteos. Eniten porukkaa on varmasti liikkeellä nyt viikonloppuna, ensi viikolla arkipäivinä on varmasti väljempää. Aikaa kannattaa varata riittävästi, sillä näyttely on tosiaan valtavan laaja ja nähtävää riittää. Jos kiertää tilan useamman kerran, saattaa huomata, että esiin nousee aivan eri työt, jopa sellaisia joita ei ensimmäisellä kerralla huomannut lainkaan.

Junosta on tullut lukuisten näyttelyvisiittien myötä kokenut taidekoira: se kiertää tilat huolellisesti nurkkia myöten ja nuuhkii teoksia asiantuntevasti kunnioittavan etäisyyden päästä. Junon suosikki taisi olla koira-aiheinen teos, jossa – kuten kuulimme ripustushommissa olleelta taiteilijalta – on ollut mallina mäyräkoira. Juno oli itse suksee paikalla olleiden taiteilijoiden keskuudessa: ripustustyö pysähtyi useammin kuin kerran, kun se kipitti uteliaana paikalle katsomaan mitä tapahtuu. Sillä on tapana ystävystyä uusien ihmisten kanssa kaikkialla missä kulkee. Tämäkin näyttely on siis erittäin koiraystävällinen.

Marjatta Holman molemmat työt olivat ehdottomasti suosikkieni joukossa.

Vasemmalla Juha Vanosen työ, jota olen ihaillut Taidelainaamon sivuilla.

Alunperin Teosvälitys perustettiin palvelemaan museoiden, säätiöiden ja valtion taideostajia, mutta nykyään sinne ovat tervetulleita ihan kaikki. Myyntinäyttelyn tavoite on löytää mahdollisimman monelle teokselle uusi koti, sillä kaikki työt ovat myynnissä. Hintahaitari on laaja, karkeasti sanottuna satasesta kymppitonniin – tapahtuma palvelee sekä ammattimaisia ostajia, taidekeräilijöitä että taiteen ystäviä, jotka kaipaavat jotain uutta kotiinsa. Hankinnan saa heti mukaansa ja maksun voi halutessaan hoitaa ostoksen suuruudesta riippumatta korottomalla osamaksulla.

Aijaijai. TEOS 2020 -näyttelystä lähdimme tyhjin käsin, mutta nyt vähän jäi nyt kutkuttelemaan ainakin kaksi työtä. Kotonakin olisi seinillä vielä tilaa. Saa nähdä miten käy. Täytyy viikonloppuna piipahtaa ehkä uudestaan.

Taidemaalariliiton Teosvälitys
Merikaapelihalli, Kaapelitehdas, Helsinki
7. – 15.3.2020
Ma–pe 12–18, la–su 11–17

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Caesarsalaatin anatomia

Caesarsalaatti, vähintäänkin jokaisen kansainvälisen hotellin huonepalvelulistalta tuttu klassikko, samanlainen maailmanlaajuinen turvaruoka kuin BLT-sandwich (pekoni-salaatti-tomaatti-leipä) perunalastuilla. Aika jännää oikeastaan, Caesarsalaatin syvänsuolainen kastike kun on aika erikoinen sekoitus voimakkaita makuja.

Kuvittele Meksikon Tijuana, se edellinen 20-luku. Italialaiskokki Caesar Cardini koittaa loihtia kieltolaista janoisille amerikkalaisille pientä purtavaa kylmien juomien kylkeen ruuhkasta tyhjäksi valahtaneita ruokakomeroitaan tähyillen. Vahvaa juustoa italialaiselta löytyy aina, laatikollinen salaatinlehtiä, leivänkannikka tottakai. Syntyy Caesarsalaatti, jonka resepti kiitää Tijuanasta Hollywoodiin ja sieltä ympäri maailmaa, muuttaen aikojen saatossa vain hiukan muotoaan ja säilyttäen uskollisesti keksijänsä nimen.

Niin klassinen kuin Caesarsalaatti onkin, jostain syystä oikeaoppista on vaikea näillä leveysasteilla saada. Caesarsalaattiin eivät kuulu kurkut eivätkä tomaatit. Masennun aina hiukan, jos caesarissani on kuivia, teollisia leipänappuloita. Caesarsalaatti on niitä ruokia, joita ei kannata käydä liikoja varioimaan, koska jos ihmisen tekee mieli Caesarsalaattia, ihmisellä on todennäköisesti hyvin selkeä maku jo kielenpäällä, ja sen himon kanssa en lähtisi leikkimään!

Kastikkeesta pari sanaa: maailmassa ei ole enää jäljellä ketään todistamassa mitä ihan ihka oikeassa ja ensimmäisessä Caesarsalaatinkastikkeessa oikein oli. Perusasioista ollaan kai yhtä mieltä, mutta kuuluuko kastikkeeseen Worcestershire-tilkka, lusikallinen kapriksia, valkosipulia, juustoa, puna- vai valkoviinietikkaa? Kokonainen muna vai vain keltuaisia? Jos satut kulinaristien kanssa kahville, saat aiheesta mehevän ja kenties loputtoman keskustelun aikaiseksi.

