Kaikki on uudessa kodissa vielä vähän tai paljon kesken, mutta kaikkine ajelehtivine tavaroineenkin makuuhuone tuntuu jo omalta. Tykkään isosta ikkunasta, siitä että näen herätessäni taivaan. Valo liikkuu ja happi kulkee.

Mehitähdet ja kaktukset notkuvat ikkunalaudalla odotellessaan lopullisia sijoituspaikkojaan. Ikkunan alla on kasa vanhoja puulaatikoita, nekin vähän vielä paikkaansa vailla – säilytän niissä aiemmin kaikenlaista, mutta tulin muuton yhteydessä tehneeksi sen sortin tyhjennyksen, että suurin osa säilytyskalusteista seisovat tällä hetkellä tyhjänä.

Vilttejä löytyy viikattuna vähän sieltä täältä, kuljeskelen niihin kääriytyneenä aamuisin kuin viluttaa enkä suostu tunnustamaan, että yksikään olisi turha. Uusin tulokas on harmaa hapsupeitto Edbladilta, simppeli ja superkaunis. Virallisesti se on vielä kuvauslainassa, mutta taidan lunastaa sen omakseni.

Valkoinen kipsikehys on kämppikseltä peritty. Taidan nostaa sen seinälle sellaisenaan, noin kaunis kehys ei kuvaa kaipaa.