I write sins not tragedies

Tänä kesänä ei ole tullut juuri kaupoissa notkuttua, on ollut kiire erakoitua omassa pikkukuplassa nimeltä koti, kalliot ja kirjat. Viime viikolla tein kuitenkin pikapiipahduksen Beam Storeen, kun ohipyöräillessäni bongasin putiikin ikkunasta jokakesäisen suosikkinumeroni -70%. Tein vartin visiitillä useamman löydön, kuvissa vilahtaa niistä yksi.

2014-08-14-stellaharasek-isabelmarant-top-12014-08-14-stellaharasek-isabelmarant-top-2

Avoselkäisessä paidassa on tuuletus kohdallaan. En keksi hellepäivälle kätevämpää vaatekappaletta eikä haittaa sekään, että paita on lempisuunnittelijani Isabel Marantin. Tai se, että paidalle jäi hintaa lopulta vain jokunen kymppi.

2014-08-14-stellaharasek-isabelmarant-top-32014-08-14-stellaharasek-isabelmarant-top-4

Farkkushortsit ovat samat vanhat, joissa olen vedellyt vuosikausia. Tunsin joskus huonoa omatuntoa siitä miten paljon kuljen niissä kesäisin. En jaksa enää. Maailmassa lienee suurempiakin vääryyksiä kuin minun keskinkertainen kesäpukeutumiseni. Syksyllä sitten skarpataan.

2014-08-14-stellaharasek-isabelmarant-top-5

Black shirt by Isabel Marant from Beam Store, grey denim shorts and Ray-Ban sunglasses are secondhand finds. Silver rings and wristband by Pernille Corydon, metal-beaded bracelet from Tikau. Nail polish by Kure Bazaar from Jolie, received as a gift.

PANIC AT THE DISCO – I WRITE SINS NOT TRAGEDIES

Kylässä Mellakalla: toimisto Suvilahdessa

Sunnuntaina päättyneen Flow Festivalin jälkihumu tarjoaa oivallisen tilaisuuden kirjoittaa toimistosta, jonka perustimme kaksi vuotta sitten Suvilahteen vanhan kaasutehtaan tiloihin. Mellakka Helsinki aloitti musiikkipainotteisena pr-toimistona. Teimme yhtiökumppanini kanssa samaa kuin levy-yhtiövuosina ennen yrittäjäaikojamme: kannoimme artistiemme sinkkuja radioihin, buukkasimme haastatteluita, järjestimme promokuvauksia ja naputimme tiedotteita. Pian mukaan tuli muutakin – kirjoja ja kaupunkikulttuuria, näyttelyitä ja tapahtumia, ilmiöitä ja lanseerauksia. Kenttä laajeni luontevasti, sillä työllämme on lopulta samat tavoitteet, onpa asiakkaana sitten levy-yhtiö, muotimerkki tai festivaali: näkyä oikeissa paikoissa oikeaan aikaan.

2014-08-10-stellaharasek-mellakkahelsinki-suvilahti-1

Toimisto sisustettiin rennoin rantein yhdistelmällä uutta ja vanhaa. Martelan tuolit on verhoiltu vanhoilla nahkatakeilla, lampaantaljat lämmittävät viileimpinä kuukausina. Yhteistyökumppanimme Finnish Design Shop varusti meidät mm. Hayn mattamustalla Loop-pöydällä, Luxon arkkitehtivalaisimilla ja Muuton harmailla kattovalaisimilla. Tuo pöytä on niin kaunis, että huolisin samanlaisen koska tahansa Kapteeninkadun keittiöön, jos se ei olisi pieni kuin pennin postimerkki. Siis keittiö. Pöytä on val-ta-va.

2014-08-10-stellaharasek-mellakkahelsinki-suvilahti-22014-08-10-stellaharasek-mellakkahelsinki-suvilahti-3

Maalasimme yhden seinän kokonaan mustaksi Sinellin sponsoroimalla liitutaulumaalilla. Tehtävälistat, mindmapit ja yhtiökumppaneihin kohdistuvat kettuilut eivät luonnoslehtiöiden sivuille mahdu.

