Joka kerta sama juttu. Koko viikon suunnittelen, että viikonloppuna vain löhöilen ja lepään. Sitten koittaa lauantaiaamu ja herään tarmokkaana, koska olen kerrankin saanut nukkua niin kauan kuin nukuttaa. Loikkaan sängystä ja katse osuu välittömästi kaikkeen mikä on jäänyt viikon varrella vähän ns. levälleen. Laitan pyykit pyörimään, tarkistan jääkaapin sisällön ja suunnittelen viikonlopun ruokalistan, suoritan spontaanin raivoraivauksen kylpyhuoneen peilikaapille.

Lopulta lähdemme kävelemään kaupungille hoitamaan kaikki ne asiat, joihin ei arkena ole riittänyt aikaa tai energiaa: keittiönpöydän metsästys osa 754, pakolliset ostokset kuten koiran sikakalliit laihismurot ja astianpesuaine. Yhdistämme retkeen kahvikupillisia ja viinilasillisia ystävien kanssa, piipahduksia putiikkeihin jotka osuvat reitin varrelle. Vaikka illaksi ei olisi ollut suunnitelmia, päivän mittaan niitä kyllä keksitään. Yllättäen tunnin parin pikkukävelystä paisuukin koko päivän pituinen spektaakkeli.

Sunnuntaille on yleensä sovittu kaikenlaista kivaa menoa, niin tänäänkin. Sain eteeni napolilaista pizzaa ja punaviinilasillisen ennen kuin kello oli edes kaksi, maistelimme porukalla läpi uuden pizzerian koko listan ja totesimme yksimielisesti, että kaikki oli hyvää. Illan suunnittelimme pienemmällä kokoonpanolla seuraavan matkan kuvioita ja keittelimme teetä, googlasimme lentolippuja, tarkistimme aikatauluja. Lopuksi kävimme vielä kaupassa ja teimme kattilallisen safkaa, jolla selvitään luultavasti keskiviikkoon saakka. En valita, viikonloppu on ollut ihana! Mutta ehkei ole kovin yllätys, että sunnuntai-iltaan mennessä olen aivan loppu. Ensi viikonloppuna uusi yritys ihan vaan olla.

Kai kerroin, että hankin puhelimeeni kimaltavat tähtikuoret? Ehkä mahtavin asia, jonka voi valmistaa muovist.. siis anteeksi tähtipölystä. Kuva on auringonlaskun kajossa otettu valotustesti, joka jätti kaiken muun mustaksi mutta onnistui kyllä taikomaan esiin hohtavat pikkutähdet.

Auringonlaskut ovat muuttuneet pinkeistä kultaisiksi ja oransseiksi! Parvekkeelta sai tänäänkin seurata melkoista näytöstä, valo loisti sisälle asti. Ei hullumpi tapa päättää viikko.  Nyt pari(kymmentä) jaksoa SKAMia ja vielä yksi kuppi teetä. Jos nukahdan sohvalle, Jarno saa kantaa meitsin sänkyyn.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

AAH! Ihanaa, että on perjantai. Olen tehnyt koko viikon sen sortin urotekoja, että ansaitsisin jonkinlaisen mitalin. Suunnitellut kokonaisen visuaalisen konseptin kolmen päivän sijaan kolmessa tunnissa, takonut kasaan nipun pitkään roikkuneita rästitöitä, hoitanut kuvaukset yhdessä huoneessa samalla kun toisessa valmistettiin ystäväporukalle illallista – molemmat kun oli buukattu samalle illalle enkä halunnut perua kumpaakaan. Onneksi oikeat ruudut saatiin pikavauhtia purkkiin, niin ei suinkaan aina käy.

Kun pääsin tänään viikon viimeisestä tapaamisesta, pakkasin pikavauhtia jumppakassin, nakkasin naamaan välipalan ja olin tunnin sisällä treeneissä. Sovitaan, että tällä saa vähän keulia, koska en koskaan kykene perjantain iltatreeneihin pitkän (tai minkäänlaisen) viikon jälkeen. Sitäkin tyytyväisempi oli olo treenin jälkeen – niin tyytyväinen, että saatan lähteä tähän hulluuteen toistekin. Tehokas viikko siis takana. Nautitaan nyt tästä, sillä tuskin toistuu.

Niin, älkää siis vaan kuvitelko, että tämänkaltainen tehomirkkuilu olisi minulle jotenkin jokaviikkoista. Onneksi oli pussillinen niitä Mikon tuomia mantelikakkuja pitämässä sokeriarvot tasaisen tapissa. Hmm, ehkä ne olivatkin salainen ainesosa kaiken tehokkuuden takana? Ei aavistustakaan mitä ensi viikosta tulee nyt kun ne loppuivat.

Mitäs meinaatte tehdä viikonloppuna? Meitsin listalla lukee pizzatreffit, treffitreffit ja matkasuunnittelua, johon palaan pian tälläkin tontilla. Myös: pitkät yöunet, sinnetänne pinoutuneiden vaatekasojen purku ja kaikki ne SKAM-jaksot, joiden pariin en ole kaikilta urotöiltä tällä viikolla ennättänyt. Ei saa sitten spoilata.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA