Kaupallinen yhteistyö Kitzen

Kaupunkikodin raksapäiväkirjassa on käsitelty keittiön seinän puhkominen ja uusi lattia. Nyt seuraa kauan odotettu katsaus varsinaiseen keittiöön! Muutimme pois Tehtaankadun kodistamme berliiniläiseen tyyliin ja purimme keittiön mukaamme (emme sentään aivan keskenämme, keittiöasentaja oli mukana). Kitzenin kaunis, musta keittiö oli vain muutaman vuoden vanha ja olin ikionnellinen, että saimme pakata sen muuttokuormaan.

Onnellisena valmiissa keittiössä!

Keittiön muutto oli monen onnekkaan sattuman summa. Vanhan kodin uudet omistajat halusivat muuttaa asunnon pohjaa ja vaihtaa keittiön paikan, eikä musta keittiö ollut heidän makuunsa. Uusi koti Punavuoressa puolestaan oli sattumalta juuri uutta keittiötä vailla, ja ihme kyllä, musta keittiö sopi uuteen osoitteeseen sekä tyyliltään että mitoiltaan. Milloin elämässä mikään loksahtaa näin hyvin kohdalleen? No aina silloin tällöin. Itseasiassa koko asunnon saamiseen liittyi monta onnellista loksahdusta.

Tehtaankadulla keittiökaapisto oli yksi pitkä, minimalistinen elementti tiiliseinää vasten (kuvia voi kurkata vanhasta kirjoituksesta) ja kaasuliesi sijoittui toiselle seinustalle. Myös Punavuoren kodissa keittiö jakautuu kahdelle seinälle, mutta vesipiste ja lieden paikka ovat toisinpäin eikä niitä pystynyt oikein järkevästi vaihtamaan. Kitzenin neuvokkaalle väelle tämäkään ei ollut ongelma: alkuperäinen keittiökaapisto jaettiin kolmeen osaan ja sijoitettiin kahdelle seinustalle uuden tilan vaatimalla tavalla.

Tälle seinustalle päätyi kaasuliesi ja kaapit sijoitettiin lieden molemmille puolille.

Mattamustat kaapinovet on tehty Fenix-nanolaminaatista. Niillähän alkaa olla jo viisi vuotta ikää, mitä ei kyllä arvaisi, sillä mitään kulumaa tai elämän jälkiä niihin ei ole näiden vuosien aikana tullut. Laminaatin pehmeä pinta on osoittautunut vuosien saatossa todella toimivaksi, pysyy siistinä ja on helppo puhdistaa.

Emme halunneet tähänkään keittiöön yläkaappeja, sillä mukanamme kodista toiseen muuttava astiakaappi vetää sisäänsä valtavan määrän astioita ja kuivaruoka-aineet mahtuvat alalaatikkoihin. Seinälle oli siis mahdollista keksiä jotain muuta. Messinkistä taustaseinää ehdotti ystävämme, sisustussuunnittelija Anni Taimisto, joka oli apunamme miettimässä keittiön pintoja. Tykkäsimme ideasta: kaunis messinkipinta sopii hyvin vanhaan arvoasuntoon ja on samaan aikaan jotain uutta ja jännää. Teetimme levyt mittojen mukaan helsinkiläisessä metallitehtaassa. Messinki on pinnoittamatonta ja tulee tummenemaan ajan kanssa, ellei sitä kiillota, mutta uskomme, että pieni patina pukee keittiötä erinomaisesti.

Ikkunaa vastapäisellä seinustalla on vesipiste! Oikeanpuoleiseen kaappiin on integroitu astianpesukone.

Toiselle seinustalle päätimme sijoittaa avohyllyt, joissa säilytämme usein käytössä olevia esineitä. Kitzen valmisti hyllyt mittojen mukaan samanlaisesta mattamateriaalista kuin kaapinovet, tuli täydelliset. Mitään valtavan painavaa ei siroille hyllyille voi laittaa, mutta ei niitä ollut tarkoituskaan lastata täyteen, vaan pitää ilmavina ja kevyinä.

Tapwellin kuparinen hana on patinoitunut vuosien varrella melko tummaksi. Mietimme pitäisikö hana vaihtaa messinkiseen, jotta se sointuisi messinkiseinään, mutta ihan hyvin se kuparinenkin istuu kokonaisuuteen.

Neliskulmainen, syvä pesuallas on antrasiitinvärinen (eli lähes musta) Silgranit-allas, hanan lailla sama, joka meillä oli Tehtaankadulla. Se on tehty kestävästä kivimassamateriaalista ja näiden vuosien jälkeen voin sanoa, että se todella kestää – yksikään altaaseen pudonnut esine ei ole saanut aikaan kolhuakaan. Eikä niistä esineistäkään ole mennyt kovin montaa rikki, joten ilmeisesti kivimassa on lempeä alusta pudota.

Jarnon takana kahden keittiötason välissä näkyy jääkaappi, joka on upotettu vanhaan oviaukkoon. Siellä se aiempikin jääkaappi oli, eikä ollut syytä vaihtaa hyväksi havaittua paikkaa, joten valkkasimme uuden jääkaapin samaan koloon sopivassa koossa. Keittiössä on nyt Mielen jääkaappi ja astianpesukone, jotka saimme osana yhteistyötä brändin kanssa – palaan niihin tarkemmin pian. Olemme olleet niihin todella tyytyväisiä.