Jokainen yrittäjä tietää mistä puhun kun sanon, että tie on ollut toisinaan kivikkoinen. Työtä on riittänyt ensimmäisestä päivästä alkaen enemmän kuin olemme ehtineet tehdä, toimeentulosta ei ole siis tarvinnut murehtia. Monessa muussa ollaankin menty siitä mistä aita on korkein. Voisimme kirjoittaa opaskirjan nimeltä “10 virhettä, jotka teimme, jotta sinun ei tarvitsisi”. Toki voisimme sanoa sanasen myös kafkamaisesta painajaisesta nimeltä suomalainen byrokratia. Olen nykyisin positiivinen henkilö enkä keskity asioihin joihin en voi vaikuttaa, joten tyydyn toteamaan, että kaikki mikä ei tapa kehittää kiukunhallintaa.

2014-08-10-stellaharasek-mellakkahelsinki-suvilahti-4

Mellakan visuaalisen ilmeen logosta kuviin on suunnitellut designduo RaiRai. Tarkkasilmäiset löytävät kaksikon tämän kirjoituksen kuvista (ei, ei tuo paidaton mies – hän on Iggy Pop). Vapaat kädet, lupasimme, kontrollifriikin sydämet kylminä kauhusta. Ei tarvinnut katua. Ehkä tästäkin taas opittiin jotain – anna toisten tehdä työnsä.

2014-08-10-stellaharasek-mellakkahelsinki-suvilahti-52014-08-10-stellaharasek-mellakkahelsinki-suvilahti-6

Sohvan virkaa on toimittanut vanha armeijalaveri, joka maalattiin harmaaksi. Pisimpinä päivinä siinä on luonnollisesti nukuttu. Laverin alta vedettävässä laatikossa säilytetään tyynyä ja peittoa – mitäpä muutakaan.

Moni asia on muuttunut kahdessa vuodessa. Kun aloitimme, ainut varsinainen tavoitteemme oli olla kuolematta nälkään. Henkiin jääminen ei ollut lopulta edes hilkulla, vaikka kuumentuneet kohtaamiset temppuilevan tulostimen kanssa olivat ensimmäisen puolen vuoden aikana vähällä räjäyttää verisuonia. Sittemmin tekniikka taltutettiin tahtoomme, meille luontevat toimintatavat löytyivät ja salavaivihkaa syntyi jotain ihanaa, nimittäin meidän näköinen yritys, joka on oma ja oikea. Pitkät päivät harmittavat vähän vähemmän, kun työn tulokset satavat omaan laariin.

2014-08-10-stellaharasek-mellakkahelsinki-suvilahti-7

Kun kaksi musiikkidiggaria tapaavat työskennellessään samassa tiimissä levy-yhtiössä ja päättävät myöhemmin lyödä hynttyyt yhteen, on sanomattakin selvää, että toimistolle tarvitaan kunnon äänentoisto. Onneksemme yksi ensimmäisistä asiakkaistamme oli kotimainen kaiutinvalmistaja Amphion. He pelastivat uskottavuutemme toimistolla vierailevien muusikoiden silmissä toimittamalla meille järeimmät kaapit, jotka 24 neliöömme oli mahdollista sijoittaa.

2014-08-10-stellaharasek-mellakkahelsinki-suvilahti-8

Pinkki graffiti on peräisin newyorkilaisen graffititaiteilija Ghostin visiitiltä toimistollamme. Olimme hoitaneet hänen näyttelynsä tiedotuksen ja onnistuneiden avajaisten päätteeksi huppariin pukeutunut katutaiteiija piipahti jättämässä puumerkkinsä.

2014-08-10-stellaharasek-mellakkahelsinki-suvilahti-9

Vuosien varrella tekeminenkin on muuttunut toisenlaiseksi. Asiakkaat ovat kasvaneet. Suunnittelemme enemmän suuria linjoja. Konsultoimme ja konseptoimme. Meiltä halutaan ajatuksia, ideoita ja näkemyksiä. Parhaita hetkiä ovat ne kädet heiluen pauhatut palaverit, kun tajuaa antaneensa enemmän kuin asiakas osasi odottaa. Tähän suuntaan haluankin viedä työtäni. Nautin ideoimisesta, oikeiden ihmisten ja ilmiöiden yhdistelystä, sähköstä joka syntyy kun palapeli loksahtaa pala kerrallaan kohdalleen.

