Kas, joulu! Se tulee aina varoittamatta, mutta ehdinpä sittenkin kaiken olennaisen. Hakea Kaivopuiston Kalasta kirjolohenmätiä ja smetanaa, varustaa kaappiin kuohuvaa, leipoa pellillisen pipareita vain syödäkseni puolet taikinasta ja kasata makuuhuoneen ikkunalaudalle keon kirjoja. Paketoin poikaystävän kanssa lahjapaketteja, hän kovat ja minä pehmeät – hyvä jako teekkarille ja humanistille.
Tänä vuonna ei hankita joulukuusta. Nimiä mainitsematta, meillä asuu mäyräkoira, jolla on tapana kaataa näkemänsä kuusipuut. Mitä enemmän koristeita, sen kauniimmin kilisee tullessaan alas. Olemme siis lanseeranneet Kapteeninkadulla korvaavan konseptin nimeltä jouluoksa – niin pimeä keksintö, että pökerryn ylpeydestä. Raportoin pari päivää sitten ystäville, ettemme ole löytäneet vielä tarkoitukseen sopivaa karahkaa, mutta minulla on vakaa luottamus siihen, että maailmankaikkeus pudottaa sen polullemme jouluun mennessä. Samana iltana se sitten löytyi, kolmenkymmenen metrin päässä kotiovesta, pudonneena Kapteeninpuistikon puusta. Kiitos, syysmyrskyt. Kuvia luvassa, halusitte tai ette. Äiti on taas ylpeä.
Joulusta on tulossa lempeä ja leppoisa. Aaton vietämme poikaystävän perheen parissa. Muina joulupäivinä syömme suklaata äitini kanssa, lorvimme ystävien sohvalla tai pysymme sängyssä ja kinastelemme siitä kumman kirja on parempi. Ajattelin keittää riisipuuron (joka päivä). Pohjoisesta saapuva äiti on luvannut tuoda poropaistin, jos saa poron kiinni. Glögiä on kaapissa ainakin uuteen vuoteen saakka. Jos sataa lunta, haastan poikaystävän lumisotaan ja häviän kuin nainen. Kunniallisesti. Punoen kauhistuttavaa kostoa.
I have a new no-bullshit policy for Xmas: concentrate on what really matters and ignore the rest. Books. There has to be books. Food. Chocolate. And a little bubbly never hurt anyone.
Photos by Dorit Salutskij
☊ MORRISSEY – DO YOUR BEST AND DON’T WORRY