Ainoa vanhan keittiön elementti, jota uudessa osoitteessa ei voinut hyödyntää, oli alkuperäisen keittiön kvartsikomposiittitaso, sillä se oli leikattu Tehtaankadun keittiön epätasaista seinää varten eivätkä mitat muutenkaan täsmänneet uuden keittiön erilaisiin tarpeisiin. Vanha taso meni takaisin valmistajalle kierrätystarkoituksia varten ja valitsimme Tulikiveltä tilalle mustan graniittitason. Olemme tykänneet siitä ihan älyttömän paljon! Todella kaunis, kestävä ja helppo pitää puhtaana. Pidän myös aavistuksen rosoisesta pinnasta.

Italialainen kaasuliesi tuli sekin mukana edellisestä kodista. Tehtaankadulla se seisoi ylhäisessä yksinäisyydessään erillään keittiötasoista, nyt se palvelee kahden tason keskellä. Paljon näppärämpää kokkaamisen kannalta näin!

Keittiön ikkunaseinällä on vintagesohva keittiössä hengaavia (useimmiten nelijalkaisia) varten. Tuntui turhalta ahtaa siihen pikkupöytää, kun heti oviaukon vierestä parin metrin päästä löytyy iso ruokapöytä. Keittiöön sijoitettu sohva on hyväksihavaittu konsepti edellisestä kodista.

Olen nyt toteuttanut Kitzenin kanssa kaksi keittiöremonttia: ensimmäisessä suunnittelimme keittiön ihan alusta ja Operaatio Kierrätyskeittiössä muokkasimme saman keittiön sopivaksi uuteen osoitteeseen.

Kitzen on suomalainen keittiömerkki, jonka valikoimissa on laaja paletti ajattomia materiaaleja, värejä ja ovia. He räätälöivät jokaisen keittiön erikseen tilan ja asiakkaan toiveiden mukaan. Se on ollut pelastus molemmissa keittiöremonteissa, sillä en ole ammattilainen eivätkä omat rahkeeni ja aikatauluni olisi riittäneet suunnittelemaan ja toteuttamaan näitä hankkeita. Tuli tosi hyvä ja turvallinen fiilis, kun sai miettiä yhdessä Kitzenin väen kanssa meidän tarpeita ja toiveita, ja tehdä valinnat heidän ehdotuksistaan. Kaikista aikaavievintä ja stressaavinta remontoimisessa on juuri päätöksenteko. Jokainen valinta tuntuu niin suurelta ja lopulliselta, eikä asiaa helpota, että suunnitteluvaiheessa kaikki on vielä niin abstraktia. Ammattilaisten vuosien kokemuksesta oli tosi paljon iloa ja apua.

Hengästyttävän korkea antiikkikaappi on kulkenut mukanani jo vuosikausia: se nielee sisuksiinsa kaikki arkiastiat. Vasemmalla puolella kiinalainen jakkara, jonka pelastin ystävän muuttokirppikseltä vuosia sitten, oikealla metallinen sairaalakärry, joka toimitti tärkeää tehtäväänsä kattiloiden säilytyspaikkana myös vanhan kodin keittiössä.

Kun suunnitelmat oli lyöty lukkoon, Kitzenin väki kävi hoitamassa mittaukset, teki tilaukset ja hoiti asennukset. Meidän tehtäviksi jäi tilata messinkilevyt ja liesituuletin (Kitzenin asentaja eli maailman paras Jani hoiti niidenkin asennuksen) sekä buukata kaasumies, sähkömies ja putkimies.

Vanhoissa taloissa remontit eivät koskaan suju ihan niinkuin on ajateltu, ei tässäkään. Toimiviksi merkatut kaasuputket eivät olleetkaan enää käytössä, seinät eivät olleet suoria, sähköjä ei saatu vedettyä sieltä mistä oltiin ajateltu ja niin edelleen. Onneksi Jani oli paikalla setvimässä näitä kanssamme ja ratkaisi kaiken omalla rauhallisella tyylillään.

Lattia on harmaata mikrosementtiä, josta kirjoitin tovi sitten pidemmin. Sen lämmikkeenä on pyörinyt viime kuukausina useitakin marokkolaisia mattoja, mutta oikea matto on yhä hakusessa – siinä saisi olla isompi ja selkeämpi, ehkä ihan moderni matto, mahdollisesti juuttia. Löytyy sitten kun löytyy.

Ehkä parasta: keittiöön osuu joskus ilta-aurinko, joka sinkoilee messinkiseinästä pitkin huonetta. 

Rakastamme lopputulosta. Huoneessa on ihana tunnelma ja keittiö on ollut käytössä ihan huippu, vielä parempi kuin aiemmin nyt kun liesi on saumaton osa keittiötä. Jääkaappikin osuu nyt näppärästi kahden tason väliin. Kokkaaminen on kivaa ja helppoa, ja molemmilla on tarpeeksi tilaa työskennellä, itseasiassa enemmän tilaa kuin edellisessä kodissa, vaikka huoneessa oli tuplasti enemmän neliöitä.

Mitäs tykkäätte?

PS. Ennen-kuvia toivoville tidoksi, että lisään vanhasta keittiöstä kuvia Instagramin stooreihin myöhemmin tänään!