2014-08-10-stellaharasek-mellakkahelsinki-suvilahti-102014-08-10-stellaharasek-mellakkahelsinki-suvilahti-11

Rakensimme itse sohvapöydän rakennuslavoista ja teollisuusrenkaista. Kun sanon “rakensimme”, tarkoitan “yksi miespuolisista osakkaistamme rakensi ja minä seisoin vieressä antamassa neuvoja joita kukaan ei kysynyt”. Siitä huolimatta lopputuloksesta tuli hyvä. Steltonin termospulloja toimistolla on kaksi, toinen kahville ja toinen teelle.

2014-08-10-stellaharasek-mellakkahelsinki-suvilahti-12

Työtilastamme otetut kuvat ovat odottaneet koneella otollista hetkeä – huone kävi nimittäin meille jo pieneksi. Kaasutehtaan vanhassa konttorissa sijainnut toimisto täydellisine työpöytineen on pakattu tovi sitten, saa nähdä mihin seuraavaksi kannamme kalusteet ja laatikot. On monia mahdollisuuksia ja siitä onnekas tilanne, että ne kaikki ovat hyviä.

Kiitos Suvilahti! Onneksi Flow tuo meidät takaisin karunkauniille kulmillesi vähintään kerran vuodessa.

BELLE AND SEBASTIAN – STEP INTO MY OFFICE, BABY

Breathe in, breathe out

Kävin juuri yöuinnilla. Musteensininen meri oli samanvärinen kuin taivas. Mikään valokuva ei olisi tehnyt maisemalle oikeutta, en edes yrittänyt – jätin kameran suosiolla kotiin ja poljin rantaan pelkkä hellemekko puettuna bikinien päälle, pyyhe viskottuna pyöränkoriin.

Luulen, että pimeällä hiekkarannalla oli muitakin. Heidät kuuli, ei nähnyt. Mekko jäi myttyyn poikaystävän farkkushortsien päälle. Vesi oli lämmin, sinne pulahti pehmeästi kuin jonkun syliin. Kuu valaisi taivaankannen, loi vedenpintaan sillan. Laivojen valot välkkyivät yössä, siitä tiesi missä menee horisontti.

Minua viisaammilta opin, että kuu loistaa juuri tänä yönä meren yllä tavallista kirkkaampana ja suurempana – kutsutaan kuulemma superkuuksi. Sopiva hetki yöuinnille siinä missä muutkin.

2014-08-10-stellaharasek-midnightswim

Kuvan kuunsillan ikuistin kaksi viikkoa sitten.

Olen kuluttanut kesälomastani kokonaisia päiviä ja viikkoja selvittäen mistä napista painamalla saa pois takaraivossa takovan kuvitteellisen kiireen. Tiedättehän – tunteen siitä, että pitäisi olla tekemässä jotain silloinkin kun koko muu maailma makaa laiturilla, uittaa varpaitaan järvessä eikä taatusti uhraa ajatustakaan sille mitä joku jossain tekee tai on tekemättä. Sama tunne valvottaa öisin, kun jokainen annettu lupaus ja kalenteriin kirjattu tehtävä romahtaa rintakehän päälle yhtäaikaa ja tyhjentää ilman keuhkoista.

Lopullinen vastaus saattaa olla vielä selvittämättä, mutta kaiken päässä pyörivän saa pois päältä ainakin hetkeksi kahlaamalla mereen. Se on tullut selväksi tänä kesänä, kun olen uinut enemmän kuin viimeisen kymmenen kesän aikana yhteensä. Veden alla on yhtäkkiä helppo hengittää. Kehon painottomuus leviää päähän asti. Öisin vedessä on niin hiljaista, että ääniä kuulee kaukaa: etäinen kumu kantautuu kilometrien päästä. Jos unohtuu kuuntelemaan, saattaa säikähtää kun vierestä kuuluu plop. Kala kävi pinnalla, ne eivät nuku.

Sirkat surisivat rantaruohikossa kun poljimme kotiin. Harva ääni tuo lapsuuden takaisin yhtä nopeasti nyrjähtäen. Samaa kuuta katselin silloinkin, toisella puolella palloa. Yritän muistaa mitä silloin ajattelin. Luultavasti avaruutta, ymmärsin siitä paljon enemmän kun olin kuusivuotias. Tulevaa avaruuslentäjää eivät planeettojen väliset etäisyydet huimanneet tai meteoriittisateet pelottaneet. Ehkä pitäisi kaivaa sisältään rippeet sen kuusivuotiaan rohkeudesta.

A midnight swim.

PULP – I LOVE LIFE