Oma kastikkeeni on muotoutunut vuosien saatossa. Se ei aina sisällä valkosipulia, varsinkin jos teen salaatin arkilounaaksi, ei koskaan Worcestershire-kastiketta, koska se ei kuulu jääkaappiini vakkarisisältöön, eikä kapriksiakaan. Kapriksilla yleensä korvataan nimenomaan sardellit, mikäli niitä ei ole tai ei niistä piittaa. Alkuperäisessä reseptissä siellä tijuanalaisessa keittiössä sardelleja ei ilmeisesti itse asiassa käytetty. Tiesitkö muuten, että Worcestershire-kastike sisältää sardellia sekin?

Minun kastikkeeni syntyy aineksista, joita meidän ruokakomerossamme yleensä on joka tapauksessa. Sardelleja ostan aina muutaman lasipurkin kerralla, joten siitäkään ei jää salaatinhimo kiinni. Vaativaksi mielletyn salaatin tai varsinkin sen kastikkeen viitsii ilomielin väkertää tiukassakin aikataulussa, sillä sen sekoittamiseen on olemassa OIKOTIE ONNEEN!

CAESARSALAATTI NELJÄLLE

Romaine-salaattia eli roomansalaattia
Vaadimme rapeaa salaattia, aika suurina suupaloina ellei jopa kokonaisina lehtinä. Mikään löysä muovipussista nostettu esipesty salaatinriekale ei aja tässä asiaa, samantien voit unohtaa koko homman.

Krutongit
Valmista reilun kokoisia krutonkeja mielellään eilisen päivän juurileivästä. Paahda pannulla, ensin kuivana, sitten kenties vähän öljyä ripsien. Tai uunissa! Nopeaa lounassalaattia varten viipale hyvää leipää valmistuu nopeasti ja käryttä paahtimessa riivittäväksi salaattiin.

Parmesaania lastuina
Lastut syntyvät kätevästi kuorimaveitsellä.

Kastike:
1 muna.
2,5 dl mietoa öljyä, esimerkiksi rypsiöljyä tai laadukasta vaan ei kylmäpuristettua oliiviöljyä.
1 valkosipulinkynsi.
Loiskahdus valkoviinietikkaa.
Hiukan sitruunamehua.
Sardellifileitä, 3-4 roikaletta, jos pidät mausta yhtä paljon kuin minä.
Ruokalusikallinen Dijon-sinappia.
Parmesaaniraastetta kourallinen.
Mustapippuria, suolaa.
Tilkka vettä koostumuksen keventämiseksi.

Sitten se niksi. Mittaa kaikki ainekset korkeaan kannuun. Paina sauvasekoitin kulhon pohjalle, käynnistä ja nosta hitaasti hurutellen ylöspäin kunnes kaikki ainekset ovat sekoittuneet upeaksi, täyteläiseksi, kermaiseksi kastikkeeksi. Tähän menee ällistyttävää kyllä vain sekunteja! Kastike saa olla aika tuhtia, mutta sitä sopii myös hiukan keventää vesitilkalla. Tee kastike hyvissä ajoin jos voit, ja anna tekeytyä jääkaapissa. Mutta nopeassakaan, saman tien nautittavassa ei ole mitään vikaa.

Kokoa salaatti laittamalla rapsakat, hyvin huuhdellut ja kuivatut salaatinlehden syvän lautasen pohjalle. Ammenna kastiketta päälle. Tämä on tarkka vaihe: kastiketta pitää olla syntisen reilusti, mutta ei törkeän liikaa. Nosta sitten vasta krutongit imaisemaan kastiketta itseensä ja kruunaa muutamilla parmesanilastuilla. Ruokaisammaksi salaatin saa grillatulla kanalla, ravunpyrstöillä tai pekonilla.

Kuvissa annoksessa on romainesalaatin lisäksi suloisten sydänsalaattien ihanan rapeita, kurttuisia lehtiä, pannulla paistettua kanaa ja krutonkien tilalla tällä kertaa pinjansiemeniä. Parmesaanikin on raasteena, eikä lastuina, mistä vähennän itseltäni pisteitä. Makuunhan tämmöiset seikat eivät järisyttävissä määrin vaikuta, mutta sanoinhan, että Caesarsalaatilla ei passaa liikaa pelleillä!

Kastike säilyy, jos säilyy, hyvin jääkaapissa. Jostain syystä siihen tekee kyllä mieli dipata melkein mitä tahansa, kun siihen jääkaapissa törmää.

PHOTOS BY ANNA PIIROINEN